Laulaja Demi Lovato, 28, paljastaa olevansa muunsukupuolinen - milloin tämä hulluus loppuu?

Kuulun itse seksuaalivähemmistöön. Tuttavapiiriini kuuluu transihmisiä. Siis sellaisia aina täysin tytöstä/naisesta menneitä naisia jotka ovat syntymähetkellä todettu pojiksi. Olen kovaääninen tasa-arvon puolustaja monellakin tavalla.

Mutta en ymmärrä miten nämä kovaäänisesti ”muunsukupuolisena kaapista tulevat” julkkikset/puolijulkkikset ovat aina naiseksi syntyneitä henkilöitä, jotka myös tämän kaapista tulemisen jälkeen näyttävät ulkoisesti ja käytökseltään enemmän stereotypiseltä naiselta kuin suurinosa tuntemistani naisista. Haluaisin aidosti tietää, mitä se muunsukupuolisuus merkitsee. Miksi he haluavat määritellä itsensä niin, kun toiminta, ulkonäkö ym viestii naiseudesta?

Vierailija kirjoitti:

ei kannata ahdistua. Mun nuoruudessa trendikkäimmät oli "anarkisteja". Ei me ees tiedetty mitä se tarkoittaa, mutta kun Cranberries ja maailman ahdistus, hakaneulat ja musta tukka.

Ihanhan nuo on tavallisia sihteerejä ja kampaajia ja autonkuljettajia tänä päivänä kaikki :D

Juuri näin.

Itse olen käynyt lapsuudessa ja nuoruudessa läpi oman sukupuolen kyseenalaistamisen. Olin aikamoinen poikatyttö ja viiletinkin skeittilaudan kanssa ympäri kylää pussihousuissa ja lippis väärinpäin. Poikatyttömäisyyteen sain lisää vettä myllyyn isovanhemmiltani, jotka aina arvostelivat ja painostivat pukeutumaan ja käyttäytymään tyttömäisemmin.

Jos joku olisi noina vuosina tullut ja sanonut, että hei, sinähän olet ehkä trans! Voidaan tehdä susta oikea poika - pelottaa ajatellakkin, että olisin siihen varmasti lähtenyt! Olen kuitenkin pesunkestävä nainen, mutta esiteininä en tiennyt mitä olin. Mutta se oli vain vaihe. Onneksi 90-luvulla ei ollut vielä kaikkea tätä sukupuoli- ja seksuaalinen suuntautuminen vouhotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvänen aika.

Kyllä minä ymmärrän, että monen unelmamaailmassa kaikki näyttävät samalta, ajattelevat samoin ja marssivat samaan tahtiin lausuen puolueen/pilven päällä elävän mielikuvituskaverin hyväksymiä ajatelmia pienestä kirjasesta. 

Mutta kun ihmiset ovat erilaisia. Ymmärrän, että sekin pelottaa. Sitä taas en ymmärrä, mistä monen ihmisen kokema lähes pakkomielteenomainen kiinnostus itselleen täysin vieraiden ihmisten sukupuolielimiä kohtaan kumpuaa. Ei ole tervettä sellainen.

Minä olen ulkoisesti nainen, ja aina joskus jopa miellän olevani sellainen. Sitten taas on päiviä, kun fantasioin olevani mies. Yleensä en ole kumpaakaan, ihan vaan pelkkä ihminen. Jos nyt meni jollain lumihiutaleella tämäkin tunnustus tunteisiin, niin voi voi. 

Olen ulkoisesti ja vaakalukemien perusteella ylipainoinen. On kuitenkin päiviä, jolloin fantasioin olevani hoikka. Miksi tämä aiheuttaa ärtymystä? Mikä pakonomainen tarve muilla ihmisillä on takertua kiloihini? Minä olen mikä olen. Saan määritellä oman identiteettini.

Menetkö omalla naamallasi lehteen kertomaan tämän?

Mäkin olen mielessäni joskus 25 v. lapseton sinkku, jolla on miehiä jonossa. En kuitenkaan oikeasti ole sellainen vaan tavallinen keski-ikäinen vaimo kolmen lapsen kanssa.

Ei se, että fantasioi jotain, tarkoita että olisit se ihminen edes mielessäsi. Se on kuvitelmaa ja oma ilosi. Ja hyvä niin, jokaisella on oikeus siihen mielikuvitusleikkiin.

