Sisarusteni lapsia pitäisi muistaa merkkipäivinä, vaikka heistä ei koskaan kuulu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kummilapsen äiti lähetteli joskus viestejä että olenko jo hankkinut lahjan, lapsi toivoo tämän kirjan. Kävin sen sitten ostamassa, ja kun kirjan näin niin siitä kävi selvästi ilmi ettei se ollut tuolle lapselle, vaan todennäköisesti kierrättää sen lahjaksi jollekin toiselle.

Olis pitänyt laittaa omistuskirjoitus, ihan kiusallaan. Mutta kun heistä ei koskaan kuulu mitään kuin silloin kun pitäisi ostaa synttärilahja tai joululahja, niin en pidä enää itsekään yhteyttä. 

Jos ei edes kiitosta tule niin lopettakaa lahjat.

Minulla on viisi sisarusta ja kaikilla meillä on perheet. Päätimme aikaa sitten, että jokainen lahjoo vain omia lapsiaan, siinäkin on ihan tarpeeksi. Samoin päätimme, ettemme anna toisillemme lahjoja, ei jouluna eikä merkkipäivinä. Pois lukien viisikymppisjuhlat, rippi- tai ylioppilasjuhlat, häät ymv. , jonne yleensä meneekin paikalle. Tästä käytännöstä on sekin hyöty, että välttyy ostamasta ihan hutilahjoja.  Meillä kaikilla on ihan hyvät välit.

Vierailija kirjoitti:

Itsellänikin on lapsia, mutta mä en ymmärrä yhtään tätä lahjapolitiikkaa. Kummilasten vanhemmilta tulee hyvissä ajoin ennen synttäriä ja joulua listat, että mitä kenellekin pitää hommata. Lapsen toiveita ja tarvitsemia asioita kerätään aina puolisen vuotta ja sitten niitä jaetaan kummeille, isovanhemmille ja sukulaisille, että kuka ostaa mitäkin.

Omien lasten kohdalla olen kyllä ajatellut, että se on minun hommani hankkia ne kalliimmat hankinnat, lelut, polkupyörät ja vaatteet enkä ostata niitä muilla. Joskus ennen koronaa, kun pidettiin juhlia tai joku kyseli joululahjatoiveita, niin olen kyllä sanonut, että sukkia ja alushousuja tarvitsee aina, olen sanonut jonkun tietyn hahmon, josta lapsi sillä hetkellä tykkää tai sanonut vaikka, että askartelutarvikkeita tai värikyniä menee kyllä paljon. Silloin lahjan antaja voi itse päättää budjettinsa, voi ostaa vaikka tarroja, vesivärit tai mitä tahansa. Mitään ei ole pakko hankkia ja lapsi saa kyllä meiltä vanhemmilta esim. jouluna yhden isomman toivomansa lahjan.

Joulunakin tuo lahjojen ristiin ostaminen alkaa vähän kyllästyttää. Ostat lahjat viidelle lapselle ja heidän vanhempansa kyselevät, että mitä minun lapselleni voi ostaa. Eikö kaikki voisi vain ostaa omillensa? Toisaalta jonkun toive maksaa 100€ ja toisen lahjan saa kympillä, niin älytöntä sekin.

Tänä vuonna annoin yhdelle alakouluikäiselle kummilapselleni 30€ ja kortin kirjekuoressa ja niiden lisäksi ponnareita ja hiuspannan. Oli kuulemma jälkikäteen ihmetelty, kun en kysynyt ennen synttäreitä mitään toiveita.

Tämä! Lisäksi se, että että koska minulla ei ole lapsia niin vain minä rikastutan muita talouksia lahjoilla, itse en saa mitään. Laskin joskus, että 8 siskonlapsen joululahjoihin meni postittamisineen (1 paketti ulkomaille) 420€. Järkyttävä raha pienituloiselle. 

Osa kavereistani sai lapsia aika nuorina. Ostin monta vuotta kaikille lapsille lahjat jouluna ja synttärinä, olin sitten opiskelija tai jo työelämässä. Kun reilu 10 vuotta tuosta sain itsekin lapsia, niin nämä tajusivat, että siihenhän menee älyttömästi sekä aikaa että rahaa ostella lahjoja niin monelle. Nyt heidän mielestään ei kannatakaan kutsua kuin juuri sen tietyn lapsen kummit synttäreille ja joulunakin kannattaa lahjoa vain sitä omaa kummilasta, ei kaikkia sisaruksia. Järkevää kyllä, mutta tällaisesta ei ollut mitään puhetta silloin kun heillä itsellään oli useampia pieniä lapsia. Kaikilta tuli toiveet kaksi kertaa vuodessa, piti tilata päiväkotikuvat ja annettiin tilinumerot lasten säästötileille.

