Nykyään ei saisi kysyä, onko jollakulla lapsia - pitäisi kysyä, keitä hänen perheeseensä kuuluu
https://www.is.fi/viihde/art-2000007966228.html
"– Ethän kysy keneltäkään, onko hänellä lapsia, milloin hänelle tulee lapsia tai miksi hänellä ei ole lapsia. Kysy mieluummin, keitä hänen perheeseensä kuuluu. Tällöin vastaaja saa itse määritellä perheensä kokoonpanon ilman ennakko-oletuksia, Jokikunnas kirjoittaa."
Saanko sanoa, että mielestäni tämä on aivan määrättömästi huonompi ajatus? Kelatkaa, kun joku ventovieras jossain kutsuilla nojautuu puoleenne itseensä tyytyväisen tiedostava hymy huulillaan ja kysyy "Keitä SUN perheesees muuten kuuluu?" Itselle taitaisi ainakin taitaisi puskea tuskanhiki pintaan, kun pitäisi siinä kevyessä smalltalk-tilanteessa yhtäkkiä ryhtyä kelaamaan läpi kaikki mahdolliset väkivaltaiset tai perheensä hylänneet isät, jotka kyllä verisiteiden puolesta kuuluvat perheeseen mutta tunnepuolelta eivät, kuolleet rakastetut ja sukulaiset, joiden menetys saattaa yhä olla varsin tuskallinen aihe, keskeneräiset avioerot ja ex-puolisot ja tuoreet seurustelukumppanit (missä vaiheessa sellainen alkaa kuulua perheeseen?) ja uuslapset ja ties mitkä muut. Onko ihan pikkuisen tungetteleva kysymys heittää jossain kahvipöytäkeskustelussa tuiki tuntemattomalle? Et todellakaan voi tietää, mitä tulet kiskoneeksi esiin.
Parhaassa tapauksessahan on niin, ettei ihmisellä ole kerrassaan minkäänlaista perhettä, ei edes niitä kavereita, jotka Ellenin mukaan voivat myöskin kuulua perheeseen. Siinä onkin sitten mahtavaa sopertaa "e-ei mulla oikeestaan oo ketään". Tämän jälkeen juhlatunnelma taatusti onkin katossa.
Jos sen sijaan kysyt minulta vain, että onko minulla lapsia, voin vastata yksinkertaisesti "kyllä" tai "ei". Sen jälkeen kohtelias ihminen tietenkin jättää asian sikseen eikä rupea ällistelemään "ai mitäää, miks ei????"
Millä maailman logiikalla tämä on näistä kahdesta se hienotunteisempi vaihtoehto?
Kommentit (42)
Heh, minulta on kysytty vielä aionko tehdä lapsia, olen 44v!
Saa kysyä mutten ehkä vastaa rehellisesti joten siitä vaan...
jatkakaa toki.
Tulee kyllä mietittyä nykyään että miten näin herkkänahkaiset ihmiset edes selviytyvät läpi elämän. Olen itsekin kokenut kovia mutta en odota että koko muu maailma alkaa toimia minun, maailman navan, traumojen ehdoilla.