Mitä tekisin elämälläni - keski-iän kriisi

Otsikossa tulikin jo tärkein. Itselläni on paha neljän kympin kriisi päällä.
Mitä ihmettä tekisin elämälläni?

Kolmekymppisenä oli myös kriisi, kun tuntui siltä, että en ollut tehnyt "tarpeeksi": ei ollut perhettä (pitkäaikainen parisuhde kylläkin), ei vakituista työpaikkaa, ei omistusasuntoa jne.

Nyt, kymmenkunta vuotta myöhemmin, minulla on nämä kaikki. Sama parisuhde on jatkunut. Kaksi ihanaa lasta on syntynyt. Työpaikka on muuttunut vakituiseksi. Vuokra-asunto muuttui omistusasunnoksi ja omistusasunto omakotitaloksi, joka on noin kahden vuoden kuluttua velaton.

Mitä ihmettä voisin tehdä elämälläni? Olisiko aika sopeutua ja ottaa rennosti? Antaa ajan kulua? Vai pitäisikö vielä kerran yrittää jotakin uutta (mitä?)?

Parisuhde on edelleen tiivis ja hyvä. En missään nimessä haluaisi uutta parisuhdetta. Sama koskee työpaikkaa: uudet työmahdollisuudet eivät houkuttele, eikä ylemmän aseman tavoittelu.

Onko teillä näkemystä tai kokemusta? Mitä kannattaisi tehdä tai suunnitella?