Jos alat vaatimaan toisia ihmisiä kohtelemaan sinua kuin fantasioissasi, niin hulluhan sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cisnaiset, jotka valitatte täällä siitä, että transnaiset pääsee naisten pukkariin. Ihan tiedoksenne, että suurin osa meistä on heteroita eli ollaan kiinnostuttu miehistä ja heteromiehet ovat kiinnostuneet meistä. Haluatteko tosiaan meidät samaan pukkariin miestenne kanssa? ;)

Transnainen

haluan. Jos sinulla roikkuu penis jalkovälissä, olet biologisesti mies ja kuulut miesten pukkariin.

Transnainen ei ole hetero jos tykkää miehistä, on homo tai bi.

Se biologia ei vaihdu vääriä hormoneita syömällä. Ja seksuaalinen suuntautuminen perustuu biologiaan. Mies-mies=homo, nainen-nainen=lesbo naine/mies-nainen=bi mies-nainen =hetero

Sitten jos transitkin kelpaa riippumatta alkuperäisestä sukupuolesta on pan.

Eikö demillä ollut vastikään pahat päihdesekoilut? Jotkut siitä raitistuttuaan menee uskoon ja jotkut näköjään sukupuolettomaksi..

Sukupuoli MUU, no aika lehmä toi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelevatkohan nämä "muunsukupuoliset", että naisiksi ja miehiksi identifioituvat kokevat jotkut 50-luvun stereotyypit sataprosenttisesti omikseen? Että jos sanon olevani nainen, se tarkoittaa sitä, että pidän vaaleanpunaisesta, röyhelöistä ja kissanpennuista ja mukaudun kaikkiin ikiaikaisiin normeihin, joita naisia varten on olemassa? Ja että jos mies sanoo olevansa mies, se tarkoittaa sitä, että hän haluaa juoda viinaa, painia karhujen kanssa ja kommunikoida ärjähtelemällä?

Jo muinaisilla kiinalaisilla oli ns. jin-jang-teoria - kysymys on siitä, että meistä kaikista löytyy päinvastaisia ja ristiriitaisia puolia. Joka ihmisessä on vähän femiinistä ja maskuliinista, valoa ja varjoa, yötä ja päivää. Se on ihan normaalia eikä ole mitenkään ristiriidassa sen asian kanssa, että biologinen sukupuoli on mitä on.

Tuntuu että nämä sukupuolivouhottajat ovat oikeasti niitä kaikkein ahdasmielisimpiä ja innokkaimpia lokeroimaan.

Tätä minäkin mietin. Itse en juurikaan mieti omaa sukupuoltani, se ei ole mitenkään keskeinen osa identiteettiäni. Olisi silti outoa sanoa olevani muunsukupuolinen. Ehkä en sitten ihan ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan.

Toi on sun kokemus ja näkemys ja validi. Jonkun toisen on erilainen. En ymmärrä, mikä tossa on vaikeaa ymmärtää. Ei vaikuta mitenkään keneenkään muuhun eikä vie keneltäkään mitään pois, jos joku ei halua identifoitua naiseksi tai mieheksi vaan muunsukupuoliseksi. Miksi teette tästä täällä keskustelussa numeroa ja ongelmaa? Tosi vaikea ymmärtää tollaista ihmettelyä.

Ongelma on se, että "väärinsukupuolittamista" pidetään aivan kirjaimellisesti v * k i v a l t a n a ja vih*puheena. Eli jos joku näyttää ja kuulostaa naiselta mutta kokee olevansa muusu, teet v * harik*ksen jos sanot häntä naiseksi. Sama, jos vanhasta muistista kutsut transitioitunutta vanhalla nimellään. Eli kyllä se vaikuttaa ei-muusujenkin elämään.

Jos Annikki päättää olevansa tästä eteenpäin Jorma, ja Annikin sisko kutsuu häntä edelleen Annikiksi koska 40 vuoden tapoja ei niin vaan muuteta, ja Annikki suuttuu ja laittaa välit poikki, niin kyllä se vaan on siskolta pois.

Jatkossa en suostu olemaan ylipainoinen, olen muunpainoinen.

Heroiini pehmitti ne vähätkin aivoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelevatkohan nämä "muunsukupuoliset", että naisiksi ja miehiksi identifioituvat kokevat jotkut 50-luvun stereotyypit sataprosenttisesti omikseen? Että jos sanon olevani nainen, se tarkoittaa sitä, että pidän vaaleanpunaisesta, röyhelöistä ja kissanpennuista ja mukaudun kaikkiin ikiaikaisiin normeihin, joita naisia varten on olemassa? Ja että jos mies sanoo olevansa mies, se tarkoittaa sitä, että hän haluaa juoda viinaa, painia karhujen kanssa ja kommunikoida ärjähtelemällä?

