Onko parisuhteessa mitään toivoa jos tunteet on kuolleet ja on ihastunut toiseen?

Jos tunteet on kuolleet kumppania kohtaan, se on se asia, joka tässä merkitsee. Pystytkö ja haluatko elää sen ihmisen kanssa lopun elämääsi? Tämä on kuitenkin sinun elämäsi ja sinun tunteesi. Jos kumppanin kanssa ei ole hyvä olla, seksi ei kiinnosta, muukaan ei kiinnosta, niin eikös se rakkaus ole silloin kuollut? Lapset hoituvat kyllä, jos asiat suunnitellaan ja hoidetaan hyvin. Mitä tulee uuteen ihastukseen- tuollaiset tunteet kannattaa tutkia. Ihastuminen ja rakastuminen ei ole ihan itsestään selvää. Voihan olla, että se toinenkin on ihastunut, jopa rakastunut. Jospa teidät on vaikka tarkoitettu yhteen. Elämä oikean rakkauden kanssa on ihan erilaista, kuin elämä ihmisen kanssa, joka ei tunnu miltään- elämä menee hukkaan sillä tavalla. Tätä eletään kuitenkin itselle tätä elämää, ei edes lapsille. Itse olen siis lähtenyt tuollaisesta avioliitosta, jossa kumppani ei vain tuntunut yhtään miltään, vaikka kuinka yritin. Lapsia meillä on 1. En ole katunut, sillä nyt tiedän, miltä tuntuu, kun ei voi elää ilman toista, ei halua olla ilman toista ja miltä se oikea rakkaus tuntuu. Tsemppiä ja rohkeutta päätökseen!

Tietenkin on toivoa, kyse on siitä mitä haluat eniten. Ihmisen ei ole täysin pakko olla tunteidensa vietävissä kuin kohtalonomaisesti. Voi päättää tunteidensa vastaisesti. Etenkin kun usein ne tunteet eivät ole täysin joko tai (eli esim. että ihastuin toiseen ja saman tien aloin inhoamaan miestäni). Voimia päätökseen, ei ole helppoa. Sen kuitenkin sanon että ihmisellä on vain yksi elämä ja on hyväkin miettiä keiden kanssa aikansa haluaa käyttää.

Se on game over.

Vähän samoilla linjoilla- katso sitä omaa suhdetta- voitko elää ilman häntä? Jos voit, asia on ihan selvä. Haluatko olla hänen kanssaan, haluatko häntä? Jos et, asia on ihan selvä. Kulississakin voit elää, mutta miksi tekisit niin? Lapset ei tule sua siitä kiittämään, vaan päinvastoinkin voi käydä jos esim katkeroidut, kun jäit suhteeseen lasten vuoksi. Useinkin ero voi olla parempi ratkaisu lapsille. Kylmä, rakkaudeton, riitaisakin perhe voi olla huonompi vaihtoehto lapsille. Vaatii rohkeutta kohdata omat halunsa ja toimia niiden mukaisesti. Yhteiskunnan ja muiden odotukset me tiedämme kaikki. Varmaan saat kohta ohjeita, että lapsille olisi hyvä olla ehjässä perheessä jne. Isovanhemmat voivat antaa ohjeita jne. Mutta tämä on sinun päätös. Jos sinä olet onnellinen, lapsetkin ovat. Ydinperhe ei sitä onnea aina tuo. 

Kaikki riippuu tahdosta, ap. Haluatko saada parisuhteesai toimimaan, vai et? Siitä se kaikki riippuu ja toki puolisosikin tahdosta.

Jos sitä tahtoa ei ole, niin sitten homma on selvä. Jos on, niin totta kai voi suhteen pelastaa!

Aika olennaista on tajuta, että me ihmiset luomme kaikki tunteemme itse ja luomme niitä johonkin tarpeeseen, jostakin syystä. Kukaan ei ulkoapäin oikeasti tuo sinun päähäsi tunnetta, edes ihastumista. Väite "ei tunteilleen mitään voi" on hirveää bullshittiä: totta kai VOI ja kukapa muu kuin ne tunteet itse luonut ihminen!

