Miksi olen välillä melkein kuin normaali ja sitten taas ihan pihalla kaikesta?

Väsymys? Jännitys?

Traumat? Tunnelukot? Mulla on vähän samaa

Muut ihmiset ja elämän tapahtumat laukaisevat.

Kuulostaa todella tutulta. Itsellä tämä tunne tulee aina kun töissä on aivan liikaa tekemistä. Normaalisti en stressaa asioita joista en ole kiinnostunut, mutta kun se tietämättömyyden tunne iskee niin päässä yksinkertaisesti pyörii niin moni asia ettei pysty oikein keskittymään mihinkään. Tsemppiä!

Alkava muistisairaus?

Tuo on aivan normaalia. Mulla kans.

Vireystila vaihtelee päivänkin mittaan useasti. Minäkin osaan olla oikein viimeisen päälle sanavalmis ja ajatus kulkee valonnopeutta, ja välillä minulle saa selittää saman asian sata kertaa kun ei vaan mene kaaliin. Kuin kaksi eri ihmistä samassa kehossa, huvittaa ihan. Mutta joo, ihan normaalia siis, tai ainakin minä koen sen normaaliksi :D

Samanlaista myös täällä!

N 28

Mulla on samaa. Johtuu jostain tietyistä ihmisistä, että menen ihan lukkoon ja puhun ihan mitä sattuu. Jännittää ja on alempiarvoinen olo.

Z-sukupolven ongelma. Konkreettinen kosketus arkielämään puuttuu tai on vähintäänkin fantasiavärittynyt . Asiat ja tapahtumat eivät linkity toisiinsa ja muodosta eheää kokonaiskuvaa edes lähiympäristöstä, saati sitten maailmasta. Henkilön kokee usein olonsa epätodelliseksi, käytös näyttäytyy muille hajanaisena ja epäloogisena, päätöksentekokyky puuttuu tai ratkaisut ovat kummallisia ja epärelevantteja. Vaikutelma voi olla ajoittain jopa minipsykoosin kaltaista.

Verensokeri heittelee?