Miltä tuntuu seksitön elämä? Koetko olevasi vajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surulliselta tuntuu seksi ihan yksinään.  Yritän keksiä kaikkea muuta, että en muistaisi asiaa. Itsetuntoni on nollassa, masennuskaudet heittelevät lievästä vaikeaan.  

Samaistun täysin. En viitsi edes runkata yksin. No, välillä on pakko ettei pää leviä. Olen ollut mieheni kanssa 18 vuotta, miehen, jonka en ole koskaan kokenut mua haluavan, olen ollut 99,9% aloitteentekijä. Mies täysin perässävedettävä tapaus. Viimeiseen 7 vuoteen en ole viitsinyt edes tehdä aloitetta, pari kertaa tosin repsahtanut "raiskaamaan" hänet. On niin nöyryytetty olo. Tämän asian takia olenkin ajautunut hakemaan syliä ja seksiä ystävältäni. Hänen kanssaan seksi on ihanaa, mutta ikävä kyllä särjen hänen kanssaan sydämeni. Olen hänelle pelkkä helppo pano, ja minä tyhmä menin rakastumaan. No, se siitä ystävyydestä sitten... En kadu, mutta en kaipaa myöskään tuomitsemista. 

Ihan kuin vaimoni olisi kirjoittanut minusta.

Tosin en ole perässä vedettävä vaan sain tarpeekseni parin ekan vuoden kieltäytymisistä. Seksiä tuli vain ja ainoastaan vaimon aloitteesta.

Mitäpä sitä sitten aloitteita tekemään ja lopulta mitäpä niihin reagoimaan, on minullakin oikeus kieltäytyä.

Mitä sinä teet seksin vuoksi? Dissaat vaimoasi, kyyläät muita naisia? Petät vaimoasi? Et kykene puhumaan, tuppisuu pikapanija? Valehtelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa tulee hyvin ilmi, että seksi ei ole naiselle kovinkaan tärkeää. Nuorena sitä on ehkä kokeiltu kaikenlaista, mutta sitten kun sitoudutaan vakavaan suhteeseen, niin seksi on täysin toisarvoista. Pistää miehenä kyllä miettimään.

Nuorena poltettu kynttilää molemmista päistä, ni ei se enää vanhempana kiinnosta. Toinen tekijä on mielenterveysongelmien lisääntyminen keski-ikäisten keskuudessa. Kolmas se, että ei enää uskota romanttiseen parisuhteeseen.

Neljäs on se, että seksi on osoittautunut aivan äärimmäisen suureksi pettymykseksi.

Jokainen, joka ei ole saanut HYVÄÄ seksiä, ei tiedä mitä on elämä.

Olen parisuhteessa, mutta seksiä meillä on harvoin. Ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Koska minä en halua useammin. Seksitön elämä tuntuu ihan ok:lta, vaikka toisaalta kaipaan niitä haluja. Olisi kivaa haluta, mutta kun ei vaan haluta. En mä sille mitään voi. Tiedän, miltä se haluaminen tuntuu, ja kaipaan sitä, mutta en pysty muuttamaan itseäni.

Käyttäjä5601 kirjoitti:

Mä olen nyt sitten se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Eli suhteessa elävä nainen, jonka mies ei halua. Asia on mulle kipeä.

Kaipaan seksiä ja nimenomaan sitä yhteyttä toiseen ihmiseen, ihon kosketusta, läheisyyttä ja lämpöä. Enemmän kuin orgasmia (jonka saan kyllä itsekin tehtyä).

Puhuttu on. Ongelma on tiedostettu. Muutosta on luvattu, mutta ei vaan tapahdu.

Ja miksipä hän mitään muuttaisi, kun hänellä kaikki on enemmän kuin hyvin.

Sama. Mies lopetti kokonaan 9 kk sitten kaiken. Yritetty puhua, suuttuu. Ei kykene tunnetasolla asiasta puhumaan. Miehen käytöksen taustalla jatkuvaa valehtelua, työreissuila muiden naisten kanssa pelehtimistä, juomista ym. Erittöin tunnelukkoinen, ns. kovanaama. Erektio-ongelmia ym. kykenettömyyttä, pornolle tumputtaja.