Minulla on ollut sama tilanne, itse olen lapseton. Olen ostanut lahjoja silloin kun olen itse kutsuttuna mukana juhlassa. Olen kyllä lähettänytkin, tilanteen mukaan. Luulisin, että useimmiten lapset itse edes kiinnitä huomiota, että keneltä ne joululahjavuoren lahjat ovat. Lahja on henkilökohtainen ja haluan nähdä kun lapsi avaa lahjan.

Kyllä minusta on yritetty lahja-automaattia tehdä. Ja vähän onnistuttukin. Minulle ei kuitenkaan ole koskaan ostettu mitään lahjoja.

Olen myös lopettanut lahjojen oston, kun ei minkäänlaista kiitosta ikinä kuulunut. Opiskelijaikäistä kummilasta vielä muistin rahalahjalla kunnes näin kuvia juuri otetuista lävistyksistä; päättelin, että ylimääräistä rahaa taitaa olla.

Mulla oli kans vastaava ongelma. Ratkaisin sen näin: laitoin teineille vain 10 euron R-lahjan eli saavat ostaa kympillä Ärrältä mitä tykkäävät. Eihän sillä paljon saa mutta on muistettu, voi laittaa puhelimen kautta..ja vastaanotto näkyy WhatsUpissa JA kaikki kiittivät !!

Täysin hullua sellaisen jolla ei ole omia lapsia niin ostaa toisten lapsille lahjoja. Kukaan ei arvosta yhtään sen enempää vaikka veisi säkillisen rahaa. Parempi kun käyttää omat rahat omaan hyvinvointiin tai säästää eläkepäiville jotta voi ostaa palveluja. Ei meidän suvussa lapsettomat mitään lahjoja osta sukulaisten lapsille. Jonkun tärkeisiin juhliin jos ei päästä niin voidaan lahjakortti laittaa mutta nämä juhlat eivät ole mitään jouluja eikä synttäreitä. Niin paljon on lapsia suvuissamme niin että johan oltaisiin konkurssissa. Eikä siis meillekkään tarvitse kenenkään mitään lahjoja hankkia. Kaikki on lopettanut joululahjojenkin ostelemiset iät ja ajat sitten niin että jokainen hankkii omat lahjansa jos sellasia tarvitsee. 

Erottuani ei kummilapsistani kuulunut enää pihaustakaan. (olivat eksän sukulaisia) Ekana vuonna hommasin eksän kanssa yhdessä lahjat, mutta en saanut kutsua synttäreille tms. Sen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä.

Siis ap jos kertomasi pitää paikkansa niin ihan älytöntä että ainoa kontakti sinun suuntaasi on että tämän lahjan sitten ostat. Olisin lakannut ostamasta lahjoja ajat sitten ihmisille, jotka käyttäytyvät noin.

Taistelen saman asian kanssa. Lapseton ja mulla on yhteensä 7 siskon tai veljen lasta. Kaikki siinä ikähaarukassa 4-16. Kohta alkaa loppua ideat kun pitää syntymäpäivinä miettiä, että ei osta sitä samaa lahjaa minkä osti viime jouluna ja jouluna miettiä, että ei osta sitä samaa lahjaa minkä osti jo syntymäpäivänä tai viime jouluna. Ketään muu kuin yksi toinen sisko ei koskaan kiitä paketeista tai lahjoista. Kerran unohdin yhden syntymäpäivän niin eikös oltu heti soittelemassa, että X:llä oli synttärit eikä sun pakettia ole näkynyt, onkohan hukkunut jonnekin? 

Meitä on niin moneksi. Ikinä en ole sisaruksieni lapsille lahjoja ostanut paitsi jos juhliin osallistutaan. Se on kyllä aika harvinaista koska asumme niin etäällä toisistamme. En arvosta lahjojen ostamista enkä saamista ja omatkin lapseni ovat siihen oppineet. Teineille aikanaan kelpasi isompi seteli lahjaksi, ja nyt aikuisia kaikki niin mitään ei edes odoteta puolin eikä toisin. Ja kumma kyllä olemme läheisissä väleissä. Lapsenlapset on siinä iässä, että lahjaa arvostavat ja vanhempien kanssa neuvotellen lahja hankitaan.

Ei tämä vaikuta meidän väleihin, olemme toisillemme läheiset ja rakkaat.

Lahjan voin milloin tahansa ostaa ex tempore, jos sopiva maailmalla vastaan tulee.

Mäkin olen lapseton. Sisaruksilla yhteensä kuusi lasta. Muistin kaikkien ristiäiset ja ekat synttärit ja joulut. Sen jälkeen ilmoitin, että lahjarumba on mun osalta tässä. Toki muistan sit mahdolliset rippijuhlat/lakkiaiset/häät.

Mulla on myös yksi kummilapsi. Enempää en halunnut. Muistan häntä rahalahjalla kaksi kertaa vuodessa. Kyseinen perhe ei ole mitenkään hyvätuloinen, joten raha menee tarpeeseen.

Mä en halua lahjoja keneltäkään. Mulla on kaikkea ihan riittämiin. Tavaraa en halua. Toki joku kukkalähetys voisi ilahduttaa.