Äitini on ilmeisesti yksinäinen enkä tiedä mitä tehdä.

Niin, mites se menikään, tehkää lapsia niin he huolehtivat teistä myöhemmin... Jep jep. 

Olen tuo joka puoli vakavissani ehdotin äitiemme tutustuttamista. Oma äitini on työelämässä ollut viimeksi hetken ehkä vuonna 2000. On ollut vain kotona muuten aina niin pitkään kuin muistan, ollut kotiäitinä ja kasvattanut lapsia, ja meitä on monta lasta... Kummimme ovat kaikki sen aikaisia taloudenhoitajia/lastenhoitajia. Ystäviä ei äidilläni ole oikein koskaan ollut, en muista että olisi vuosiin missään ystävän kanssa käynyt. Ainoat sosiaaliset kontaktit hänellä on sen hetkisen henkilökohtaisen avustajan kanssa, joita varmasti pitää myös ystävinään. Ja kyse ei nyt tosiaan ole mistään vakavasta vammasta miksi on sairaseläkkeellä. Sujuvasti käyttää nettiä, kävelee ja pystyisi kaiken tekemään myös itse. Miestä ei halua koska kaikki on kuulemma sikoja.

Vierailija kirjoitti:

Niin, mites se menikään, tehkää lapsia niin he huolehtivat teistä myöhemmin... Jep jep. 

Jos olisin äiti, en todellakaan hlauaisi että oma lapseni joutuisi uhraamaan elämänsä viihdyttääkseen minua..miten itsekäs olisin?!

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo joka puoli vakavissani ehdotin äitiemme tutustuttamista. Oma äitini on työelämässä ollut viimeksi hetken ehkä vuonna 2000. On ollut vain kotona muuten aina niin pitkään kuin muistan, ollut kotiäitinä ja kasvattanut lapsia, ja meitä on monta lasta... Kummimme ovat kaikki sen aikaisia taloudenhoitajia/lastenhoitajia. Ystäviä ei äidilläni ole oikein koskaan ollut, en muista että olisi vuosiin missään ystävän kanssa käynyt. Ainoat sosiaaliset kontaktit hänellä on sen hetkisen henkilökohtaisen avustajan kanssa, joita varmasti pitää myös ystävinään. Ja kyse ei nyt tosiaan ole mistään vakavasta vammasta miksi on sairaseläkkeellä. Sujuvasti käyttää nettiä, kävelee ja pystyisi kaiken tekemään myös itse. Miestä ei halua koska kaikki on kuulemma sikoja.

Tuttua.. olen ap ja äitini näyttelee avutonta seurassani, vaikka osaa tehdä kaiken yksinkin. Ei ole myöskään vakavaa vammaa. Ja kaikki miehet on sikoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voidaanko tutustuttaa äitimme? Täällä sama ongelma. Ei halua tutustua kehenkään, varsinkaan miehiin. On ollut yksin viimeiset 18vuotta,ei kaipaa kuulemma miestä elämäänsä. Ei harrasta mitään, ei käy missään, ripustautuu vain meihin lapsiin. On syyllinen olo, kun ei aina jaksa puhelimeen vastata kun äiti soittaa... Samaa valittelua se on kuitenkin.

Eihän tuo ole mahdollista! Tämän palstan mukaan kaikki vanhat naiset ovat onnellisia ja voimaantuneita ja tahtovat elää yksin ilman miestä.... eivät ikävöi kuulemma yhtään eksiään jotka vaihtoivat nuorempaan jo vuosia sitten. :=DDDDDD

Minä olen ap ja äitini otti jo eron isästäni kun olin jotain 8-9v. Sen jälkeen hän on deittaillui jonkin verran ja hänellä on ollut paljon miesehdokkaitakin mutta ei ole huolinut heistä ketään :/

taitaa olla niinpäin että miehet ei ole huolineet äitiäsi

Äitis kuulostaa vastenmieliseltä ja läheisriippuvaiselta.

Olen samaa ikäluokkaa kuin äitisi, yksinäinen, ei lapsia, leski , työtön , muutin vieraalle paikkakunnalle yms. Silti en hyväksy äitisi roikkumista sinussa. 

AInoa keino patistaa äitiäsi liikkeelle on olla tapaamatta häntä, Joka kerta suostuessasi juttelemaan puhelimessa, juoksemaan kiltiti äitisi vihellyksestä hänen luoksensa, myös tulppaat äitisi omatoimisuuden. Hänen ei tarvitse kohdata itseään, elämäntilannettaan, ongelmiaan, haasteitaan, vaan sinä olet äitisi ahdistavien tunteiden lääke ja laastari. Vierailusi saa hänet siirtämään pienetkin suunnitelmat "huomiseksi" ja miettimään sitten joskus ratkaisua yksinäisyyteensä.

KOkeilin hetken aikaa vapaaehtoistoimintaa SPR:n ystäväpalvelussa ja opin kokemuksesta sen, että ihmiset ovat hirveän passiivisia tekemään mitään yksinäisyydelleen. Jos on terve, virkeä, mutta vain marisee pahaa oloaan se ei vie häntä mihinkään. SPR:n ottivat yhteyttä myös väsyneet lähiomaiset, jotka tarvitsivat apua itselleen yksinäisen lähiomaisensa vuoksi kuin yksinäinen sukulainen olisi vaivautunut ottamaan yhteyttä ystäväpalveluun.

Jos äitisi on vaikeasti masentunut sinä et siltikään ole ammattilainen pelastamassa häntä. Passita äitisi ihan ensimmäiseksi lääkäriin, tutkimuksiin, ja selvittämään onko kyse masennuksesta johtuvaa käytöstä. 

Älä jää äitisi kanssa yksin voimaan huonosti. Sinulla on oma elämäsi, joka sinun pitää elää!