En väitä, että se on kauhean helppoa, sitä se ei ole, mutta paljon auttaa, kun tajuaa tuon, että ihastuminen ei ole kovin kestävää. Yleensä ihminen antaa itselleen alitajuisesti luvan ihastua, kun sillä on hänelle jokin funktio. Mieti, mitä tuo ihastumiseen johtanut tarve juuri sinulla on!

Todennäköisesti koet arkesi todella harmaaksi ja tylsäksi. Suhteestasi puolisoon on kadonnut romantiikka ja kaipaat sitä - ja nyt etsit sitä muualta, ihastumalla.

Voi olla, että itsetuntosikaan ei ole kamalan korkealla. Siis haluttavana ja seksikkäänä naisena. Haet flirtistä ja ihastuksesta pönkitystä.

Kun tajuat, mitä "tyhjiötä" paikkaat ihastumalla, voit pyrkiä täyttämään sitä toisin. Kehittämällä pikku hiljaa romantiikkaa ja parisuhdetta takaisin miehesi kanssa - alussa se voi tuntua teennäiseltä ja pakotetulta, mutta siitä se LÄHTEE. Varaa kylpyläloma. Käykää iltaisin kahdestaan iltakävelyllä tai jos lapset ovat pienoä, lämmittäkää sauna lasten nukahdettua ja jutelkaa saunan lämmössä. Tehkää siitä yhteisestä hetkestä rituaali.

Tämä tietysti juurikin vaatii sitä yhteistä tahtoa eli juttele miehesi kanssa. En nyt ehkä kertoisi, että olen ihastunut toiseen - varsinkaan, jos et ole pettänyt puolisoasi, se vain loukkaa ja lannistaa turhaan - mutta kerro, että haluaisit kohentaa suhdettanne, joka on etääntynyt.

Ja kannattaa muistaa, että jos koet arjen harmaaksi ja tylsäksi, sitä voi kohentaa muullakin kuin parisuhteeseen liittyvillä jutuilla. Uusilla harrastuksilla, uudella työpailla, millä vaan vaihtelulla.

Jos teillä on sopimatta jääneitä riitoja tai ongelmia arjessa, parisuhdeterapiasta voi myös olla paljon apua.

Ihastumisen kohde on hänkin kumminkin vain ihminen. Piereskelevä, kainaloita raapiva, sohvalla haiseva tyyppi hänkin. Mieti, kannattaako vaihtaa vai yrittää perheen takia panostaa ensin nykyiseen parisuhteeseesi.

JOS päädyt johtopäätökseen, että kannattaa TAI panostus ei tuota tulosta, niin sitten eroat ja yrität ihastustasi. Kunhan teet päätöksesi siis tietoisesti ja harkiten, ettet kadu jälkeenpäin perheesi hajottamista.

En usko tunteiden enää palautuvan. Itsekin toivoin joskus niin mutta ei niin käynyt.

Meille tuli ero. Ihastuksen kanssa ei kuitenkaan syntynyt kummempaa, mikä on hyvä. Eron jälkeen löysin elämäni miehen, jonka kanssa olen nyt erittäin onnellinen, ja erokin meni siististi kun ei ollut typeryyksiä takana.

Olet ilmeisesti ihastunut, koska et ole tuntenut enää vetoa puolisoosi. Tämä on parempi vaihtoehto kuin monilla, joilla ensin ihastutaan, ja sen seurauksena yhtäkkiä ei oma puoliso tunnukkaan hyvältä. Näissä jälkimmäisissä tapauksissa iskee hetken päästä katumus, ja halu palata vanhaan. Ensin mainituissa ei niin helposti.

Mutta. Saatat olla ihmistyyppinä sellainen, joka ei kykene loppuelämän suhteisiin. Otat uuden, ja muutaman vuoden päästä tunteet taas kuolevat. Ja kehä alkaa alusta. Ja jossain vaiheessa taas alkaa vanha suola janottaa. Kolme lasta, ja arjen pyörittäminen nyt vaan ei ole mitään kauniit ja rohkeet elämää. Johonkin ihastuit aikanaan puolisossasi. Hän on edelleen vierelläsi, ja häneen voi ihastua uudelleen. Ei aina kannata vaan mennä tunteiden mukana, ja pilata neljän muun elämää omien viettien takia. Nosta nyt ainakin kissa pöydälle, ja puhukaa.

