Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikähän nyt on? Poika muuttunut tosi herkäksi.
20.05.2021 |
Ihan muutaman viikon sisällä. Aiemmin ei ottanut asioita juuri mitenkään itseensä, nyt pienikin vastoinkäyminen tai vastaansanominen niin itku pääsee. Oikeasti. Erittäin epätyypillistä. Tänään pudotti vahingossa pöydältä vesilasin joka meni rikki. Itku tuli ja oli ihan paniikissa ettei tahallaan. Meillä ei olla ikinä vahingoista tehty isoa numeroa. Sikälikin outoa. Pari päivää sitten ope laittoi samanlaisen huomion wilmassa lapsesta. Koulussakin kuulema on selvitetty muutamiakin riitatilanteita joissa mun lapsi on aina ottanut syyt harteilleen. Ope vähän oli sitä mieltä että ei ole ainakaan noissa tilanteissa ainoa syyllinen, mutta selvästi ottaa syyllisen roolin. Ikävä myöntää mutta meillä on nykyään todella etäiset välit. Mitään ei oikein suostu puhumaan mutta ynähtelee takaisin jos kysytään jotain. Tai sitten jos sattuu jotain esim lasi putoaa ja rikkoutuu, pyytää anteeksi. Onko teillä ollut ikinä vastaavaa "oireilua"? Mikä oli? Itse mietin murrosikää mutta voisiko se tuolla tavalla vaikuttaa?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Voi vee taas sinä 🙄
Juu murrosikä voi olla. Voimakkaita tunteita ja mielipiteitä. Ei sovi koulusysteemin kanssa hyvin yhteen. :)
Ja ap, yritä puhua lapsen kanssa. Tai jos pojalla on helpompi puhua isälle niin isä sitten. Nyt on joku pielessä. Ei välttämättä mikään aikuisen korvaan iso juttu mutta teinille elämääkin suurempi asia. Joku rakkaushuoli tai vastaava. Sosiaaliselta ongelmalta kuulostaa nyt. En siis poissulje kiusaamistakaan mutta on myös muita mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä murrosikä tytöllä alkoi itkuherkkyydellä. Sitten tuli kapinavaihe. Koita kestää, kyllä se vielä ohi menee! :)
Onkohan pojan aiempi itseensä ottamattomuus ollut pikemmin sitä, että on tukahduttanut loukkaantumisen, surun ja mielipahan tunteita? Nyt ei jaksa enää teeskennellä ja itku tulee siksi pienimmistäkin asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä murrosikä tytöllä alkoi itkuherkkyydellä. Sitten tuli kapinavaihe. Koita kestää, kyllä se vielä ohi menee! :)
Mutta ap:n tapauksessa kyse ei voi olla tästä koska teini on poika. Pojillehan ei vastaavaa hormonimyrskyä tule.
Vierailija kirjoitti:
Ikä?
13, syksyllä 14v. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lässyn lässyn lää. Jätä teini rauhaa ÄLÄKÄ_SAATANA_ala sille mitään kotiterapeuttia leikkiä 🤦🏻♂️
Vierailija kirjoitti:
Onkohan pojan aiempi itseensä ottamattomuus ollut pikemmin sitä, että on tukahduttanut loukkaantumisen, surun ja mielipahan tunteita? Nyt ei jaksa enää teeskennellä ja itku tulee siksi pienimmistäkin asioista.
Voihan tässäkin olla perää. Todellakaan ei vuosiin ole helposti itkenyt. Noin 10-vuotiaaksi itki aina silloin tällöin. En tiedä mutta hyvä huomio. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon ap, olet kasvattanut maailman yhden lumihiutaleen lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollakin menkat ku pitää jokaisesta kommentista olla erimieltä 😂😂
Onko tämä se sama lapsi, josta eilen kirjoitit, että on ihan tässä viime aikoina muuttunut tosi väsyneeksi? Jos ei ole, niin miksi kopioit tuon eilisen aloituksen ja vaihdoit siihen vain osan tiedoista?
Lisää liikuntaa, lisää testoa. EI mitään liljankukkien viikkausta päiväkirjan väliin enää.
Vierailija kirjoitti:
𝐒𝐞 𝐨𝐧 𝐡𝐢𝐧𝐭𝐭𝐚𝐫𝐢.
Huonon itsetunnon omaaavat, eivät uskalla näyttää tunteitaan.
Nyt kun muistelen, niin poika todella tykkää katsella taitoluistelua ja kutoo mielellään. Ehkä se sitten on homoutumassa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Homoutumassa.