Sijaiseni on superihminen ja nyt pelkään paikkani puolesta

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ns. sijainen, ei suoraan mun sijainen, mutta määräaikainen joka hoisi mun poissaollessa tiettyjä mun toimenkuvan juttuja. Hän oli tietyissä spesifeissä jutuissa ihan tosi paljon parempi kuin minä ja vähän samoja fiiliksiä koin.

Mutta tosiasiassa sitten kun palasin, työkaverit oli helpottuneita kun hommat alkoi taas rullaamaan ja ei sijasella ollut mun kokemusta ja otetta kokonaisuuteen. Edelleen toivon ja muutkin meillä toivoo, että hän saisi meidän organisaatiosta joskus töitä, joissa pääsisi tekemään tuota tiettyä hommaa, oli siinä poikkeuksellisen hyvä. Mutta ihan turhaan siis vertailin itseeni, mulla muita vahvuuksia, joita työssä todella tarvitaan. Eiköhän näin ole aloittajankin kohdalla.

Sanoit kaksi hyvää pointtia. Ensinnäkin: jokainen on hyvä jossain ja vähemmän hyvä jossain. Varmasti sijaiseni suhteen on ihan sama homma, vaikka itse en täältä etäältä pystykään näkemään muuta kuin kaikki ne hommat, joissa hän on mua parempi.

Toiseksi meidän työntekijän turva on niin hyvä, että myös ihan "normi-ihmiset" saavat kyllä keskimäärin pitää paikkansa, vaikka joku superosaaja siinä käviskin hengittämässä niskaan. Keskinkertaisia normi-ihmisiä me täällä ollaan suurin osa, ei kaikki työntekijät voi olla huippuosaajia. En vaadi sellaista muilta, miksi siis vaatisin itseltänikään. 

ap  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitset perinteisen tyylin: Ala levittää ikäviä juttuja sijaisestasi. Toki sillä tavalla taitavasti, että kukaan ei oikein tajuakaan sinun olevan juttujen lähde.

Varmaan trollasit, mutta sanon silti että kiitos ja ei kiitos :D sijaiseni on ihana tyyppi ja ansaitsee kaiken kiitoksen mitä hänen suuntaansa tulee.

Ollaan esihenkilöni kanssa jutuissa melkein viikon välein ja hän aina kertoo selvästi mitä mieltä on ja miten menee. Siitä tiedän aika paljon.

ap

Minulle kävi niin, että äitiyslomalla ollessani sijaiseni levitti inhottavia tarinoita minusta. Niinpä hän sai viran ja minä en, vaan sain alkaa äitiyslomalta etsimään muita töitä.

Siitä oli yli 10 v ja nyt olen onnellinen, että en ole enää siellä töissä, mutta oli se katkeraa.

Huh. En osaa sanoa muuta kuin että olen tosi pahoillani sun puolesta. Mulla oli yläasteella vastaava keissi: yksi puhui pahaa ja valehteli musta selän takana ja menetin kaveriporukkani. Olin käytännössä yksin kasi- ja ysiluokan. Vieläkin elän sellaisen sisäistetyn pelon kanssa, että joku voi koska tahansa syrjäyttää mut.

No tämä meni jo vähän ohi aiheen. Kuitenkin siis uskomatonta, että vielä aikuisenakin jotkut alentuu tuommoiseen. 

ap

Tälle on hyvä alapeukuttaa :) Onkohan nuo entiset kiusaajat asialla?

ap

hohhoijaa...

Reipas lihominen ratkaisee tämänkin ikävän tilanteen