Voiko 11-vuotiasta kieltää syömästä vai onko seurauksena syömishäiriö?

Sillä on murrosikä ja kasvaa kovaa vauhtia. Jos ei ole lihava, niin älä ihmeessä kiellä syömistä.

Koulussa voisi syödä sitten enemmän. En tiedä onko koulut nyt etänä

No tietysti voi rajoittaa ja pitää rajoittaa, jos syö vain herkkuja. Ruokaa syödään silloin kun sitä on tarjolla ja välissä voi itse ottaa välipaloiksi hedelmiä tai pari voileipää.

Jotain rajaa laittaisin, jos ahmii herkkuja, Ja ruoka-ajoista pidetään kiinni.

On kyllä ennemminkin pyöreä kuin hoikka. Ei kuitenkaan varsinaisesti lihava, ainakaan vielä. Ymmärtäisin jos söisi ruokaa, mutta kun lapsi eläisi lähinnä herkuilla ja välipaloilla. Oltiin jonkun aikaa ostamatta herkkuja kotiin, mutta kävi sitten itse ostamassa sipsejä tai munkkeja kaupasta säästöpossunsa rahoilla. Sisaruksilla ei vastaavaa ongelmaa ole, eikä voida kokonaan jättää kaikkea hyvää kauppaan sen takia, että vaarana on että yksi lapsi imuroi aina kaiken suuhunsa. Ap

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ennemminkin pyöreä kuin hoikka. Ei kuitenkaan varsinaisesti lihava, ainakaan vielä. Ymmärtäisin jos söisi ruokaa, mutta kun lapsi eläisi lähinnä herkuilla ja välipaloilla. Oltiin jonkun aikaa ostamatta herkkuja kotiin, mutta kävi sitten itse ostamassa sipsejä tai munkkeja kaupasta säästöpossunsa rahoilla. Sisaruksilla ei vastaavaa ongelmaa ole, eikä voida kokonaan jättää kaikkea hyvää kauppaan sen takia, että vaarana on että yksi lapsi imuroi aina kaiken suuhunsa. Ap

Sillähän on jo syömisongelma. Ette osta niitä herkkuja kotiin. Tuskin se lapsen säästöpossu pohjaton kaivo on.

Jutteletko lapsesi kanssa? Tiedätkö mitä hänelle kuuluu? Onko hänellä murheita?

Tosi hankalia juttuja noi. Pienikin väärä sana voi jäädä kummittelemaan pitkäksi aikaa herkässä iässä olevan lapsen mieleen. Suosittelen, että uudistatte ruokakaappeja niin, ettei siellä ole herkkuja muuta kuin herkkupäivinä. Jos lapsi valittaa nälkää, tarjoa hedelmiä tms terveellisiä välipaloja. Sisarusten herkkujen syömisestä tietysti voi torua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ennemminkin pyöreä kuin hoikka. Ei kuitenkaan varsinaisesti lihava, ainakaan vielä. Ymmärtäisin jos söisi ruokaa, mutta kun lapsi eläisi lähinnä herkuilla ja välipaloilla. Oltiin jonkun aikaa ostamatta herkkuja kotiin, mutta kävi sitten itse ostamassa sipsejä tai munkkeja kaupasta säästöpossunsa rahoilla. Sisaruksilla ei vastaavaa ongelmaa ole, eikä voida kokonaan jättää kaikkea hyvää kauppaan sen takia, että vaarana on että yksi lapsi imuroi aina kaiken suuhunsa. Ap

Sillähän on jo syömisongelma. Ette osta niitä herkkuja kotiin. Tuskin se lapsen säästöpossu pohjaton kaivo on.

Olen miettinyt onko lapsella jo oikeasti joku syömishäiriö. On kuitenkin hyväntuulinen, positiivinen, koulussa menee hyvin ja kavereita riittää. Kysyttäessä herkkujen syömisestä vastaa vain, että ”tekee mieli” tai ”on vaan niin hyvää”. En usko, että kokee sentään mitään syyllisyyttä tai ahdistusta syömisestään.

Ap

Tuossa on nyt kaksi asiaa, joista kannattaa lähteä liikkeelle. Ensin jutella sen lapsen kanssa, miten sillä oikeasti menee ja mitää kuuluu, onko huolta ja murhetta. Koska ei tuo ihan normaalilta kuullosta tuo syöminen. Ja toisekseen pitää huolta, että kotona syödään ruoka-aikoina kunnon annokset ravitsevaa ruokaa (tähän kannattaa pyytää ihan ammattilaisen apua, että varmasti on tarpeeksi monipuolista ja tulee hyviä rasvoja, täyttäviä hiilihydraatteja, laadukasta proteiinia ja paljon kasviksia) ja otetaan vaikka lisääkin sitä ravitsevaa ruokaa, mutta ei napostella sitten välissä mitään oma-aloitteisesti. Jos on nälkä, tehdään välipala, joka syödään pöydän ääressä. Ja myös sitä tulee korostaa, että koulussakin tulee syödä kunnon annos kouluruokaa. Muutenkin kannattaa vähentää kaiken epäterveellisen ostamista kotiin. Eli ei kaapit täynnä nakkia, jäätelö ja muuta höttöä, mitä on sitten helppo ahmia ovenraosta.

Ruokavalio kuntoon. Herkut vai herkkupäivänä, niitä ei osteta taloon muulloin.