Jo muinaisilla kiinalaisilla oli ns. jin-jang-teoria - kysymys on siitä, että meistä kaikista löytyy päinvastaisia ja ristiriitaisia puolia. Joka ihmisessä on vähän femiinistä ja maskuliinista, valoa ja varjoa, yötä ja päivää. Se on ihan normaalia eikä ole mitenkään ristiriidassa sen asian kanssa, että biologinen sukupuoli on mitä on.

Tuntuu että nämä sukupuolivouhottajat ovat oikeasti niitä kaikkein ahdasmielisimpiä ja innokkaimpia lokeroimaan.

Tätä minäkin mietin. Itse en juurikaan mieti omaa sukupuoltani, se ei ole mitenkään keskeinen osa identiteettiäni. Olisi silti outoa sanoa olevani muunsukupuolinen. Ehkä en sitten ihan ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan.

Toi on sun kokemus ja näkemys ja validi. Jonkun toisen on erilainen. En ymmärrä, mikä tossa on vaikeaa ymmärtää. Ei vaikuta mitenkään keneenkään muuhun eikä vie keneltäkään mitään pois, jos joku ei halua identifoitua naiseksi tai mieheksi vaan muunsukupuoliseksi. Miksi teette tästä täällä keskustelussa numeroa ja ongelmaa? Tosi vaikea ymmärtää tollaista ihmettelyä.

No kyllä se minuun vaikuttaa jos vaikka siskoni Kyllikki ilmoittaisi minulle olevansa veljeni nimeltään Kalevi. Siinä menisi minulta koko lapsuus- ja perhehistoria täysin uusiksi, kaikki valokuvat yms. muuttaisivat merkitystään ja perhedynamiikka heittäisi kerralla volttia. On ihan kaunistelua ja vähättelyä väittää, etteivät tämmöiset jutut vaikuttaisi muihin ihmisiin mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän muunsukupuolisuutta.

Olen biologisesti nainen mutten koe oikeastaan mitään sukupuoli-identiteettiä. Samaistun enemmän miehiin kuin naisiin. En osaa naisten sosiaalista kanssakäymistä, olen siinä kömpelö. Miesten kanssa ”puhun samaa kieltä”, ja näin on ollut lapsesta asti. Olen biseksuaali.

Mutta silti olen vähän kuin kaapissa ja elän ihan vain naisena ja heterosuhteessa, koska se sopii myös minulle ja on helpompaa. On helppo ignoorata oma ehkä muunsukupuolisuuteen viittaava kokemus, kun arki toimii näinkin. Mutta mitä enemmän olen aiheesta lukenut, sitä enemmän olen tuntenut sopivani määritelmällisesti enemmän ns. muu sukupuoliseksi (tarkemmin agender).

En kyllä halua määrittää sukupuolta tarkkaan, koska en ymmärrä mitä arvoa sillä on. On kyllä ärsyttävää, kun minusta ja luonteestani oletetaan kaikenlaista sen takia, että olen nainen. Mutta ei minun silti tarvitse alkaa määrittämään mitään pronomineja itselleni.

Olen kyllä myös lukenut, että tämä sukupöuolikokemus korreloi arpergerin syndrooman kanssa ja siinä on perää. Kumppanini on biologisesti mies ja hänellä on samanlainen sukupuolikokemus ja hänkin on hyvin androgyyni tai feminiininen mieheksi. Meillä molemmilla on vähän arperger-piirteitä (ei niin paljoa että olisi diagnoosin paikka, mutta kuitenkin).

On kyllä hassua, että aihe herättää niin paljon vihaa. Tulkitsen sen kuitenkin enemmän peloksi.

Ihan itse tässä jaottelet naiset ja miehet eri ryhmiin todella kummallisin perustein. En minäkään tule kaikkien naisten tai miesten kanssa juttuun. En kuitenkaan uskottele itselleni, että se johtuisi jotenkin sukupuolestani. Mulla on valtavirtaan nähden hieman poikkeavat kiinnostuksen kohteet, ja se on ok. En ole myöskään täysin hetero, vaikka preferoin miehiä. Koen olevani ensisijaisesti ihminen. Tästäkin muunsukupuolisen kommentista paistoi sata vuotta vanhat stereotypiat.

Mitä se muunsukupuolisuus tarkoittaa? Onko nyt niin, että Demi ei ajele karvojaan tai meikkaa? Pukeutuu neutraalisti eikä käytä esim rintsikoita. Kuvailin tuossa juuri itseäni. Sen lisäksi mulla on hyvinkin sukupuolineutraali koulutus ja olen töissä miesvaltaisella alalla. Olenko mä nyt nainen sit lainkaan :p Mun puolesta jokainen saa olla oma itsensä. Kaikenlainen lokerointi on typerää.