Ihastuksen tunteesi on 90% varmuudella heijastusta yksinäisyydestä, jota koet parisuhteessa nyt. Tahtoo sanoa, että ihastuminen on täysin sekundääri asia, ja ainoa suhde joka pitää selvittää on nykyinen.

Jos koet, että kaikki on yritetty eikä onnellista rauhallista suhdetta enää synny, eroaisin. Jos jotain on tekemättä, jäisin. Kolmannen osapuolen perään ei kannata lähteä, sillä mitä todennäköisimmin hän on vain venttiili täyttymättömille toiveille. Ero jälkeen rauhassa katselee elämää uusin silmin.

Onko joku väittänyt, että tässä kirjoittaa nainen. Kirjoittaja voi olla myös mies. Harvemmin tollaset keinotekoiset romanttiset illanjärjestäjäiset mitään palauttaa, jos tunteet on kuolleet, saatikka parisuhdeterapia. Se terapeuttiko sen tunnesiteen palauttaa. No ei palauta. Pariterapia on sellaiseen hyvä, jos on suuria ristiriitoja tai konkreettisia ongelmia, joita ei pystytä ratkaisemaan yksin.  Usein viedään myös oireilevat lapset perheneuvolaan, vaikka ongelma on aikuisten parisuhteessa. Tää on oikeesti aika yksinkertainen juttu. Neuvoja voi jokainen täällä antaa, mitä pitäisi ja kuinka pitäisi toimia, mikä olisi hyvä lasten ja kenenkin kannalta oikein. Siihen ei kukaan terapeuttikaan voi vastata. Jos ihastuu ja rakastuu toiseen, se on jo ensimmäinen merkki, että siinä olevassa suhteessa on jokin ongelma. Jos tunneside on ollut jos vuosia kateissa, niin ei se sieltä ehkä enää palaa. Sen tunnustaminen vaan vaatii rohkeutta ja uskallusta.

Tuo on kierre. Uutuus viehättää - kauanko? Ja taas uutta kehiin. Sitoutumiskammoinen?

On syytä lopettaa kunnialla entinen suhde. Toipua sen aiheuttamasta myllerryksestä ja vasta mielenrauhan palauduttua, miettiä uuden suhteen aloittamista. Asiat on tehtävä oikein ja järjestyksessä, sekä huomioitava kaikki siihen liittyvät perheenjäsenet. Ei saa olla itsekäs.

Ihana ohje tuossa ylhäällä- just näitä ohjeita tää maailma on pullollaan. Huh- Kuka määrää, että asiat pitää tehdä jossain järjestyksessä ja ottaa kaikki huomioon jne. Siitä tässä varmaan ei nyt ollut edes kysymys. Vaan siitä voiko entinen tunneside palautua. Mitä helvettiä sillä on tekemistä näiden yhteiskunnan kaikkitietävien ohjeiden kanssa? Hyppää vierailija kaivoon. Sä et ainakaan tiedä rakkaudesta yhtään mitään. Elä omassa pikku normi-kuplassasi-. 

Mikä kierre? Mikä sitoutumiskammo? Kirjoittajahan on sitoutunut. Jos on ihastumiskierre, se voi johtuu siitä, ettei rakasta kumppaniaan. Ja jos ihastus ei mene ohi, voisko ollakin oikeesti rakastunut. Miksi pitää yrittää tukahduttaa tunteita, jotta voi jäädä tyhjään paskaan? Miksi niin pitäisi toimia? Voiko vierailija selittää? Tekeekö se ihmisen onnelliseksi? Tämä kirjoittaja ei tunnu onnelliselta vanhassa suhteessa, muuten hän ei kirjoittaisin täällä.

