Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Päiväkodin aloittamiseen liittyviä ongelmia

18.08.2006 |

Reilu 1,5 vuotias lapsemme aloitti pari viikkoa sitten päiväkodin. Hoitoon vieminen sujuu hienosti, on sujunut koko ajan. Jää mielellään ja tuntuu viihtyvän hyvin. Ongelmana onkin ihan mahdottoman kiukkuiset illat ja öiset itkut. Tuntuu, että lapsi olisi muuttunut täysin. Lähes jokainen asia hoidetaan itkun kanssa, jopa potalle meno, jonka kanssa ei ole koskaan aiemmin ollut vaikeuksia. Samoin kaikki muu askare, itkua ja itkua. Onko tämä sitä " mielenosoitusta" , vaikka lapsi tuntuu viihtyvänkin hoidossa hyvin? Niin, ja seuraava kysymys kuuluukin, että kauankohan tätä on odotettavissa?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
18.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä aloitettiin myös päiväkoti kuun vaihteessa, tyttö on nyt 1v10kk. Päiväkotioleminen on sujunut kaikin puolin hienosti aamusta päivään, mutta tuo kotona oleminen on sitten vähän muuta... itku alkaa kun äidin näkee, ja kiukuttelu on tosi helpossa ihan kaikessa, yöt rikkonaisia (aiemmin kokonaiset nukutut yöt on painajaisia, itkua ja heräilyä!) jne. Eli alun hankaluuksia mielestäni.



Meillä tilanne tosin lähti tällä viikolla helpottumaan (takana siis silloin 2,5vk päiväkotia) kun tyttö ensimmäisen kerran päiväkotipäivän aikana USKALSI paljastaa tunteensa sielläkin eli kertoi tädeille äiti-ikävästään ja pahasta mielestään, istui tämän asian kanssa tätien sylissä jne. Ja heti seuraavat yöt on olleet taas lähes normaalisti nukuttuja!



Eli toisin sanoen kotipsykologialla tulkittuna, lapsi näyttää hyvää puoltaan päiväkodissa, pinnistelee päivän = viihty ja näyttää viihtyvän, mutta kotona sitten uskaltaa paljastaa mielipahansa tilanteen muutoksen vuoksi. Siksi kiukuttelee ja itkee, sekä heräilee öisin.



Päiväkotihoito kotihoidosta siirryttynä on lapselle huikea muutos ja siksi siis ymmärettävää käytöstä. Itse kun vain jaksaisi olla rauhallinen ja kiireetön sitten illan lapsen kanssa kotona, antaa sitä turvaa ja läsnäoloa tuplasti siinä pienessä ajassa, niin tilanne varmasti lapsen kannalta helpottuu. Lapsi huomaa, että äiti on äiti edelleen vaikka on välillä pitkänkin ajan poissa, hän edelleen äidille rakas ja tärkeä jne. Ja samalla lapsi huomaa myös, että päiväkodin tädeille ei tarvitse olla ' neiti aurinko' jotta olisi siellä hyväksytty, saa olla välillä möks ja ikävissään ja myös viihtyä siellä kaikessa rauhassa, eikä äiti siitäkään ole pahoillaan.



Tsemppiä teille, mukavia ja rauhaisia yhdessäolohetkiä kotona, pitkää pinnaa sinulle toimissasi. Uskon että tilanne vielä teilläkin rauhoittuu. Esikoinen kun meni päiväkotiin saman ikäisenä, huusi hän pari kuukautta ikäväänsä kun sinne jätettiin (=2min ja sit unohti) oli väsynyt kotona, mutta ei kiukutellut isosti kun uskalsi ilmaista itseään siinä erohetkellä. Annetaan noiden pienten olla pieniä ja meitä tarvitsevia - ja nautitaan siitä kun vielä meidät haluavat! Näillä ajatuksilla olen yrittänyt itse jaksaa tässä työelämään paluun ja päivähoidon aloittamisen rumbassa!

Vierailija
2/4 |
18.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ihan samoin kaikki meni hyvin mutta kotona oli JUURI tuollaista! No, ajan kanssa hävisi ja kun tyttö oli 2v niin ei enää ollut mitään iltakiukkuiluja. Muistakaa vaan helliä lasta iltasin ja viikonloppusin yllin kyllin!



Lapsi protestoi tällä tavoin vanhemmille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
18.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi johtua päiväkodista tai sitten jostain kehitysvaiheesta. Ihan oikeasti, en tiedä lohduttaako, mutta meidän 2,5v poika on säännöllisen epäsäännöllisesti päiviä putkeen sellaisella kiukkutuulella että oksat pois. Niitä kausia tulee ja menee kausittain. pahat kaudet muistan 1,5v iän tienoilla ja juuri 2v täytettyä.Ja siis on ollut koko ajan kotihoidossa ja päivät samanlaisia, että ei ainakaan johtuneet mistään muutoksista tai viriketulvasta. Tänään mm sellainen päivä, että joka ikinen asia tehtiin huudon ja kiukkuilun kanssa. Ja yöt on levottomia, huudellaan ja nähdään painajaisia. Halusin vain kertoa tämän, että on näitä ikävyyksiä kotihoidossakin.

Vierailija
4/4 |
20.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päivät sujuvat hoidossa jo hienosti..neiti kyllä itkee kun jätetään hoitoon, mutta itkut loppuvat kun äiti häviää näkyvistä ja päivän tyttö on oikea päivänsäde hoidossa. No, kiukuttelu alkaa monesti jo siinä vaiheessa, kun käymme isosiskon toiselta puolen päiväkotia hakemasta. Kaikki on enkä enkä ja ite, ite. KOtona sitten kiukutellaan oikein olan takaa. Äiti ei saa hävitä hetkeksikään silmistä tai jos häviää, niin alkaa kauhea huuto. Isi ei kelpaa mihinkään, jos vaan äiti on paikalla.



Yöt ovat myös rikkinäisempiä; neiti huutaa yöllä unissaan kurkku suorana äitiä ja milloin isiä..joka yö joutuu hakemaan tytön omasta huoneestaan viereen nukkumaan, sillä muuten joutuu ravaamaan vähän väliä oman huoneen ja lapsen huoneen väliä.



Mutta tällaista se oli esikoisenkin kanssa ja kun tietää, että tämä vaihe menee nopsaan ohi, niin kyllä tämän jaksaa.



Tsemppiä kaikille