Äitini on ilmeisesti yksinäinen enkä tiedä mitä tehdä.

Ei pitäisi ei. Katkeroituneet ihmiset ovat rasittavia olivat vaikka sitten perhettä tai ystäviä.Sun vaan pitää hänelle jotenkin vääntää rautalangasta että sulla on menoja ja hänen pitäisi hakeutua vaikka harrastuspiireihin.

Osta sille kissa.

Sinun hommasi ei ole olla äitisi terapeutti. Äitisi on aikuinen ja vastuussa itse itsestään. Itse asun 300 km päässä äidistäni.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi ei. Katkeroituneet ihmiset ovat rasittavia olivat vaikka sitten perhettä tai ystäviä.Sun vaan pitää hänelle jotenkin vääntää rautalangasta että sulla on menoja ja hänen pitäisi hakeutua vaikka harrastuspiireihin.

Ongelma on jos ehdotan jotain niin hän ei halua lähteä minnekään, tai siis sellaiseen mihin hänen pitäisi mennä YKSIN ilman minua... 

Vierailija kirjoitti:

Osta sille kissa.

Ihan hyvä idea mutta mistä nykyään saa kissanpentuja? :S

Yksinäinen tai vielä liian kiinni sinussa.

Hanki sinä elämä - siis niin että 'joudut' sanomaan hänelle, ettei nyt sovi tulla, sulla on aina tiistaisin jooga / Espanjantunnit ja huomenna olet menossa Maisan kanssa leffaan / syömään ihan mitä vaan - nyt hän vielä oppii omaan elämään, 10 vuoden kuluttua tilanne on entistä hankalampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta sille kissa.

Ihan hyvä idea mutta mistä nykyään saa kissanpentuja? :S

Tori.fi

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen tai vielä liian kiinni sinussa.

Hanki sinä elämä - siis niin että 'joudut' sanomaan hänelle, ettei nyt sovi tulla, sulla on aina tiistaisin jooga / Espanjantunnit ja huomenna olet menossa Maisan kanssa leffaan / syömään ihan mitä vaan - nyt hän vielä oppii omaan elämään, 10 vuoden kuluttua tilanne on entistä hankalampi.

Joo, tulee vain kamalan syyllinen olo

Jos hän kieltäytyy tutustumasta muihin, niin on ihan itse syypää tilanteeseensa. 

Ehkä sun kannattaisi vähän yrittää ottaa etäisyyttä, väität että sulla on nyt superkiire töissä tms, etkä ehdi jatkuvasti näkemään. 

Lopulta äitisi olisi pakko päättää, että tulee nyt kuorestaan ja tutustuu muihin.

Paitsi jos hänellä on joku mielenterveysongelma, joka tarvitsisi hoitoa. Mutta ei hän varmaan hoitoonkaan suostuisi menemään.

Hankala tilanne, mutta sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin etääntyä varovasti ja elää omaa elämäänsä.

Älä myöskään ole aina tavoitettavissa puhelimitse.

Ja kun hän narisee, ettet vastannut, sano, että jo on tärkeää asiaa, laittaa perään viestin, muuten soitat sitten jossain välissä kun sinulla on hyvä hetki.

(Ja kännykkä on hyvä, koska aina voi huijata, että 'akku on ihan lopussa, jos puhelu katkeaa niin se johtuu sitten siitä ja palataan asioihin myöhemmin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen tai vielä liian kiinni sinussa.

Hanki sinä elämä - siis niin että 'joudut' sanomaan hänelle, ettei nyt sovi tulla, sulla on aina tiistaisin jooga / Espanjantunnit ja huomenna olet menossa Maisan kanssa leffaan / syömään ihan mitä vaan - nyt hän vielä oppii omaan elämään, 10 vuoden kuluttua tilanne on entistä hankalampi.

Joo, tulee vain kamalan syyllinen olo

Siihenhän läheisriippuvainen pyrkiikin.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän kieltäytyy tutustumasta muihin, niin on ihan itse syypää tilanteeseensa. 

Ehkä sun kannattaisi vähän yrittää ottaa etäisyyttä, väität että sulla on nyt superkiire töissä tms, etkä ehdi jatkuvasti näkemään. 

Lopulta äitisi olisi pakko päättää, että tulee nyt kuorestaan ja tutustuu muihin.

Paitsi jos hänellä on joku mielenterveysongelma, joka tarvitsisi hoitoa. Mutta ei hän varmaan hoitoonkaan suostuisi menemään.

Hankala tilanne, mutta sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin etääntyä varovasti ja elää omaa elämäänsä.

Hänelä on ollut aikaisemmin ahdistusta ja msennusta, mutta nyt kuitenkin ei mitään vakavempaa, tai mistä minä tiedän, kun ei ikinä puhu ja sanoo vaan "kaikki on hyvin" Mutta hän ei käy edes lääkärissä.

Vierailija kirjoitti:

Älä myöskään ole aina tavoitettavissa puhelimitse.

Ja kun hän narisee, ettet vastannut, sano, että jo on tärkeää asiaa, laittaa perään viestin, muuten soitat sitten jossain välissä kun sinulla on hyvä hetki.

(Ja kännykkä on hyvä, koska aina voi huijata, että 'akku on ihan lopussa, jos puhelu katkeaa niin se johtuu sitten siitä ja palataan asioihin myöhemmin)

Äiitni on alkanut pommittaa enemmän nyt kun olen työtön. Luulee että istun aina kotona kännykkä kourassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen tai vielä liian kiinni sinussa.

