Kysymys sellaiselle, joka on ollut väkivaltainen (yksikin teko) omalle kumppanille tai lapselle

Koska puolisoni kävi väkivaltaisesti kimppuuni.

Ois kiva kuulla, miten puolisosi vastaisi tähän kysymykseen. Eli se, joka teki sen ensin. Eikä vastauksena, että toi ärsytti. Vaan miksi itse oli väkivaltainen.

Lapsi tarrasi kaulahuiviin joka alkoi kuristaa, ei päästänyt irti vaikka käskin. Paniikki iski kun tuntui että happi loppuu ja läimäytin (selkään). Vieläkin huono omatunto vaikka aikaa 20 vuotta.

Puolisoni petti minua, tämä selvisi kun sain klamydian. Minulla napsahti päässä ja löin nyrkillä jne. En ole ylpeä, mutta toisaalta en kadukaan, mikä on väärin.

Tuo kuulostaa inhimilliseltä reaktiolta. En näkisi että tuo tapahtuma olisi sellainen, jonka takia itseä kannattaa koko elämäänsä syyllistää. Aikuisen lapsen kanssa siitä voi puhuakin.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni petti minua, tämä selvisi kun sain klamydian. Minulla napsahti päässä ja löin nyrkillä jne. En ole ylpeä, mutta toisaalta en kadukaan, mikä on väärin.

Tekihän sekin väkivaltaa sinua kohtaan. Ja tuosta ei yleensä saa tuomiota, joten sinänsä silmä silmästä oli ymmärrettävää.

Mieheni vähätteli, että r**sk*s* minut. 

Se laukaisee väkivallan, joka kerta kun kuulee miten kylmä ja typerä hän on.

Häpeän reaktiotani jonkun verran, enemmän ihmettelen miksi en pääse suhteesta pois.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vähätteli, että r**sk*s* minut. 

Se laukaisee väkivallan, joka kerta kun kuulee miten kylmä ja typerä hän on.

Häpeän reaktiotani jonkun verran, enemmän ihmettelen miksi en pääse suhteesta pois.

Onko teillä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vähätteli, että r**sk*s* minut. 

Se laukaisee väkivallan, joka kerta kun kuulee miten kylmä ja typerä hän on.

Häpeän reaktiotani jonkun verran, enemmän ihmettelen miksi en pääse suhteesta pois.

Joskus on luovuttava kaikesta ja lähdettävä. Menee elämä hukkaan. Ellei sitten halua elää väkivallan keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni petti minua, tämä selvisi kun sain klamydian. Minulla napsahti päässä ja löin nyrkillä jne. En ole ylpeä, mutta toisaalta en kadukaan, mikä on väärin.

Tekihän sekin väkivaltaa sinua kohtaan. Ja tuosta ei yleensä saa tuomiota, joten sinänsä silmä silmästä oli ymmärrettävää.

miksi puolisosi petti sinua?

Tästä on 20 vuotta aikaa. Ajattelen asiaa usein, kadun syvästi ja haaveilen pääseväni takaisin menneeseen aikaan, jotta voisin toimia toisin. Olen jutellut tästä nyt jo aikuisen lapseni kanssa, jolta olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Nytkin tulee kyyneleet silmiin kun ajattelen asiaa.

Olin nuori ja henkisesti aivan lopussa. Toinen lapseni oli kuollut, aviomieheni oli pettänyt ja ja jättänyt minut yllättäen yksin taaperon kanssa. Olin surusta sekaisin. Tulin muutaman kerran läpsäisseeksi lastani, tilanteessa, jossa lapsi kiukutteli ja päässäni napsahti. Huusin myös lapselle. Olin väsynyt, epätoivoinen, kroonisessa unenpuutteessa ja todennäköisesti myös masentunut.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Elämämme onneksi tasaantui muutamassa vuodessa ja sain itseni kuntoon. Silti mietin usein, että jos lapselleni tulee joskus elämässään mielenterveyden ongelmia, niin minä olen ne aiheuttanut.

Väkivalta minua kohtaan, expuoliso. Sai takasin tasan mitä jakeli.

Koska käytin testokuuria kun kasvatin lihasta nuorempana. Omaan myös väkivaltaisen kasvatuksen. En haluaisi selitellä lapsuuskokemuksilla, mutta kyllä se on vaikuttanut että kotona isä sekä äiti oli väkivaltainen toisilleen.