Lisäksi arvostelee mun ulkomuotoa, itse ei todellakaan mikään uros tai alfa.

Seksuaalinen halu lähtee ihmisestä itsestään, eikä ole sidoksissa siihen saako tyydytettyä tai ei, mutta aiheuttaa tietysti turhautumista tunnetasolla jos viettiään ei onnistu purkamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa tulee hyvin ilmi, että seksi ei ole naiselle kovinkaan tärkeää. Nuorena sitä on ehkä kokeiltu kaikenlaista, mutta sitten kun sitoudutaan vakavaan suhteeseen, niin seksi on täysin toisarvoista. Pistää miehenä kyllä miettimään.

Nuorena poltettu kynttilää molemmista päistä, ni ei se enää vanhempana kiinnosta. Toinen tekijä on mielenterveysongelmien lisääntyminen keski-ikäisten keskuudessa. Kolmas se, että ei enää uskota romanttiseen parisuhteeseen.

Neljäs on se, että seksi on osoittautunut aivan äärimmäisen suureksi pettymykseksi.

Niin kun ei ole sitä rakastavaa kumppania ollu. Tajunnan räjäyttävän seksin jälkeen tuskin enää pettymystä tuntisi, mutta siitä ei varmaan tarvitsekaan puhua samassa lauseessa kertakäyttösuhteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surulliselta tuntuu seksi ihan yksinään.  Yritän keksiä kaikkea muuta, että en muistaisi asiaa. Itsetuntoni on nollassa, masennuskaudet heittelevät lievästä vaikeaan.  

Samaistun täysin. En viitsi edes runkata yksin. No, välillä on pakko ettei pää leviä. Olen ollut mieheni kanssa 18 vuotta, miehen, jonka en ole koskaan kokenut mua haluavan, olen ollut 99,9% aloitteentekijä. Mies täysin perässävedettävä tapaus. Viimeiseen 7 vuoteen en ole viitsinyt edes tehdä aloitetta, pari kertaa tosin repsahtanut "raiskaamaan" hänet. On niin nöyryytetty olo. Tämän asian takia olenkin ajautunut hakemaan syliä ja seksiä ystävältäni. Hänen kanssaan seksi on ihanaa, mutta ikävä kyllä särjen hänen kanssaan sydämeni. Olen hänelle pelkkä helppo pano, ja minä tyhmä menin rakastumaan. No, se siitä ystävyydestä sitten... En kadu, mutta en kaipaa myöskään tuomitsemista. 

Ihan kuin vaimoni olisi kirjoittanut minusta.

Tosin en ole perässä vedettävä vaan sain tarpeekseni parin ekan vuoden kieltäytymisistä. Seksiä tuli vain ja ainoastaan vaimon aloitteesta.

Mitäpä sitä sitten aloitteita tekemään ja lopulta mitäpä niihin reagoimaan, on minullakin oikeus kieltäytyä.

Mitä sinä teet seksin vuoksi? Dissaat vaimoasi, kyyläät muita naisia? Petät vaimoasi? Et kykene puhumaan, tuppisuu pikapanija? Valehtelet?

Tuskin kuitenkaan on yhtä katkera kuin sinä.

Mitä katkeraa tuossa. Tosiasioita, jotka tuhoaa parisuhteen.

Minusta johtuy. Itsetunto-ongelmat. Välillä se paremmalla tolalla niin uskaltaudun heittäytymään

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu hyvältä, enkä ajatellut koskaan ajautuvani tähän tilanteeseen. Muistan kun nuorena, siis aina sinne 35 ikävuoteen asti ajattelin, että minusta ei ainakaan tule koskaan sellaista naista, joka elelee pientä elämäänsä viikosta toiseen ilman mitään säpinää... Well hello, here we are! Ikää nyt 45, ei ole miesystävää ja ajatuskin jonkun vieraan ihmisen kanssa sänkyyn päätymisestä on vuosien aikana muuttunut aivan käsittämättömäksi, miten sitä onkin joskus voinut jakaa ruumiinsa vieraan kanssa, vaikka siis mitään erityisen huonoja kokemuksia niiltä ajoilta ei ole. Ikä vai mikä lie tehnyt oikeastaan kaikenlaisen lähentymisen vastakkaisen sukupuolen kanssa vieraaksi ajatukseksi myös, niin mistäpä sitä seksiäkään tulisi. Mahdankohan elää vanhanapiikana elämäni loppuun asti... Haluja kyllä olisi, jos olisi joku kenen kanssa niitä toteuttaisi (muuta kuin itseni), sillai vähän harmi että hyviä vuosia menee tässä hukkaan.

