Lue keskustelun säännöt.
Traumaattinen synnytys/Synnytysväkivalta
17.09.2022 |
Onko muita, joita on jäänyt kaihertamaan synnytyskokemus erityisesti henkilökunnan toiminnan takia? Tuntuu, että joka puolella on vain mahtavia ja onnistuneita ja voimaannuttavia synnytyskokemuksia. Tunnen oloni jotenkin totaalisen epäonnistuneeksi ja vialliseksi, kun itse koin synnytyksen traumaattisena. Vertaistuki ja kokemukset olisi jees tässä kohtaa, jos joku haluaa jakaa.
Synnytin ainokaiseni viime vuonna. Synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Synnytyssalissa vietin yli puoli vuorokautta ja päädyin lopulta kiireelliseen sektioon. Käynnistys tapahtui lääkkeellisesti, sen jälkeen ballongilla, siitä kalvojen puhkaisuun ja lopulta oksitosiinitippaan. Mikään ei saanut synnytystä etenemään ja sikiön sydänäänten laskujen ja vihertävän lapsiveden vuoksi mentiin sektioon.
Jotenkin vaivaa etenkin sen viimeisen kätilön tylyys minua kohtaan. Hän ei kertonut oikein mitään, mitä tapahtuu. Hän oli ulosanniltaan hyvin vähäsanainen, tyly ja tiuskiva. Pakotti minua tekemään asioita, joita en kyennyt tekemään vähäisten voimien tai kovien supistusten takia - esimerkiksi roikkumaan jossain ihmeellisessä käsilläseisonta-asennossa kädet lattialle päin osoittaen ja yläkroppa ylöspäin sairaalasängyn päällä. Kädet vapisten sanoin 2 vrk kestäneen käynnistyksen, minuutin välein tulevien supistusten, syömättömyyden ja jättiläismahan kanssa, etten ihan oikeasti pysty tähän akrobatiaan. Sitten hän pakotti minua menemään pissalle, vaikka sanoin, ettei minulla ole ollenkaan vessahätä. Ja ilman mitään kipulääkettä tai ilokaasua kärsin äärimmäisen kovia supistuksia vessassa aikani saamatta pisaraakaan tulematta pönttöön, ja kätilö uskoi tämän vasta, kun lopulta lääkäri ultrasi virtsarakon ja sanoi, ettei siellä tosiaan ole yhtään pissaa. Epiduraalia pantattiin hyvin pitkään ja myös vaikutuksen loputtua sen lisäämistä pantattiin kertomatta kunnolla syytä minkä takia. "Sinun täytyy nyt vain kärsiä, käyn nyt kahvilla"-tokaisu ja se, ettei minua ollenkaan uskottu jäi päällimmäisenä mieleen. Mietin, minkä takia toiset saa hyvää kohtelua sairaalassa ja minä tällaista - varsinkin tilanteessa, jossa olen lettu levällään tarkasteltavana ja äärimmäisen tuskallisessa tilassa. Olenko jotenkin saastunut tai ällöttävä, että siinä tilanteessa minua ja alastonta vartaloani aletaan kohdella halveksuttavasti ja toiset sitten jotenkin parempia, ja saavat parempaa kohtelua? Tämän tyylisiä epärationaalisia ajatuksia olen käynyt läpi kokemuksen myötä.
Lääkäri, joka teki päätöksen sektiosta sanoi minulle, että "kuuleppas, sinun kohtusi se nyt vain ei tiedä, mitä pitäisi tehdä". Tämäkin on jäänyt mieleeni jotenkin tosi outona kommenttina. Olen tässä kipuillut vuoden verran, että en siis osaa synnyttää, kohtuni ei osaa synnyttää - siitäkö tämä kaikki johtui? Jotain vikaa minussa on naisena, kun en osannut synnyttää ja kätilö oli minua kohtaan sellainen kuin oli. Tällainen fiilis henkilökunnasta jäi. Muut naiset ne käyvät tuosta noin vain synnyttämässä ja minun kohtuni ja kehoni ei tiedä, mitä pitää tehdä. Sektiossa kävi ilmi, että vauva oli virheasennossa ja napanuora kaksinkertaisesti kaulan ympärillä. Minulle nousi 39c kuume ja vauvalla epäiltiin infektiota vihreän lapsiveden takia. Tuntuu, että synnytyksen kivut ja kamaluuden vielä kestää, mutta sitä en meinaa kestää, miten henkilökunta toimi siellä minua kohtaan.