Hanki sinä elämä - siis niin että 'joudut' sanomaan hänelle, ettei nyt sovi tulla, sulla on aina tiistaisin jooga / Espanjantunnit ja huomenna olet menossa Maisan kanssa leffaan / syömään ihan mitä vaan - nyt hän vielä oppii omaan elämään, 10 vuoden kuluttua tilanne on entistä hankalampi.

Joo, tulee vain kamalan syyllinen olo

Mistä olet saanut mallin, jossa tytär huolehtii aikuisesta äidistään? Oliko äitisi ja hänen äitinsä välinen suhde jotenkin symbioottinen?

Yleensä nuorilla aikuisilla on omat menonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän kieltäytyy tutustumasta muihin, niin on ihan itse syypää tilanteeseensa. 

Ehkä sun kannattaisi vähän yrittää ottaa etäisyyttä, väität että sulla on nyt superkiire töissä tms, etkä ehdi jatkuvasti näkemään. 

Lopulta äitisi olisi pakko päättää, että tulee nyt kuorestaan ja tutustuu muihin.

Paitsi jos hänellä on joku mielenterveysongelma, joka tarvitsisi hoitoa. Mutta ei hän varmaan hoitoonkaan suostuisi menemään.

Hankala tilanne, mutta sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin etääntyä varovasti ja elää omaa elämäänsä.

Hänelä on ollut aikaisemmin ahdistusta ja msennusta, mutta nyt kuitenkin ei mitään vakavempaa, tai mistä minä tiedän, kun ei ikinä puhu ja sanoo vaan "kaikki on hyvin" Mutta hän ei käy edes lääkärissä.

Sinä et ole äitisi äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen tai vielä liian kiinni sinussa.

Hanki sinä elämä - siis niin että 'joudut' sanomaan hänelle, ettei nyt sovi tulla, sulla on aina tiistaisin jooga / Espanjantunnit ja huomenna olet menossa Maisan kanssa leffaan / syömään ihan mitä vaan - nyt hän vielä oppii omaan elämään, 10 vuoden kuluttua tilanne on entistä hankalampi.

Joo, tulee vain kamalan syyllinen olo

Mistä olet saanut mallin, jossa tytär huolehtii aikuisesta äidistään? Oliko äitisi ja hänen äitinsä välinen suhde jotenkin symbioottinen?

Yleensä nuorilla aikuisilla on omat menonsa.

Asuin aika myöhään lapsuudenkodissani ja tehtiin äitini kanssa kaikki asiat kahdestaan. Jäänyt jotenkin sellainen olo että minä olen se joka pitäisi viihdyttää ja tehdä äitini onnelliseksi, mutta eihän se näin ole. Äitini ei edes halunnut että muuttaisin pois kotoa vaikka olin jo yli 25v. Keksi aina tekosyitä miksi sinne paikkaan ei kannata muuttaa jne. 

Tekee kipeää, mutta sinun on pakko repäistä itsesi irti oman mielenterveytesi vuoksi.

Tunsin vähän pistoa sydämessä, koska koen olevani vähän liikaa kiinni omassa tyttäressäni. Yritän kovasti hankkia "elämää", mutta paras herätys on ollut se, kun tytär on alkanut sanoa "huomenna ei käy, mutta ensi viikon keskiviikkona töiden jälkeen kyllä sopisi". Tämä on ihan uutta ja luulen, että tytär on kokenut vähän samoin kuin sinä (sillä erotuksella että olen kyllä sosiaalinen, mutta korona on sekoittanut pakkaani).

Mutta voisit siis yrittää tuota samaa keinoa, joka on herättänyt minut. Älä tyrmää äitiäsi täysin, mutta anna hänelle sinun määrittelemäsi aikaikkuna. Ajan käytöstähän tässä paljolti on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Tekee kipeää, mutta sinun on pakko repäistä itsesi irti oman mielenterveytesi vuoksi.

Tunsin vähän pistoa sydämessä, koska koen olevani vähän liikaa kiinni omassa tyttäressäni. Yritän kovasti hankkia "elämää", mutta paras herätys on ollut se, kun tytär on alkanut sanoa "huomenna ei käy, mutta ensi viikon keskiviikkona töiden jälkeen kyllä sopisi". Tämä on ihan uutta ja luulen, että tytär on kokenut vähän samoin kuin sinä (sillä erotuksella että olen kyllä sosiaalinen, mutta korona on sekoittanut pakkaani).

Mutta voisit siis yrittää tuota samaa keinoa, joka on herättänyt minut. Älä tyrmää äitiäsi täysin, mutta anna hänelle sinun määrittelemäsi aikaikkuna. Ajan käytöstähän tässä paljolti on kyse.

okei, mutta onko siihen joku erityinen syy mikset halua tavata uusia ihmisiä? minusta ainakin tuntuu että äidilläni riittääisi puhuttavaa pilvin pimein ja mistä vaan , mutta vain minun kanssa?

Ei kukaan mies halua tuollaista katkeraa vanhaa akkaa, se on selvä. Sinunkin pitäisi viimeinkin katkaista napanuora. Äitisi seura on haitallista, sinuna en pitäisi yhteyttä.

Sinulla ja äidilläsi on epäterve suhde.