Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei te joilla on ulkomaalainen puoliso
20.05.2021 |
Kertokaa tarinanne! Mistä olet löytänyt puolisosi, mihin päädyitte asumaan, millaista elämä on ollut, mitä kieltä puhutte ja mikä on ollut haastavaa? Sekä miehet että naiset saavat vastata. Asiallista keskustelua toivon, mutta epäilemättä mölisijöitäkin tulee ilmestymään. Jätetään sellaiset huomiotta, eikös.
Itse olen ollut italialaisen miehen kanssa naimisissa nyt yhdeksän vuotta. Päädyimme Suomeen asumaan, sillä täällä on turvallista ja rauhallista asua ja kasvattaa lapsia kauniin luonnon helmassa. Täällä myös pärjää englannilla paremmin kuin Italiassa ja täällä miehen oli mahdollista opiskella tutkinto englanniksi. Italiassa vietämme sitten kaikki mahdolliset lomat. On ihanaa, kun on paikallinen opas neuvomassa kaikki paikallisten jekut :D On tuonut myös omaan elämään todella paljon sisältöä, kun on saanut ikään kuin toisen kotimaan. Ruoka jota teemme kotona on sellaista italialais-suomalaista fuusiokeittiötä ja sisustustyylissäkin on paljon miehen kotimaan keramiikkaa ja värejä. Lapset puhuvat sujuvasti molempia kieliä, se oli molemmille alusta asti tärkeää.
Raskasta on ollut ehkä se, että kun ihan seurustelun alkuvaiheessa mies ei puhunut suomea niin minä jouduin olemaan viime kädessä vastuussa kaikenmaailman veroilmoitusten ja vakuutusten ja sähkösopimusten tekemisestä ja käytännössä kaikkien suomalaisen yhteiskunnan koukeroiden opettamisesta. Rahaa hän on aina kyllä tuonut pöytään vähintään puolet mutta en ole mikään luontainen organisaattori ja siksi välillä ahdisti kun piti olla kartalla kaikesta. Ärsyttävää se oli hänellekin. Onneksi hän nykyään puhuu varsin hyvää suomea ja pystyy siksi itse huolehtimaan perheen asioista.
Välillä on myös meinannut mennä pata jumiin kun miehen sukulaiset ovat tupanneet sankoin joukoin viikkokausiksi meille kyläilemään :D Heidän kunniakseen on tosin sanottava, että vieraanvaraisuus toimii myös toiseen suuntaan, eli kun me menemme Italiaan, on meille luvassa täysi kestitys.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on hollantilainen ja tavattiin kun oltiin opiskelijoita täällä Hollannissa:) Ihana romanttinen ja perhekeskeinen mies. Toivottavasti saan asua tässä ihanassa maassa koko loppuelämäni.
Mieheni on hollantilainen. Vaikka ollaan oltu yhdessä jo 8 vuotta ja oon asunut Hollannissa päälle 10 vuotta niin puhutaan kyllä kotona yhdessä ja lastemme kanssa 90% ajasta englantia. Välillä vitsaillaan hollanniksi yms., mutta pääasiassa kommunikoidaan vain englanniksi. Suomea hän ei puhu kuin pari sanaa.
Lasten kannalta kotikielivalintanne on käsittämätön. Sinun pitäisi puhua heille suomea ja miehen hollantia niin lapsenne saisivat kuin ilmaiseksi kahden harvinaisen ja vaikeahkon kielen taidon. Antaisi tulevaisuudelle paljon enemmän mahdollisuuksia ja helpottaisi suomalaisten sukulaisten kanssa kommunikointia.