Kuritin ja käytin voimakkaita otteita naiseeni. Löin päähänkin kerran. Ei ihme että on nykyään uuden miehen kanssa naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on 20 vuotta aikaa. Ajattelen asiaa usein, kadun syvästi ja haaveilen pääseväni takaisin menneeseen aikaan, jotta voisin toimia toisin. Olen jutellut tästä nyt jo aikuisen lapseni kanssa, jolta olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Nytkin tulee kyyneleet silmiin kun ajattelen asiaa.

Olin nuori ja henkisesti aivan lopussa. Toinen lapseni oli kuollut, aviomieheni oli pettänyt ja ja jättänyt minut yllättäen yksin taaperon kanssa. Olin surusta sekaisin. Tulin muutaman kerran läpsäisseeksi lastani, tilanteessa, jossa lapsi kiukutteli ja päässäni napsahti. Huusin myös lapselle. Olin väsynyt, epätoivoinen, kroonisessa unenpuutteessa ja todennäköisesti myös masentunut.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Elämämme onneksi tasaantui muutamassa vuodessa ja sain itseni kuntoon. Silti mietin usein, että jos lapselleni tulee joskus elämässään mielenterveyden ongelmia, niin minä olen ne aiheuttanut.

no tuossa varmaan pienintä on läpsäisyt, eiköhän ne Mt ongelmat tule sisarruksen kuolemasta, isän lähdöstä ja sun masennuksesta. Toivottavasti olet puhunut noista ajoista lapsen kanssa ja vähän tunnustellut onko jotain mitä hän haluaisi tietää. Ilman mitään marttyyriasennetta että joutuisi kannattelemaan tai varomaan sinun tunteitasi.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on 20 vuotta aikaa. Ajattelen asiaa usein, kadun syvästi ja haaveilen pääseväni takaisin menneeseen aikaan, jotta voisin toimia toisin. Olen jutellut tästä nyt jo aikuisen lapseni kanssa, jolta olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Nytkin tulee kyyneleet silmiin kun ajattelen asiaa.

Olin nuori ja henkisesti aivan lopussa. Toinen lapseni oli kuollut, aviomieheni oli pettänyt ja ja jättänyt minut yllättäen yksin taaperon kanssa. Olin surusta sekaisin. Tulin muutaman kerran läpsäisseeksi lastani, tilanteessa, jossa lapsi kiukutteli ja päässäni napsahti. Huusin myös lapselle. Olin väsynyt, epätoivoinen, kroonisessa unenpuutteessa ja todennäköisesti myös masentunut.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Elämämme onneksi tasaantui muutamassa vuodessa ja sain itseni kuntoon. Silti mietin usein, että jos lapselleni tulee joskus elämässään mielenterveyden ongelmia, niin minä olen ne aiheuttanut.

Haette sitten apua. Hienoa kun olette ok.

Ei sille mitään mahda kun on pienen kanssa joka tarvitsee ja äitikin tarvitsee. Eikä joku satunnainen lastenhoitoapu riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni petti minua, tämä selvisi kun sain klamydian. Minulla napsahti päässä ja löin nyrkillä jne. En ole ylpeä, mutta toisaalta en kadukaan, mikä on väärin.

Tekihän sekin väkivaltaa sinua kohtaan. Ja tuosta ei yleensä saa tuomiota, joten sinänsä silmä silmästä oli ymmärrettävää.

niin mies siis tiesi tartunnastaan?

Ex-puolisoni sanat ja teot laukaisivat minussa niin syviä häpeäntunteita, että koin maailman päättyvän siihen. Kuin millään ei olisi enää väliä, en voinut hallita itseäni lainkaan.

Nykyistä puolisoani kohtaan en ole koskaan ollut väkivaltainen. Olen ajatellut syyn olevan siinä, että hänen edessään uskallan itkeä, kun minuun sattuu.

Ex-kumppani nauroi, kun näki minuun sattuvan ja itkin. En enää kyennyt itkemään hänen edessään, vaan paha mieli kääntyi suoraan puolustautumiseksi, väkivallaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on 20 vuotta aikaa. Ajattelen asiaa usein, kadun syvästi ja haaveilen pääseväni takaisin menneeseen aikaan, jotta voisin toimia toisin. Olen jutellut tästä nyt jo aikuisen lapseni kanssa, jolta olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Nytkin tulee kyyneleet silmiin kun ajattelen asiaa.