Jatkuu...
Kommentit (18)
Itse välttelen lääkäriä viimeiseen asti traumaattisen huonon kohtelun vuoksi. Kyse oli nyt ole synnytyksestä, mutta siitä, miten traumaattisen huonoa kohtelu hoitohenkilökunnalta ihan lapsena sain. Tähän liittyy mm. se, että lääkäri kauhisteli kun ollessani 12-vuotias oli murrosikäni jo alkanut ja kaikkea muutakin. Onneksi olen vela ja sinkku. En uskaltaisi synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jäi myös yhdestä synnytyksestä huonot fiilikset nimenomaan kätilön takia. Sain myös ikävät repeämät ja hän tikkasi huonosti enkä koskaan palautunut entiselleen. Edelleen harmittaa ne tapahtumat. Toisen lapsen synnytys pelasti vähän henkistä puolta, nyt kätilö oli kommunikoiva ja lempeä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no jatkoa tämä ei suostu julkaisemaan, vaikka olen mielestäni muokannut sanaston täysin asialliseksi. Odotellaan, koska menee läpi.
Ei se mene koskaan läpi jos se "odottaa hyväksyntää". Muokkaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
George Bush ihminen haluaa allekirjoittaa näkymättömällä kädellä arkadianmäellä, laskien tietenkin tämä ihminen arvo toiselle, olemalla vapaamuurari tämän jälkeen.
Otan satasella samaa mitä vedät
Et ole ainoa. Mutta lohdutan: ensimmäisessä synnytyksessä mulla oli yksi kätilö ja hän oli töykeä. Toisessa synnytyksessä kätilöitä ehti olla kymmenkunta ja kaikki asiallisia/mukavia. Mulle tuo toka synnytys oli ehdottomasti korjaava kokemus. Epäilen kuitenkin, että sekä ensimmäinen synnytys ja vauvavuosi että toinen odotus ja synnytys olisivat sujuneet helpommin ilman sitä ekan kätilön toimintaa, josta jäi traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en uskaltaisi synnyttää. Juuri noiden asioiden takia, monia on tilanteessa nöyryytetty ja solvattu.
Tsemppiä! Ei ole synnyttäminen kivaa eikä lääkärit ja kätilöt aina asiallisia. Moni on kokenut samaa, mutta onneksi on hyviäkin kokemuksia. Sektioon joutuminen kesken synnytyksen on yleensä ikävä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa olis pitänyt ultrata, missä asennossa se vauva on, jos ei synnytys mihinkään suuntaan etene, eikä kätilön ammattitaito riitä käsikopelolla sen tunnusteluun.
Lääkärin kommenttia ei tuskin ollut tarkoitettu loukkaavaksi, vaan ehkä enemmänkin sellaiseksi selitykseksi, että sinussa ei ole vikaa, että synnytys ei etene, vaan kohtusi nyt vaan ei ymmärrä, miten toimitaan. Toki synnyttäessä voi tämänkin tulkita loukkaukseksi.
Oma äitini jaksaa marista, miten traumatisoitui siitä, kun ensisynnyttäjänä minua synnyttäessä oli lääkäri (minusta täysin asianmukaisesti) sanonut, että nyt on vaarassa äiti sekä lapsi. Minusta tuossa ei tosiaan mitään pahaa ollut, itse olisin ehkä halunnut esikoisen kohdalla kuulla, miksi autettiin imukupilla sen sijaan, että vasta jälkikäteen selvisi, että sydänäänet oli laskussa. Toki voi olla, että olisin ehkä mennyt paniikkiin ensisynnyttäjänä sen sijaan että tein vain oman osuuteni tietämättä, että olisi voinut mennä huonommin.
