Voiko 11-vuotiasta kieltää syömästä vai onko seurauksena syömishäiriö?

Meillä ei osteta ollenkaan muroja ja sokerijogurttia. Nakit ovat raaka-aine ruuanlaittoon joten niitä ei vedellä ilman lupaa jos joskus harvoin on ostettu. Kaakaota ja jätskiä ei todellakaan oteta ilman lupaa.

Eihän siitä nyt mitään syömishäiriötä tule jos sanoo että ei saa syödä herkkuja ilman lupaa, ja että ei saa syödä omaa osuuttaan enempää? Ne on sääntöjä, perheissä on sääntöjä joita lasten pitää noudattaa.

Ei jogurtit ja murot ole kyllä kunnon ruokaa kenellekään, edes niille hoikemmille.

No hyvänen aika, lapsella ON jo syömishäiriö. On niitä muitakin kuin anoreksia, kuten bed eli ahmimishäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on yhden lapsensa kanssa sama ongelma, söisi ihan kaapeista ihan kaiken mitä tykkää, ei siis pelkästään varsinaisia herkkuja, vaan myös esim. leipää. Ei ole löytänyt tuohon mitään ratkaisua, eikä oikein kukaan tunnu osaavan antaa tuohon mitään hyviä neuvoja, kun terveyteen vetoaminen ei auta, suoraan ei voi sanoa, eikä niitä ruokakaapeja voi lukitakaan. Ja huolissaan on tietysti, kun lapsi alkaa olla jo melko pullea.

Miksi ei voi sanoa suoraan? Meillä on kolme lasta ja sanotaan ihan suoraan että sinä et voi syödä kaikkea, pitää riittää viidelle. Jos on vielä nälkä niin ota omenaa, porkkanaa, selleriä jne. Ei ne siitä ole miksikään menneet.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin syönyt lapsena kaikki herkut mitä käsiini sain, muta meille ei yksinkertaisesti ostettu kuin karkkipäivänä pieni herkku. Muroja jne. hieman epäterveellistä ei saanut ottaa välipalaksi, vain leipää. Nakkeja ei saanut syödä suoraan paketista. Olen kiitollinen vanhemmille tästä. 

Juu, samoin. Meillä on ollut tasan kaksi kertaa muroja mun lapsuudessa. Jätskiä saatiin vain harvoin, eikä ollut mitään itsepalvelubuffeeta jääkaapista. Lopetatte noiden tuotteiden ostamisen "varalle", niin lapsi alkaa syödä nälkäänsä ruokaa, salaatteja, hedelmiä ym. Ja vihreät helposti tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ennemminkin pyöreä kuin hoikka. Ei kuitenkaan varsinaisesti lihava, ainakaan vielä. Ymmärtäisin jos söisi ruokaa, mutta kun lapsi eläisi lähinnä herkuilla ja välipaloilla. Oltiin jonkun aikaa ostamatta herkkuja kotiin, mutta kävi sitten itse ostamassa sipsejä tai munkkeja kaupasta säästöpossunsa rahoilla. Sisaruksilla ei vastaavaa ongelmaa ole, eikä voida kokonaan jättää kaikkea hyvää kauppaan sen takia, että vaarana on että yksi lapsi imuroi aina kaiken suuhunsa. Ap

No rahahanat vaan kiinni.

Ihan käsittämätöntä, että vanhemmat antaa 11v:n vetää jäätelöä, sipsejä ja munkkeja napa rutisten.

Vierailija kirjoitti:

No tietysti voi rajoittaa ja pitää rajoittaa, jos syö vain herkkuja. Ruokaa syödään silloin kun sitä on tarjolla ja välissä voi itse ottaa välipaloiksi hedelmiä tai pari voileipää.

Niin joillekin se "nälkä" tarkoittaa pelkkien herkkujen syömistä. Oikeaa ravintoa ja katsotaan onko oikea nälkä.

Itselle ainakin lapsuudessa/nuoruudessa oli itsestäänselvää että ns herkkujen syömiseen kysyttiin aina lupa. Esimerkiksi jäätelöä meillä oli yleensä aina pakastimessa, mutta ei sitä omin luvin vedetty eikä varsinaan koko pakettia kerralla.

Ihan hyvin voit tietyt herkut rajata omatoimisen syömisen ulkopuolelle tai lopettaa niiden ostamisen. Suoraviivaisesti lasta ei kuitenkaan kannata kieltää syömästä, vaan huolehtia että sitä terveellisempaa syötävää kaapeissa riittää. Jogurttien suhteen siirtyminen esimerkiksi yksittäispakkauksiin ja rajoittaminen yksi per päivä voisi olla vaihtoehto, maksaa tietenkin hieman enemmän.

Lapsen voisi ottaa myös mukaan ruuanlaittoon. Hän saattaa olla tarkka ruuan mausta, jolloin esimerkiksi maustamiseen osallistuminen voisi parantaa arkiruuan syömistä ja ruuan laittaminen auttaisi löytämään uusia hyviä lempiruokia.