Olin nuori ja henkisesti aivan lopussa. Toinen lapseni oli kuollut, aviomieheni oli pettänyt ja ja jättänyt minut yllättäen yksin taaperon kanssa. Olin surusta sekaisin. Tulin muutaman kerran läpsäisseeksi lastani, tilanteessa, jossa lapsi kiukutteli ja päässäni napsahti. Huusin myös lapselle. Olin väsynyt, epätoivoinen, kroonisessa unenpuutteessa ja todennäköisesti myös masentunut.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Elämämme onneksi tasaantui muutamassa vuodessa ja sain itseni kuntoon. Silti mietin usein, että jos lapselleni tulee joskus elämässään mielenterveyden ongelmia, niin minä olen ne aiheuttanut.

no tuossa varmaan pienintä on läpsäisyt, eiköhän ne Mt ongelmat tule sisarruksen kuolemasta, isän lähdöstä ja sun masennuksesta. Toivottavasti olet puhunut noista ajoista lapsen kanssa ja vähän tunnustellut onko jotain mitä hän haluaisi tietää. Ilman mitään marttyyriasennetta että joutuisi kannattelemaan tai varomaan sinun tunteitasi.

Tästä on siis yli 20 vuotta aikaa. Lapsi on jo aikuinen ja läheisissä väleissä myös isänsä kanssa. Isän lisäksi lapsella on ollut koko ajan neljä läheistä isovanhempaa. Ja kuten kirjoitin, niin sain itseni kuntoon ja olen elänyt uuden puolison kanssa onnellista elämää 15 vuotta. En ole masentunut enkä muutenkaan mt-ongelmainen, ja kuten sanoin, niin olen jutellut aikuisen lapseni asioista. Kadun syvästi että löi lastani. Ja vielä lopuksi haluaisin sanoa, että koen kommenttisi loukkaavana, kun annat ymmärtää että lapseni olisi jotenkin mt-ongelmaiseksi tuomittu. Eipä olisi pitänyt avautua tähänkään ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Koska käytin testokuuria kun kasvatin lihasta nuorempana. Omaan myös väkivaltaisen kasvatuksen. En haluaisi selitellä lapsuuskokemuksilla, mutta kyllä se on vaikuttanut että kotona isä sekä äiti oli väkivaltainen toisilleen.

Kuritin ja käytin voimakkaita otteita naiseeni. Löin päähänkin kerran. Ei ihme että on nykyään uuden miehen kanssa naimisissa.

Miksi ihmiset antavat myötätuntoa tälläisille ihmisille, omat ongelmat ei ole mikään syy lyödä.

Olen käynyt 10 vuota terapiassa sinunlaisen miehen takia en pysty todellakaan enään deittailemaan olen saanut myös paniikki kohtausksia jos joku mies on edes vahingossa osunut minuun vaikka kaupassa. Tämä kaikki sinun laisen miehen takia omavikasi se huumeen käyttökin oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska käytin testokuuria kun kasvatin lihasta nuorempana. Omaan myös väkivaltaisen kasvatuksen. En haluaisi selitellä lapsuuskokemuksilla, mutta kyllä se on vaikuttanut että kotona isä sekä äiti oli väkivaltainen toisilleen.

Kuritin ja käytin voimakkaita otteita naiseeni. Löin päähänkin kerran. Ei ihme että on nykyään uuden miehen kanssa naimisissa.

Miksi ihmiset antavat myötätuntoa tälläisille ihmisille, omat ongelmat ei ole mikään syy lyödä.

Olen käynyt 10 vuota terapiassa sinunlaisen miehen takia en pysty todellakaan enään deittailemaan olen saanut myös paniikki kohtausksia jos joku mies on edes vahingossa osunut minuun vaikka kaupassa. Tämä kaikki sinun laisen miehen takia omavikasi se huumeen käyttökin oli

Niinpä. Kun nimenomaan näiden hakkaajamiesten olisi pitänyt mennä terapiaan eikä hauduttaa traumojaan vuosikausia ja sitten kostaa omalle kumppanilleen.