Voi sua ap kaikki sympatiat sinne Itsellä samantapaisia kokemuksia ekasta ja kolmannesta synnytyksestä (valitettavasti mulle sattui molempiin synnytyksiin sama kätilö)
Sussa ei ole mitään vikaa. Sun kehossa ei ole mitään vikaa. Joskus laskettu aika on väärä, eli tosiasiassa vauva ei ole vielä yliaikainen vaikka kaikki laskurit niin näyttäisi. Vauvan virheasennon (jolle sinä et mahda mitään) takia voi olla että vauva ei ole riittävästi painanut kohdunsuuta vasten jotta synnytys käynnistyisi. Kätilö ei ole osannut kuunnella sinua eikä ole ottanut sanomisiasi todesta siinä tilanteessa hirvittävän kurjalta tuntuu. Ja synnytyslääkärikin on ollut törppö.
Mä surin omia synnytyksiäni, ekaa siihen asti kunnes toinen syntyi (2v3kk) väliä. Kävin juttelemassa ekasta synnytyksestä vielä 3kk synnytyksen jälkeen siellä synnärillä, mut valitettavasti oli sama kätilö joka synnytystä hoiti ja hän sitten ikään kuin puhui mustan valkoiseksi ja selitteli tekemisensä ja sanomisensa parhain päin. Toka synnytys oli hyvä kokemus, kolmannen kanssa tulin taas aivan totaalisesti jyrätyksi ja vaikka kaikki meni ekaan synnytykseen verrattuna hyvin, jäi sellainen olo että minulla itselläni ei ollut synnytyksen kanssa mitään tekemistä. Olin vain paikalla siinä, kun henkilökunta synnytti minun vauvaani. Tulin tosi pian raskaaksi uudelleen ja tajusin että mun on nyt pakko saada nämä synnytykset käsiteltyä alta pois että en tuu hulluksi.
Pääsin pelkopolille ja siellä oli aivan ihana kätilö jonka kanssa käytiin varsinkin sitä ekaa synnytystä läpi. Sieltä löytyi ihan selkeitä virheitä joita kätilö oli tehnyt, epiduraali oli laitettu mutta meni jotenkin väärään paikkaan (liian alas) eikä auttanut kipuihin ollenkaan mutta ponnistusvaiheessa puuttui tunto alapäästä kokonaan ja se vaikeutti ponnistamista tosi paljon. Lopulta päädyttiin imukuppiin. Tämä pelkopolin kätilö katseli papereita ja sanoi että hän näkee tästä heti et olis pitänyt pyytää anestesialääkäri korjaamaan puudutusta koska ei selvästikään ole toiminut. Käytin pelkopolilla muutenkin asioita läpi paljon, sain lupauksen että mun ei enää missään tilanteessa tarvitse nähdä kyseistä kätilöä eikä kolmannen synnytyksen käynnistyspäätöksen tehnyttä lääkäriä. Nää käynnit helpotti tosi paljon, niin paljon asioita tuli puhuttua auki ja tuli oikeasti kuunnelluksi. Sekä lääkäri kenen luona kävin että kätilö pahoittelivat tosi paljon sitä että oli kohdeltu huonosti. Neljäs synnytys menikin sitten ihan eri lailla, oli tosiaan korjaava ja voimauttava kokemus. Vaikka vauva syntyi virhetarjonnassa, kaikki sujui hyvin ja rauhallisesti. Lääkäri kävi paikalla varmuuden vuoksi ja totesi että tämä äiti kyllä osaa hommansa.
Tiedäthän että voit päästä sinne pelkopolille käsittelemään synnytystäsi vaikka siitä on mennyt jo aikaa? Siitä varmasti olisi apua. Voit myös tehdä muistutuksen kätilön ja lääkärinkin käytöksestä. Jos haluat puida asiaa heidän kanssaan, senkin pitäisi järjestyä. Jos taas et halua olla heidän kanssaan missään tekemissä, sekin onnistuu.
