Omakotitalon ostaneet, mistä tiesitte…
Mistä tiesitte, että tämä on nyt oikeasti se talo, joka kannattaa ostaa?
Olemme miehen kanssa etsimässä perheellemme omakotitaloa. Kummallakaan ei ole aiempaa kokemusta talon ostamisesta. Viimeiset puoli vuotta olemme vain seuranneet netissä myynti-ilmoituksia, mutta tällä viikolla olemme alkaneet sopia näytöissä käyntejä ja käyneetkin yhdessä näytössä.
Innostuimme heti tuosta ensimmäisenä nähdystä talosta, ja mies puhuu jo siihen malliin, että teemme siitä tarjouksen. Minuakin ajatus houkuttaa kovasti, mutta jokin ääni takaraivossa laittaa miettimään, onko se oikeasti hyvä idea. Että kävikö meillä tuuri ja ”se oikea” talo tosiaan löytyi heti… vai onko tämä jotain yleistä ostamisen huumaa ja meiltä on karkaamassa mopo käsistä heti kättelyssä.
Kyseinen talo on pohjaratkaisultaan ok joskaan ei täydellinen, vaatii täyden remontin (ei ongelma), mutta se on idyllisellä alueella juuri meille sopivalla sijainnilla, ja siinä on meidän tarpeisiin sopiva piha. Hintapyyntö on remontointitarpeisiin nähden tyyriin puoleinen.
Toisaalta haluaisin vertailun vuoksi nähdä vielä muitakin taloja, mutta samalla huolettaa, että mitä jos muita yhtä kiinnostavia taloja ei tulekaan vastaan ja tämä ensimmäinen ehtii mennä sivusuun. Samalla tuntuu että oltaisiin ihan hölmöjä, jos ostettaisiin heti ensimmäisenä nähty talo, kun asian kanssa ei ole mitään kiirettä.
Miten tässä talonostoviidakossa kannattaa luovia, ettei tulisi tehtyä kallista virhettä?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kun astut kynnyksen yli ja tulee tunne että tulit kotiin.
Monessa mielessä jäätävän huono neuvo. Merkitystä on kuitenkin aika paljon mm. talon kunnolla ja kaikki ei näy vielä kynnykseltä.
Toinen asia on, että yllättävän moni unohtaa pohtia koko elämänkaarta. Mitä palveluita tarvitsee jne. Tyypillinen on mm. se, että ostetaan se oma piha keskeltä metsää, niin lapsilla on rauhaa. Ja sitten jo esiteinit kiukuttelee, kun kavereita ei näe kuin koulussa, kulkemaan ei pääse itse ja vanhemmat eivät ehdi kuskata, kun elämä menee ajellessa pitkää työmatkaa unelmakodista työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun astut kynnyksen yli ja tulee tunne että tulit kotiin.
Monessa mielessä jäätävän huono neuvo. Merkitystä on kuitenkin aika paljon mm. talon kunnolla ja kaikki ei näy vielä kynnykseltä.
Toinen asia on, että yllättävän moni unohtaa pohtia koko elämänkaarta. Mitä palveluita tarvitsee jne. Tyypillinen on mm. se, että ostetaan se oma piha keskeltä metsää, niin lapsilla on rauhaa. Ja sitten jo esiteinit kiukuttelee, kun kavereita ei näe kuin koulussa, kulkemaan ei pääse itse ja vanhemmat eivät ehdi kuskata, kun elämä menee ajellessa pitkää työmatkaa unelmakodista työpaikalle.
Me käytiin katsomassa useita taloja. Sitten tultiin tähän missä asutaan. Heti pihaan tullessa oli tosi hyvä fiilis ja sisälle astuessa just olo, että tämä on meidän koti. Talo oli alkuperäisessä kunnossa ja vaati kamalasti remonttia, mutta me nähtiin heti mahdollisuudet mitä talossa oli. Toki teetettiin myös kattavat kuntotarkastukset talosta. Mutta muista taloista ei edes tullut oloa, että olisi halunnut tarjota mitään.
Ja joo, me asutaan keskellä ei mitään. Iso piha ja just sitä rauhaa mitä kaipaamme. Lapset saa traktorit tai mopot, kun on siinä iässä. Muuten kuskataan tai kulkevat yhdessä pidemmällä asuvien naapureiden kanssa. Kyllä täältä myös pyörällä pääsee kylille. Ei rapakunnossa kannata olla. :D
Meillä meni kolme vuotta etsiessä. Sijainti oli tärkein kriteeri ja sitten kun se lopulta löytyi, itku pääsi.
Mitä (yllättäviä) töitä siinä sitten oli? Minulla ei ole kokemusta okt-asumisesta mutta käsittääkseni lähinnä pitää lunta aurata ja nurmikkoa leikata. Jos joku menee rikki niinkuin aina välillä menee, pitää selvittää miten korjataan tai maksaa ulkopuoliselle.