Onkohan parisuhdeongelma -aloitusten tekijä aina sama, koska joka ikinen kerta puhutaan vain "puolisosta" tai kumppanista, eikä sukupuolta mainita. Sinä päätät oikeastaan itse missä suhteessa on toivoa ja missä ei. Oma suhteesi on kuollut ilmeisesti, tunnetta ei ole, se on siirtynyt muualle. Miksipä olla yhdessä.

Rakastatko kumppaniasi vai et vain tunne vetoa? Jos hän kuolisi, mitä tuntisit?

Tänne onkin tullut monenlaisia kommentteja. Ongelmani ei ole se, että vaihtaisin suhteesta toiseen ongelmien ilmetessä. Kyllä tähän 13 vuoteen on mahtunut kriisejä joista on selvitty, mutta tämä on pahin kaikista. Asiasta ollaan keskusteltu ja vietämme kyllä aikaa yhdessä. Viihdyn puolisoni seurassa samalla tavalla kuin kaverin kanssa, mutta kaikki seksuaalinen kanssakäyminen, pussailu ym ei tunnu hyvältä enkä halua tehdä niitä hänen kanssaan. Seksi hänen kanssaan ei tunnu miltään vaikka olisinkin sillä tuulella, omat kädet kyllä tuntuvat ja haluja on siihen. Joku kysyi miltä tuntuisi jos puolisoni kuolisi. Kamalalta tietenkin, koska vaikka romanttista rakkautta ei ole niin hän on minulle silti rakas ja tärkeä, onhan hän ollut elämässäni niin kauan ja on lasteni vanhempi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tänne onkin tullut monenlaisia kommentteja. Ongelmani ei ole se, että vaihtaisin suhteesta toiseen ongelmien ilmetessä. Kyllä tähän 13 vuoteen on mahtunut kriisejä joista on selvitty, mutta tämä on pahin kaikista. Asiasta ollaan keskusteltu ja vietämme kyllä aikaa yhdessä. Viihdyn puolisoni seurassa samalla tavalla kuin kaverin kanssa, mutta kaikki seksuaalinen kanssakäyminen, pussailu ym ei tunnu hyvältä enkä halua tehdä niitä hänen kanssaan. Seksi hänen kanssaan ei tunnu miltään vaikka olisinkin sillä tuulella, omat kädet kyllä tuntuvat ja haluja on siihen. Joku kysyi miltä tuntuisi jos puolisoni kuolisi. Kamalalta tietenkin, koska vaikka romanttista rakkautta ei ole niin hän on minulle silti rakas ja tärkeä, onhan hän ollut elämässäni niin kauan ja on lasteni vanhempi.

Ap

Itse en jättäisi ihmistä, joka on minulle rakas ja tärkeä ja jonka seurassa viihdyn. Ihastuksia tulee ja menee, vastakaiusta ei ole takeita eikä varsinkaan siitä, että vaihtamalla paranisi.

Vierailija kirjoitti:

Tänne onkin tullut monenlaisia kommentteja. Ongelmani ei ole se, että vaihtaisin suhteesta toiseen ongelmien ilmetessä. Kyllä tähän 13 vuoteen on mahtunut kriisejä joista on selvitty, mutta tämä on pahin kaikista. Asiasta ollaan keskusteltu ja vietämme kyllä aikaa yhdessä. Viihdyn puolisoni seurassa samalla tavalla kuin kaverin kanssa, mutta kaikki seksuaalinen kanssakäyminen, pussailu ym ei tunnu hyvältä enkä halua tehdä niitä hänen kanssaan. Seksi hänen kanssaan ei tunnu miltään vaikka olisinkin sillä tuulella, omat kädet kyllä tuntuvat ja haluja on siihen. Joku kysyi miltä tuntuisi jos puolisoni kuolisi. Kamalalta tietenkin, koska vaikka romanttista rakkautta ei ole niin hän on minulle silti rakas ja tärkeä, onhan hän ollut elämässäni niin kauan ja on lasteni vanhempi.

Ap

samat fiilikset täällä ja jo useamman vuoden ajalta

Varmasti tapauskohtaista. Toivoa voi olla, mutta voi olla olemattakin.