Onneksi suomen kielessä ei ole erillistä persoonapronominia naiselle ja miehelle. Kukaan muunsukupuolinen ei voi tärkeillä niiden avulla. Pitäisi Demi Lowatonkin tehdä jotain rajumpaaa ja raflaavampaa, kuten leikata utareensa ja pitkät hiuksensa tai vetää testoa, saisi uralleen vähän uudenlaista hohtoa. Siinä pääsee klikkiotikoihin kun ihmiset miettii että minkä sukupuolinen tämä pehmeä-ääninen parrakas sekasikiö on, ai niin muunsukupuolinen toden totta voi jestas onpas spessiaali vähemmistökansalainen taas siinä niin.

Eikös autismi korreloi riippuvuus herkkyyden ja taiteellisuuden ja epätavallisen sukupuolikokemuksen kanssa? Tai että nuo on ainakin keskenään korreloivia ominaisuuksia ihmisissä näin olen käsittänyt ja tämä korkea esiintyminen julkkis/taiteilijahahmoissa ainakin tukee teoriaa

Vierailija kirjoitti:

Miksi se menee sulla ihon alle? Kai se on Demin asia miksi hän itsensä identifioi.

ja pitää nillittää siitä lehdessä

Hollywoodissa naisnäyttelijät ja mallit on ihan sekaisin päästään tän seksuaalisekoilun kanssa, Chrissy Teigen puhuu ihan p e do fii li juttuja, vaikka itsellä pieni lapsi. Laittaa twitteriin kuvia, missä on pukenut ilotytön vaatteet ja seisoo suihkussa alasti lapsensa kanssa. Ei mene oikein huumorin piikkiin enää. Sitten monet näyttelijät pukevat lapsiansa toista sukupuolta olevien vaatteisiin, vaikka lapset on ihan normoja. Sairaaksi menee, ja sanotaankin että Hollywood on täysin rädikälisoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen suvaitsevainen ja tuen ihmisten oikeutta olla mitä haluavat, mutta kiinnostaisi nähdä tutkimus siitä, kuinka usein muunsukupuolisilla on jotain traumaa taustalla. Eli onko muunsukupuolisuus ns. oikea fysiologinen tila, kuten transsukupuolisuus ja homous, vai johtuuko useinkin traumoista.

En missään nimessä väitä että näin olisi AINA, mutta tuntuu että monella heistä on jotain traumataustaa.

Kokemuksesta ja tuntien todennäköisesti enemmän vastaavia ihmisiä kuin nämä "musta tuntuu" tyypit, voi todeta ettei traumat tai mielenterveysasiat itsessään aiheuta muunsukupuolisuutta.

Mitään negatiivistä ei tarvitse olla elämässä tapahtunut ja olla noissa asioissa taustalla.

Kannattaa myös ymmärtää määritelmä jos haluaa siitä niin kiihkeästi puhua. Suurin osa kommentoijista tuomitsee asian ilman että tietävät mistä on kyse.

Non-binary voi olla ihminen joka:

Määrittelee itsensä transgenderiksi mutta ei transmieheksi tai transnaiseksi.

Ei määrittele transgenderiksi.

Kokee olevansa miehen ja naisen välimaastossa.

Ei koe olevansa mies tai nais -janalla ollenkaan.

Muunsukupuolisuus on vain kattotermi "umbrella term" ja siihen sisältyy variaatioita. Samalla tavalla kuin transgender kattoterminä.

Ihmisiä on erilaisia ja sanastoa syntyy ku sieniä sateella. Ei sitä tarvitse pelätä ettei kaikkea tiedä ulkoa. Kukaan ei tiedä.

Monet asiat tarkoittavat samaa ja tärkeintä on kohdella ihmisiä kuin kohtelisi itseään.

Näköjään moni kohtelee itseään järkyttävän kaltoin.

mistä mode vedit nyt herneen nenään?

Vierailija kirjoitti:

Eikös autismi korreloi riippuvuus herkkyyden ja taiteellisuuden ja epätavallisen sukupuolikokemuksen kanssa? Tai että nuo on ainakin keskenään korreloivia ominaisuuksia ihmisissä näin olen käsittänyt ja tämä korkea esiintyminen julkkis/taiteilijahahmoissa ainakin tukee teoriaa

Meitä autisminkirjolaisia on myös joka lähtöön niinkuin neurotyypillisiäkin, joten kaikkea ei voi lokeroida tämänkään asian osalta.