Miten liikunta ja uni?

Joillakin ihmisillä myös mieliteot herkkuihin on ihan eri tasolla kuin toisilla. Tommoisessa tilanteessa voi yrittää perustella lapselle vaikka hampaiden terveydellä mieluummin, se ei varmaan tee niin helposti vahinkoa.

Minäkin olisin syönyt lapsena kaikki herkut mitä käsiini sain, muta meille ei yksinkertaisesti ostettu kuin karkkipäivänä pieni herkku. Muroja jne. hieman epäterveellistä ei saanut ottaa välipalaksi, vain leipää. Nakkeja ei saanut syödä suoraan paketista. Olen kiitollinen vanhemmille tästä. 

Lopeta herkkujen ja leivänosto. Mikäli ei ruoka maita niin ei niitä välipalojakaan voi syödä. Tiukasti vaan, ihan on muksun oma valinta sitte mikäli ei syö.

Pitäsin myös ruoka-ajoista kiinni. Pientä nälkää oppii sietämään ateroiden välissä, ei tarvitse aina olla täydellisen kylläinen.

Tuskin syömishäiriö niin helposti puhkeaa.

Jos lapsen paino nousee tai hän on ylipainoinen, kyse on maalaisjärjellä ajateltuna ylimääräisestä syömisestä. Siihen on hyvä puuttua.

Pahaan oloon, ahdistukseen, stressiin tms. syöminen on yksi mahdollinen syy. Söin itse nuorena karkkia ja muita makeita herkkuja hirveästi kun jännitin koulujuttuja, kuten esitelmiä. Olin kuitenkin aina hoikka, koska meillä ei kotona ollut makeita herkkuja, joten sain niitä vain omilla viikkorahoilla sekä leipomalla itse.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ennemminkin pyöreä kuin hoikka. Ei kuitenkaan varsinaisesti lihava, ainakaan vielä. Ymmärtäisin jos söisi ruokaa, mutta kun lapsi eläisi lähinnä herkuilla ja välipaloilla. Oltiin jonkun aikaa ostamatta herkkuja kotiin, mutta kävi sitten itse ostamassa sipsejä tai munkkeja kaupasta säästöpossunsa rahoilla. Sisaruksilla ei vastaavaa ongelmaa ole, eikä voida kokonaan jättää kaikkea hyvää kauppaan sen takia, että vaarana on että yksi lapsi imuroi aina kaiken suuhunsa. Ap

Kuule ei teistä kukaan tarvitse niitä herkkuja. Voit ihan katsoa peiliin, kun olet opettanut herkuiksi sipsit, munkit sun muut.

Meillä herkutellaan marjoilla, hedelmillä ja kasvistikuilla dippikastikkeen kera.

Ihan hyvin voi olla taustalla jotain ahdistusta, vaikka päällisin ppuolin menisi hyvin. Itse 13-vuotiaana söin myös kaapit tyhjiksi koulun jälkeen yksin ollessani, vaikka koulussa meni hyvin ja oli monta kaveria. En kertonut vanhemmilleni, että koulussa jotkut olivat ottaneet minut silmätikukseen ja sain kuulla haukkumisia ja naureskelua päivittäin.

Minäkin suosittelisin sitä, että alatte koko perheenä pitää nyt kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja siitä, että muualla kuin pöydän ääressä ei syödä. Kaapin/jääkaapin oven raossa EI syödä, sohvalla istuen EI syödä, tietokoneen ääressä EI syödä, omassa huoneessa EI syödä, telkkari katsoessa EI syödä, keittiössä seisten EI syödä. Jos on nälkä, tehdään annos, istutaan pöytään ja syödään pöydän ääressä. Piste. Lisäksi tässä tapauksessa kerran viikossa herkkupäivä voisi olla hyvä - siitä ei sisarustenkaan henki ja terveys kärsi, jos ei päivittäin saa hyvää. Ja muutenkin tällaisena "ruokana*sina" tässä tapauksessa kyllä miettisin, voisiko sieltä kaapeista ne nakit ja murot ja kaakaot vaihtaa kunnon lihaan ja kalaan, täysjyvähiutaleisiin (tai edes sokeroimattomaan perusmysliin) ja maustettuihin vesiin, niin ei tulisi niin paljon lisäaineita, sokeria ja turhaa höttöä ja nälkä ja mieliteotkin voisi pysyä paremmin kurissa. Jos alkuun ostaakin herkkuja viikkorahoillaan, eiköhän jossain vaiheessa tajua, ettei jää rahaa muuhun. Ja aina voi myös miettiä, onko se viikkoraha järkevän kokoinen, jos sillä on varaa ostella vaikka ja mitä herkkuja.

Ystävälläni on yhden lapsensa kanssa sama ongelma, söisi ihan kaapeista ihan kaiken mitä tykkää, ei siis pelkästään varsinaisia herkkuja, vaan myös esim. leipää. Ei ole löytänyt tuohon mitään ratkaisua, eikä oikein kukaan tunnu osaavan antaa tuohon mitään hyviä neuvoja, kun terveyteen vetoaminen ei auta, suoraan ei voi sanoa, eikä niitä ruokakaapeja voi lukitakaan. Ja huolissaan on tietysti, kun lapsi alkaa olla jo melko pullea.