Hae apua itsellesi että asia ei jää sua painamaan. Mutta muista se että sussa ei ole mitään vikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli todella paha mieli tätä lukiessa sinun puolesta. Kamalaa että noin haavoittuvassa tilassa olet joutunut tuollaista kohtelua sietämään. Se ei ole mitenkään sinun vikasi, äläkä missään nimessä ajattele että olisit jotenkin saastunut tai muuta hölmöä ja siksi ansainnut ko. kohtelun. Et ole yksin. Joka kolmas nainen kokee synnytyksensä traumaattisena. Siinä olisi Suomen terveydenhuollolle mietittävää, että miksiköhän ja olisiko aika muuttaa käytäntöjä kun sitä syntyvyyttä niin kovasti halutaan nousuun. Kehosi on selkeästi ollut stressitilassa ja silloin kehon on tarkoituskin pysäyttää synnytyksen eteneminen. Toivottavasti saat apua kokemuksen käsittelyyn.
Minulla oli myös eka synnytys ihan kamala, tyly kätilö, tyly lääkäri jne. Seuraavat synnytinkin sitten suunnitellulla sektiolla synnytyspelon takia ja ainoastaan se harmittaa, miksen tajunnut ekaankin vaatia pelkosektiota. Onneksi sain niistä kirjaavat kokemukset, että synnytys voi olla myös kaunis ja rauhallinenkin tapahtuma.
Ja ei, sinussa ei ole mitään vikaa. Onneksi kohtusi "ei tajunnut" synnyttää alakautta, sillä vauvasi olisi voinut olla vaarassa. Samoin kuin seksuaalisen väkivallan uhri usein hakee syytä itsestään, niin samoin tekee myös synnytysväkivallan uhri. Syy on silti aina tekijässä, ei uhrissa. Muista tämä, vaikka tunteet väittäisivätkin muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille vastanneille ihanista vastauksista. Sydämessä läikähtää ihana lämmön tunto, kun jaksatte ja vaivaudutte vastaamaan noin ihanasti tuntemattomalle netissä. <3
Lisää kokemuksia kuulisin mielelläni. Se jotenkin helpottaa jollain oudolla tavalla kun kuulee, etten ole ainoa, joka on käynyt läpi vastaavaa.
Siis käsittämätöntä, ettei tuota viimeistä kappaletta suostuta julkaisemaan kaikenlaisesta muokkauksesta huolimatta. Mutta siis kirjoitin jotain, että sektion jälkeen vietiin sinne lapsivuodeosastolle, ja mies ei saanut jäädä yöksi, koska tilaa ei ollut. Perhehuonetta ei saatu toivomuksesta/ensisynnytyksestä huolimatta. Hoitaja vain totesi "pärjäile, hyvää yötä" ja antoi vauvan minulle heti minun saavuttua heräämöstä osastolle. Vauva huusi käytännössä koko yön. Mielestäni oli nälkäinen, kokoakin oli reippaasti yli 4kg ja yliaikainen vauva, mutta lisämaitoa ei suostuttu antamaan yhtään. Minulta ei tullut vielä maitoa. Koko yön pidin häntä sylissä ja valvoin, välillä kokeilin imettää. Pelkäsin, että lääketokkurassa nukun vauvan päällä tai että hän putoaa sairaalasängyn kaltereiden välistä. Se oli vähintään kiinnostavaa niissä lukuisissa letkuissa ja kanyyleissä ja katetreissa koittaa käsitellä vauvaa samalla kun leikkauksen takia ylösnouseminen oli vaikeaa. Hämmensi se, miten yksin minut jätettiin, vaikka olin juuri ollut isossa leikkauksessa.