Mä olen pari vuotta nuorempi mutta vielä alkuvuodesta ajattelin noin. Pitkä seksitön (lopuksi) suhde päättynyt ja ollaan kyllä vielä osa-kämppiksiä lasten takia (jaetaan perheen koti vuoroviikoin kaikessa sovussa) niin tuli aika miettiä tätä. Tuntui tosi oudolta enää lähteä koko seksiä hakemaan ja erittäin vieraalta jonkun random tyypin kanssa sitä edes ajatella.

Löysin sitten hyvin pian tinderin ladattuani ihan mielettömän söpön ja sympaattisen vähän nuoremman miehen jota tapailen nyt joka viikko seksin merkeissä, jutellaan muutenki ja paljon yhteistä.

Kummallekin sopii tää tosi hyvin, hän avoimessa suhteessa. Yhtäkkiä oikean ihmisen kanssa kaikki onkin taas luontevaa ja mielettömän nautinnollista :)

N46 kirjoitti:

Olen parisuhteessa, mutta seksiä meillä on harvoin. Ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Koska minä en halua useammin. Seksitön elämä tuntuu ihan ok:lta, vaikka toisaalta kaipaan niitä haluja. Olisi kivaa haluta, mutta kun ei vaan haluta. En mä sille mitään voi. Tiedän, miltä se haluaminen tuntuu, ja kaipaan sitä, mutta en pysty muuttamaan itseäni.

Miestähän käskettäisiin vastaavassa tilanteessa käymään lääkärissä. Oletko sinä käynyt?

Ihan vilpittömästi olen kateellinen teille, jotka ette seksiä kaipaa.

En halua miestä, en halua parisuhdetta, haluan olla ja elää yksin....mutta se seksi. Kaipaan ja haluan. Kuukausi ilman miestä on jo mun äärirajoilla, siksi joudun hakemaan netistä seksiseuraa. Minkäänlainen vibra ei auta vaan haluan nimenomaan ihmisen. 

Ja olen jo 5-kymppinen. Haluisin jo halujeni loppuvan, mutta ei...

Tuntuu todella hyvälle ja terveys kiittää. Ei enää jatkuvia virtsiksiä ja alapäätulehduksia. 

Parempi näin. Ei tarvi olla miehen porn-addiktion panopatja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surulliselta tuntuu seksi ihan yksinään.  Yritän keksiä kaikkea muuta, että en muistaisi asiaa. Itsetuntoni on nollassa, masennuskaudet heittelevät lievästä vaikeaan.  

Samaistun täysin. En viitsi edes runkata yksin. No, välillä on pakko ettei pää leviä. Olen ollut mieheni kanssa 18 vuotta, miehen, jonka en ole koskaan kokenut mua haluavan, olen ollut 99,9% aloitteentekijä. Mies täysin perässävedettävä tapaus. Viimeiseen 7 vuoteen en ole viitsinyt edes tehdä aloitetta, pari kertaa tosin repsahtanut "raiskaamaan" hänet. On niin nöyryytetty olo. Tämän asian takia olenkin ajautunut hakemaan syliä ja seksiä ystävältäni. Hänen kanssaan seksi on ihanaa, mutta ikävä kyllä särjen hänen kanssaan sydämeni. Olen hänelle pelkkä helppo pano, ja minä tyhmä menin rakastumaan. No, se siitä ystävyydestä sitten... En kadu, mutta en kaipaa myöskään tuomitsemista. 

Ihan kuin vaimoni olisi kirjoittanut minusta.

Tosin en ole perässä vedettävä vaan sain tarpeekseni parin ekan vuoden kieltäytymisistä. Seksiä tuli vain ja ainoastaan vaimon aloitteesta.