Meidän poika on ollut aina perso makealle ja myöskin nirso. Kuitenkin harrasti joukkueurheilu 15-vuotiaaksi, joten paino-ongelmia ei ollut ja kunto oli hyvä. Olin kyllä huolissani ravintoaineiden riittävästä saannista varsinkin kasvukauden alettua. Oikeaa ruokaa söi kuin 6-vuotias. Ei muka ollut nälkä, jos ruoka ei ollut mitään megaherkkua. En ostanut kaappeihin mitään keksejä ym. Leipää sai syödä mielin määrin. Omegat purkista jne. Vetosin aina myös hampaiden terveyteen ja noihin vitamiini- ja hivenaineisiin. Harmi vaan kun hampaat oli aina erittäin hyvässä kunnossa, kun käytiin tarkastuksessa! Koskaan ei ollut yhtään reikää, eikä eroosiota. Pelottelin tälläkin pahimpana colanlatkimiskautena. Aika korjasi asian.

Itse olin lapsena juuri tuollainen. Kotona rajoitettiin herkkuja kunnolla, ja välipalojakaan ei saanut rajattomasti vetää. Silti aina kun silmä vältti olin makean kimpussa, niillä kavereilla joilla oli kotona esim. karkkikulho esillä, olin heti syömässä sen minkä kehtasi. Kotona jos oli jemmassa jotain karkkipusseja kävin kyllä sieltä  heti kun silmä vältti, ja kaikki valkoinen leipä, nakit yms kelpasi oikein hyvin.

Aikuisena ymmärrän, että tämä on joku ahmimishäiriö. Teininä taisin jopa tokaista kaverille että tämä on kun olisi puolikas syömishäiriö, oksentaminen vaan puuttuu (sitä yritin kerran epätoivoissani muttei onnistunut). Olen taistellut painon kanssa koko ikäni, mutta ruokariippuvuus on vaikeaa kun täysin syömättäkään ei voi olla. Tupakoinnin lopettaminen oli helpompaa!

En tiedä mikä olisi auttanut silloin, enkä sitäkään mikä auttaisi nyt. Heti jos on ikävää / tylsää / surua / stressiä/ väsyttää, aivot oikein "huutaa" ruokaa ja muutenkin. Kotiin en voi ostaa mitään herkkuja, kun ne menee saman tien (kokeiltu on, siedätystä ja vaikka mitä). Sokerista ja valkoisesta jauhosta/rasvasta tulee oikein riippuvuus, joten yritän olla ilman mahdollisimman paljon, ja vaikka ostan vain terveellistä ruokaa, hedelmiä ja marjoja, kaikkea voi syödä liikaa (olen mm. kerran syönyt yhdeltä istumalta kilon pussin porkkanatikkuja).  Täysjyväjutut ja "hitaat" hiilarit tasoittavat, niistä ei tule niin pahasti sitä himoreaktiota joten syön jo senkin takia terveellisesti. Mäkkäriin on turha lähteä, kun sen tietää, että tunnin päästä syönnistä aivot huutaa täysillä lisää. 

Reaktio "herkkuihin" on fyysinen - pulssi kohoaa, vesi nousee kielelle jo ajatuksestakin. Jos kaapissa on MITÄÄN sokerirasvaherkkua, ei ajatuksia saa pois millään joten ei voi ostaa kotiin. Ja tämä ei ole mitään "tahdonvoima" juttua, vaan sellaista, että uni ei oikeasti tule ja mihinkään ei pysty keskittymään. 

Urheilen paljon, ja olen  (nytkin) normaalipainoinen joten tämä ei ole mitään ylipainon selittelyä niin kuin moni ehkä ajattelisi - mutta tämä on ihan jatkuvaa uuvuttavaa taistelua. 

En usko, että kaikkien mielitekojen ja ahmimisen taustalla on aina mitään traumaa tms. Joiden suu on vain vähemmän tuohesta. Meillä mies ja poika todella tykkää makeasta, siis se piste kun heitä alkaa ällöttää on hyvin kaukana omastani. Minun tekee harvoin mieli makeaa paitsi nälkäisenä. Kylläisenä esim. jälkiruoan syöminen ei kyllä kiinnosta yhtään. En usko että perheenjäsenilläni on mitään syvää traumaa, jota ovat syömällä terapioineet 20 vuotta. Molemmat siis ihan normaalivartaloisia ja urheilullisia. Ehkä tämän takia leivon ilolla jatkossakin heitä ilahduttaakseni.

Tottakai pitää rajoittaa. Lapsuuden syömistottumuksista on vaikeampi päästä eroon aikuisena, eli jos nyt ei asialle tee mitään niin tuskin se tulee muuttumaankaan. Eikä siitä mitään syömishäiriöö tuu, kylhän sen pitöisi kuulua perheen sääntöihin että tommonen koko perheen ruokien ahmiminen ei oo ok. Meillä ei edes olisi varaa yhden syödä koko perheen edestä!