Kokemuksen jälkeen olin pitkään aika shokissa. Syvissä vesissä olin ajatuksineni, taisin olla masentunutkin. Olin todella vihainen omalle keholleni, miten se ikään kuin petti minut eikä osannut toimia. Jollain tasolla naiseuteni koki kolauksen siitä nöyryytyksestä henkilökunnan toimesta ja synnytyksen epäonnistumisesta. Tunsin myös katkeruutta, kun niin moni ympärillä sanoi, että synnytys on ihana kokemus. Mietin vain, että se miten henkilökunta hoiti homman oli jotenkin epäinhimillistä. Miten eri tavalla äitiys olisi alkanut ja synnytyksestä olisi toivuttu, jos olisi saanut jotain tukea ja apua siinä alussa, eikä olisi jätetty ihan yksin. Nojoo, tämmöistä. Jospa nyt menisi läpi tämä teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille vastanneille ihanista vastauksista. Sydämessä läikähtää ihana lämmön tunto, kun jaksatte ja vaivaudutte vastaamaan noin ihanasti tuntemattomalle netissä. <3
Lisää kokemuksia kuulisin mielelläni. Se jotenkin helpottaa jollain oudolla tavalla kun kuulee, etten ole ainoa, joka on käynyt läpi vastaavaa.
Näitä kokemuksia on tosi paljon. Monesti (yleensä) hoitohenkilökunta kyllä tarkoittaa hyvää mutta on siinä hyvässä tarkoituksessaan yliampuvia. Tai kun kommunikaatio ja kemia ei toimi synnyttäjän kanssa, siitä monesti tulee vaan paha mieli. Samoin myös hyvää tarkoittaen tehdään tai sanotaan asioita, joilla on aivan päinvastainen aikomus. Ja sitten se hoitaja tai lääkäri siinä suurenmoisessa ammattipätevyydessään ei kykene perääntymään alkuperäisestä ajatuksestaan vaan siitä tulee jonkunlainen valtataistelu. Monesti synnyttäjä on niin herkässä tilassa että ei jaksa eikä pysty pitämään puoliaan tai kykene sanomaan riittävän napakasti siitä että ei halua jotain, että on kipeä tai että nyt hoitava henkilö mitätöi ja alistaa.
Tärkeää olisi että nämä tapaukset otetaan käsittelyyn. Se on tärkeää myös siltä kannalta että esim. pelkopolikäyntien aiheet ja synnytyskeskusteluissa nousseet asiat ovat paitsi tutkimuksen kohteena, myös säännöllisesti koulutusaiheina.
Kannustan sua ap olemaan yhteydessä synnytyssairaalaan ja käymään asiaa läpi niin monta kertaa että kokemus saa oman paikkansa sun elämässä ja voit jättää sen taaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille vastanneille ihanista vastauksista. Sydämessä läikähtää ihana lämmön tunto, kun jaksatte ja vaivaudutte vastaamaan noin ihanasti tuntemattomalle netissä. <3
Lisää kokemuksia kuulisin mielelläni. Se jotenkin helpottaa jollain oudolla tavalla kun kuulee, etten ole ainoa, joka on käynyt läpi vastaavaa.
Näitä kokemuksia on tosi paljon. Monesti (yleensä) hoitohenkilökunta kyllä tarkoittaa hyvää mutta on siinä hyvässä tarkoituksessaan yliampuvia. Tai kun kommunikaatio ja kemia ei toimi synnyttäjän kanssa, siitä monesti tulee vaan paha mieli. Samoin myös hyvää tarkoittaen tehdään tai sanotaan asioita, joilla on aivan päinvastainen aikomus. Ja sitten se hoitaja tai lääkäri siinä suurenmoisessa ammattipätevyydessään ei kykene perääntymään alkuperäisestä ajatuksestaan vaan siitä tulee jonkunlainen valtataistelu. Monesti synnyttäjä on niin herkässä tilassa että ei jaksa eikä pysty pitämään puoliaan tai kykene sanomaan riittävän napakasti siitä että ei halua jotain, että on kipeä tai että nyt hoitava henkilö mitätöi ja alistaa.
Tärkeää olisi että nämä tapaukset otetaan käsittelyyn. Se on tärkeää myös siltä kannalta että esim. pelkopolikäyntien aiheet ja synnytyskeskusteluissa nousseet asiat ovat paitsi tutkimuksen kohteena, myös säännöllisesti koulutusaiheina.
Kannustan sua ap olemaan yhteydessä synnytyssairaalaan ja käymään asiaa läpi niin monta kertaa että kokemus saa oman paikkansa sun elämässä ja voit jättää sen taaksesi.