Mitäpä sitä sitten aloitteita tekemään ja lopulta mitäpä niihin reagoimaan, on minullakin oikeus kieltäytyä.

Mitä sinä teet seksin vuoksi? Dissaat vaimoasi, kyyläät muita naisia? Petät vaimoasi? Et kykene puhumaan, tuppisuu pikapanija? Valehtelet?

Tuskin kuitenkaan on yhtä katkera kuin sinä.

Mitä katkeraa tuossa. Tosiasioita, jotka tuhoaa parisuhteen.

Muuten vaan syytät ainoastaan miestä ongelmista. Ja tykkäät omista kommenteistasi :)

No tässä tuo mies syytti vaimoaan, eikö? Kai sillä miehelläkin on vastuunsa siinä miten seksi parisuhteessa sujuu? Ei se ainakaan vaimoa haukkumalla onnistu tai pornolle tumputtamisella.

-eri-

Minulle seksi on ollut aina täysin yhdentekevää, ja nyt sinkkuna ollessa on oikeastaan ihanaa, että ei tarvitse harrastaa kumppanin kanssa velvollisuusseksiä. Elämä on paljon helpompaa näin.

En ole ikinä tuntenut seksin tarvetta, ja kun ihmiset puhuvat että heitä ”panettaa”, niin en tiedä mitä se sana tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu hyvältä, enkä ajatellut koskaan ajautuvani tähän tilanteeseen. Muistan kun nuorena, siis aina sinne 35 ikävuoteen asti ajattelin, että minusta ei ainakaan tule koskaan sellaista naista, joka elelee pientä elämäänsä viikosta toiseen ilman mitään säpinää... Well hello, here we are! Ikää nyt 45, ei ole miesystävää ja ajatuskin jonkun vieraan ihmisen kanssa sänkyyn päätymisestä on vuosien aikana muuttunut aivan käsittämättömäksi, miten sitä onkin joskus voinut jakaa ruumiinsa vieraan kanssa, vaikka siis mitään erityisen huonoja kokemuksia niiltä ajoilta ei ole. Ikä vai mikä lie tehnyt oikeastaan kaikenlaisen lähentymisen vastakkaisen sukupuolen kanssa vieraaksi ajatukseksi myös, niin mistäpä sitä seksiäkään tulisi. Mahdankohan elää vanhanapiikana elämäni loppuun asti... Haluja kyllä olisi, jos olisi joku kenen kanssa niitä toteuttaisi (muuta kuin itseni), sillai vähän harmi että hyviä vuosia menee tässä hukkaan.

Mä olen pari vuotta nuorempi mutta vielä alkuvuodesta ajattelin noin. Pitkä seksitön (lopuksi) suhde päättynyt ja ollaan kyllä vielä osa-kämppiksiä lasten takia (jaetaan perheen koti vuoroviikoin kaikessa sovussa) niin tuli aika miettiä tätä. Tuntui tosi oudolta enää lähteä koko seksiä hakemaan ja erittäin vieraalta jonkun random tyypin kanssa sitä edes ajatella.

Löysin sitten hyvin pian tinderin ladattuani ihan mielettömän söpön ja sympaattisen vähän nuoremman miehen jota tapailen nyt joka viikko seksin merkeissä, jutellaan muutenki ja paljon yhteistä.

Kummallekin sopii tää tosi hyvin, hän avoimessa suhteessa. Yhtäkkiä oikean ihmisen kanssa kaikki onkin taas luontevaa ja mielettömän nautinnollista :)

Kuulostaa hyvältä, olen onnellinen puolestasi. :) Olen tuonkin vaiheen jo läpi käynyt - erosin pitkästä liitosta, jossain vaiheessa latasin Tinderin ja kävinkin paljon treffeillä ja oli sitä seksiäkin, hyvääkin sellaista. Että en kyseenalaista ollenkaan. :) Mutta sekin on jo vähän "nähty", ei enää huvita sitäkään ladata. Raskasta tutustua uusiin ihmisiin, käydä treffeillä kaikkine muine vaivannäkemisineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surulliselta tuntuu seksi ihan yksinään.  Yritän keksiä kaikkea muuta, että en muistaisi asiaa. Itsetuntoni on nollassa, masennuskaudet heittelevät lievästä vaikeaan.  

