Kuinka nuoret (+20v.) aikuiset viettivät vapaa-aikaa 80- ja 90-luvuilla?

Ei puhua kuin itsestään... Tuli katsottua paljon telkkaria & videoita ja aika usein käytyä elokuvissa. Luin tosi paljon, kirjastot tuli tutuksi. Moni kaveri asui kaukana ja heidän kanssa kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä. Toki myös lankapuhelimella joskus soiteltiin. Kyläilin ystävien luona, joskus päiviäkin. Baareissa tuli käytyä paljon, aina ei tarvinnut olla viikonloppukaan... Tupakkaa itse poltin ja moni tuttavakin, se nyt vaan oli sitä aikaa (onneksi nykyään vähentynyt!).

N52

Ennen oli kaikki paremmin.

Olen toi edellinen N52 ja olen käynyt tupperikutsuilla kerran elämässäni, vuonna 2009...

Käytiin paljon kuntosalilla, elokuvissa ja ravintoloissa tanssimassa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikki paremmin.

Tässä yhteydessä pitää mielestäni paikkansa. Ihmisillä ei ollut työperäisiä burnouteja, ja lankapuhelin ei suuremmin elämää häirinnyt. Pääsisikin vielä palaamaan ysärin alkuun vaikka viikoksi.

Kesäisin käytiin festareilla ja juotiin pää täyteen.

Kai sitä muutakin tehtiin mutta monesti oltiin viikon jokaisena päivänä ravintolassa jolloin myös pääsääntöisesti otettiin ensin jossakin pohjia. Arkena nopsaan ja viikonloppuna ja lomalla puolen päivän jälkeen pitkän kaavan kautta. Vakiotilataksi. Harvemmin mutta myös mielekkäänä vaihtoehtoina p lluralli kaupungilla ja pitkin lähipaikkakuntia.

Ja se muu tekeminen oli tavallaan aika lailla edellämainituista hyötyliikunnasta palautumista tai valmistautumista. Eli ihan tavanomaista kasarinuoren elämää. Silloin kun virtaa vielä riitti.

Kiitos vastauksista. Viesteissä mainitut vapaa-ajanviettotavat kuulostavat muutoin melko samankaltaisilta kuin mitä itse olen tehnyt kavereiden kanssa, paitsi että emme käy baareissa tai kotibileissä ja TV:n ja VHS:n sijaan katsomme Netflixiä. Tavallisin tapa, jolla vietän aikaa kavereiden kanssa on lenkkeily, kahvittelu ja kaupungilla kiertely. Korona-aika on toki rajoittanut tapaamista.

Ennen koronaakin vietin suurimman osan vapaa-ajastani yksin. (Chattailen netissä ja katselen elokuvia, käyn yksin kuntosalilla ja lenkillä.)

"Tubberware"-tyylisillä kutsuilla tarkoitin päiväsaikaan tapahtuvia kutsuja, joilla juodaan kahvia ja syödään herkkuja. Samalla on mahdollisesti jotain pientä oheisohjelmaa, mutta ei ole mikään merkkipäivä. :).

-ap

Jazztanssi tosiaan ja aerobic. Elokuvakerhoissa katseltiin elokuvia. Valokuvaus oli hieno harrastus: itse kehitettìn pimiössä mustavalkokuvia.

Kasarilla baarissa juotu olut oli nelosta. Ruotsinlaivoilta haettiin tax-free-alkoholeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikki paremmin.

Tässä yhteydessä pitää mielestäni paikkansa. Ihmisillä ei ollut työperäisiä burnouteja, ja lankapuhelin ei suuremmin elämää häirinnyt. Pääsisikin vielä palaamaan ysärin alkuun vaikka viikoksi.

Burnouteja ollut aina.

Käytiin baarien ja yökerhojen lisäksi lenkillä, erilaisilla jumppatunneilla, salilla, pelaamassa squashia tai tennistä tai sulkapalloa, kahvilla, syömässä, leffassa, jopa teatterissa, baletissa tai museoissa, keikoilla, risteilyillä, Lapissa hiihtämässä, ulkomailla lomareissuilla, mökkeilemässä, vietettiin leffailtaa, istuttiin iltaa kotona, vietettiin lautapeli-iltoja. Olihan noita tapoja viettää aikaa.

Hengailtiin, päämäärätöntä haahuilua kaupungilla, kaljanjuonti. Videoillat: vuokrattiin pino VHS-kasetteja ja katottiin porukalla. Roolipelit (D&D). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikki paremmin.

Tässä yhteydessä pitää mielestäni paikkansa. Ihmisillä ei ollut työperäisiä burnouteja, ja lankapuhelin ei suuremmin elämää häirinnyt. Pääsisikin vielä palaamaan ysärin alkuun vaikka viikoksi.

nousukaudella ja lama-aikana ei ollut burn-outeja? Et tainnut elää tuota aikaa kuin max 13-vuotiaana, joka ei tajunnut maailman menosta mitään lempparibändiennja my little ponien ulkopuolelta, tai olet muuten vain pihalla.

Niinpä. 90-l lama oli kamala. Paljon konkursseja ja niiden myötä täysin turhia itsareita. Töitä ei saanut mistään. Ja 80-l meidän yh-perhe oli tosi köyhä. Kyllä nykyään taitaa vähemmän stressiä olla kuin koskaan ennen. Se on enemmän oma valinta, jos lähtee havittelemaan tappotahtista työtä tms. Kaikkina muina vuosikymmeninä on ollut vielä enemmän ihmisiä, jotka ovat joutuneet tekemään sitä mitä tarjotaan ja useampaa työtä ihan vaan elääkseen, kun ei sossukin pelittänyt niin kuin nykyään. Lapsiperheet ei uskaltaneet hakea sossusta apua, koska alkoi asiakkuus. Nykyään on netissä valmiit kaavakkeet joilla saa aika mukavasti hakea tukea. En kuitenkaan väheksy kenenkään hätää tai burn-outia tänäkään päivänä. On vieläkin niitä, jotka ovat jumissa rankassa tilanteessa.