Kiitos. Taidanpa tehdä niin, että otan sinnepäin yhteyttä. Vaikka jotenkin olen halunnut nimenomaan vältellä koko paikkaa ja viimeiseksi puhua aiheesta siellä heidän kanssaan. Jo synnytyksessä tuli sellainen olo, että olen siellä vain vaivaksi. Saati sitten jälkeenpäin, kun alkaisin heille kertoa kokemuksiani. Mutta kai se on tärkeää tehdä anyway.
Olet ap törmännyt ihmisiin, jotka ovat väärällä alalla. Miten on mahdollista, että vauvan väärää asentoa ei huomattu jo aikaisemmin?
Henkilökunnan käytös lähinnä epäempaattista ja osaamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille vastanneille ihanista vastauksista. Sydämessä läikähtää ihana lämmön tunto, kun jaksatte ja vaivaudutte vastaamaan noin ihanasti tuntemattomalle netissä. <3
Lisää kokemuksia kuulisin mielelläni. Se jotenkin helpottaa jollain oudolla tavalla kun kuulee, etten ole ainoa, joka on käynyt läpi vastaavaa.
Näitä kokemuksia on tosi paljon. Monesti (yleensä) hoitohenkilökunta kyllä tarkoittaa hyvää mutta on siinä hyvässä tarkoituksessaan yliampuvia. Tai kun kommunikaatio ja kemia ei toimi synnyttäjän kanssa, siitä monesti tulee vaan paha mieli. Samoin myös hyvää tarkoittaen tehdään tai sanotaan asioita, joilla on aivan päinvastainen aikomus. Ja sitten se hoitaja tai lääkäri siinä suurenmoisessa ammattipätevyydessään ei kykene perääntymään alkuperäisestä ajatuksestaan vaan siitä tulee jonkunlainen valtataistelu. Monesti synnyttäjä on niin herkässä tilassa että ei jaksa eikä pysty pitämään puoliaan tai kykene sanomaan riittävän napakasti siitä että ei halua jotain, että on kipeä tai että nyt hoitava henkilö mitätöi ja alistaa.
Tärkeää olisi että nämä tapaukset otetaan käsittelyyn. Se on tärkeää myös siltä kannalta että esim. pelkopolikäyntien aiheet ja synnytyskeskusteluissa nousseet asiat ovat paitsi tutkimuksen kohteena, myös säännöllisesti koulutusaiheina.
Kannustan sua ap olemaan yhteydessä synnytyssairaalaan ja käymään asiaa läpi niin monta kertaa että kokemus saa oman paikkansa sun elämässä ja voit jättää sen taaksesi.
Kiitos. Taidanpa tehdä niin, että otan sinnepäin yhteyttä. Vaikka jotenkin olen halunnut nimenomaan vältellä koko paikkaa ja viimeiseksi puhua aiheesta siellä heidän kanssaan. Jo synnytyksessä tuli sellainen olo, että olen siellä vain vaivaksi. Saati sitten jälkeenpäin, kun alkaisin heille kertoa kokemuksiani. Mutta kai se on tärkeää tehdä anyway.
Tämä ei tietenkään ole ihan sama asia, mutta itse esim. TE-toimistosta, Kelasta ja sosiaalitoimistosta traumaattisen huonoa kohtelua saaneena olen kyllä yrittänyt ottaa yhteyttä tuonne yhteyttä ja antaa palautetta saamastani traumaattisen huonosta kohtelusta. Valitettavasti tästä ei ole ollut mitään hyötyä ja tuon itselleni aiheuttama kuormitus on ollut lamaannuttavaa ja huonontanut vointiani entisestään. Todellakin kynnys tuollaiseen palautteen antamiseen on äärimmäisen korkea, aiheuttaa valtavaa ahdistusta, johtaa pahimmillaan psykoosia vastaavaan tilaan ja lopputuloksena mikään ei muutu kun pahimmillaan ei edes vastausta saa, eikä varsinkaan mitään käytännön toimenpiteitä tehdä.
Jaa, no jatkoa tämä ei suostu julkaisemaan, vaikka olen mielestäni muokannut sanaston täysin asialliseksi. Odotellaan, koska menee läpi.