Samaistun täysin. En viitsi edes runkata yksin. No, välillä on pakko ettei pää leviä. Olen ollut mieheni kanssa 18 vuotta, miehen, jonka en ole koskaan kokenut mua haluavan, olen ollut 99,9% aloitteentekijä. Mies täysin perässävedettävä tapaus. Viimeiseen 7 vuoteen en ole viitsinyt edes tehdä aloitetta, pari kertaa tosin repsahtanut "raiskaamaan" hänet. On niin nöyryytetty olo. Tämän asian takia olenkin ajautunut hakemaan syliä ja seksiä ystävältäni. Hänen kanssaan seksi on ihanaa, mutta ikävä kyllä särjen hänen kanssaan sydämeni. Olen hänelle pelkkä helppo pano, ja minä tyhmä menin rakastumaan. No, se siitä ystävyydestä sitten... En kadu, mutta en kaipaa myöskään tuomitsemista. 

Ihan kuin vaimoni olisi kirjoittanut minusta.

Tosin en ole perässä vedettävä vaan sain tarpeekseni parin ekan vuoden kieltäytymisistä. Seksiä tuli vain ja ainoastaan vaimon aloitteesta.

Mitäpä sitä sitten aloitteita tekemään ja lopulta mitäpä niihin reagoimaan, on minullakin oikeus kieltäytyä.

Mitä sinä teet seksin vuoksi? Dissaat vaimoasi, kyyläät muita naisia? Petät vaimoasi? Et kykene puhumaan, tuppisuu pikapanija? Valehtelet?

Tuskin kuitenkaan on yhtä katkera kuin sinä.

Mitä katkeraa tuossa. Tosiasioita, jotka tuhoaa parisuhteen.

Muuten vaan syytät ainoastaan miestä ongelmista. Ja tykkäät omista kommenteistasi :)

No tässä tuo mies syytti vaimoaan, eikö? Kai sillä miehelläkin on vastuunsa siinä miten seksi parisuhteessa sujuu? Ei se ainakaan vaimoa haukkumalla onnistu tai pornolle tumputtamisella.

-eri-

Ai niinkun miten syytti? Hänhän kertoi vaan kyylästyneensä.

Fjekd kirjoitti:

On se kyllä jännä miten osa luojan luomista naisista mennyt pari solua epäamuostuneeksi kun ihmisten tärkeinpiä asioita seksin muodossa ei kiinnosta. Mitäköhän siinä meni vikaan, harmi niiden naisten puolesta kun jää elämästä niin paljon kokematta.

Kokematta?  Eri asennoissa: sisään, ulos, sisään , ulos.. 

Määrittelen kokemukset hiukka eritavalla. Seksi on liian ennalta arvattavaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa tulee hyvin ilmi, että seksi ei ole naiselle kovinkaan tärkeää. Nuorena sitä on ehkä kokeiltu kaikenlaista, mutta sitten kun sitoudutaan vakavaan suhteeseen, niin seksi on täysin toisarvoista. Pistää miehenä kyllä miettimään.

Nuorena poltettu kynttilää molemmista päistä, ni ei se enää vanhempana kiinnosta. Toinen tekijä on mielenterveysongelmien lisääntyminen keski-ikäisten keskuudessa. Kolmas se, että ei enää uskota romanttiseen parisuhteeseen.

Neljäs on se, että seksi on osoittautunut aivan äärimmäisen suureksi pettymykseksi.

Niin kun ei ole sitä rakastavaa kumppania ollu. Tajunnan räjäyttävän seksin jälkeen tuskin enää pettymystä tuntisi, mutta siitä ei varmaan tarvitsekaan puhua samassa lauseessa kertakäyttösuhteiden kanssa.

Ei sitä rakastavaa kumppania noin vaan kaupan hyllyltä kaikille saada. Eikä se riitä, että vain toinen rakastaa! Tyytymissuhteessa se seksi vasta loppuukin, on hirveää koskea ihmiseen johon ei oikeasti halua koskea.