Eiköhän ne sukulaiset osaa englantia? Kaikki sitä nykyään osaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Thaimaasta löysin nuoren naikkosen. Asui bambumajassa joten lähetin sille rahaa et pääsee kunnon kotiin. Nyt muutaman vuoden jälkee mentii naimisiin ja elämä hymyilee 🥰
Vierailija kirjoitti:
Thaimaasta löysin nuoren naikkosen. Asui bambumajassa joten lähetin sille rahaa et pääsee kunnon kotiin. Nyt muutaman vuoden jälkee mentii naimisiin ja elämä hymyilee 🥰
Hmm no tavallaan hyvä, että "pelastit" hänet :D
Vierailija kirjoitti:
Tapasin vaimoni thaihieronnassa (oikeasti). Nykyään ei tarvitse käydä enää thaihieronnassa :D
Niin pitäähän muijjalla työrauha olla
Ulkomailla työskennellessä tapasin usalaisen miehen ja hän pyysi minua ulos. Muutimme alunperin USAan, mutta kun tulin raskaaksi halusin lähemmäs perhettäni ja muutimme miehen vastustuksesta huolimatta Suomeen. Miehen työ on edelleen USAssa, mutta onneksi ison osan voi nykyaikana hoitaa etänä ja koronan myötä vielä helpommin.
Kulttuurieroja oli varsinkin alkuun, vaikka mies onkin hyvin jäyhä usalaiseksi. Suomen oppi nopeasti, mutta puhuu itse ennemmin englantia, joten kotona meillä puhutaan sujuvasti kahta kieltä sekaisin. Lapset puhuvat pääasiassa suomea.
Oma sukuni hyväksyi miehen nopeasti, vaikka musta mies ehkä vanhimpia sukulaisia hieman järkyttikin. Miehellä ei ole sukua ollenkaan, sikäläisen asunnon laitoimme vuokralle, joten hotellissa asutaan kun siellä ollaan. Aika vähän reissattiin siellä ennen koronaakin, mies on tykästynyt Suomeen - hiljaisiin ja rauhallisiin, rehellisiin suomalaisiin ja puhtaaseen luontoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin täysin kyllästynyt ulkomaalaiseen naisystävääni. Olin ollut hänen kanssaan vain... En edes muistanut enää tarkalleen miksi?
Niina oli tullut taas töiden vuoksi luokseni, ulkomaalaisen naisystäväni ollessa töissä. Niinan ihanat silmät... Kaipasin jotakin niissä, kaipasin niistä hehkuvaa yhteenkuuluvuutta, jotain mistä en saanut kiinni, en osannut pukea lauseiksi. "Mikko!... Mikko, minä haluaisin rakastella sun kanssasi" ...Niinan sanat herättivät minut unelmoimasta.
Niina istui päälleni ja laittoi minut hiljalleen sisällensä. Niina tuntui niin hyvältä, paremmalta kuin kukaan aiemmin. Pidin hänen pakaroistaan kiinni, ne olivat niin ihanan pehmeät, enkä pystynyt enää hillitsemään itseäni, laukesin.
Tuntui kuin olisin irroittautunut kehostani ja katsellut itseäni katosta, sydämessä oli outo tunne. Hellyyden puuska tulvahti Niinaa kohtaan... Olinko rakastumassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää tarinoita olisi kiva kuulla! : )
Tapasin ruotsalaisen vaimoni Norjan vuoristossa. Olemme nykyään molemmat eräoppaita .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin ruotsalaisen vaimoni Norjan vuoristossa. Olemme nykyään molemmat eräoppaita .
Ihanan romanttista 🥰
Siinä oli dramatiikkaa ja puukkokin taisi välähtää, kun ritari Peloton pelasti naisen lampaan vihaisen hurtan hampaista jossain Keski-Amerikan banaanivaltiossa. Oli jo sitä ennen vaikeaa solmia suhteita suomalaisiin, tunnetusti vaikeisiin ja haalean värisiin naisiin. Mutta nyt menee hyvin ja rakkauden kieli on yhteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on venäläinen mies. Tapasimme töiden merkeissä. Paras mahdollinen isä lapsille, kaivaa vaikka silmän päästään heidän vuokseen. Antelias, elättäisi minut mielihyvin vaikka minulla on hyväpalkkainen työ, josta pidän. Alkuvuosina piti Suomesta ja opetteli kielen. Loputon epäluuloisuus ja suomalaisten rasismi on saanut hänet kyllästymään ja joudumme muuttamaan Etelä-Eurooppaan.
Harmillista , että Suomessa on edelleen niin pinttyneet ennakkoluulot yksittäistä venäläistä kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
Just:(