En jaksa enää täysi-ikäistä nepsy-tytärtä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että tuettuun asumiseen ei pääse ilman diagnosia ja hän ei suostu menemään tutkimuksiin. ap

Jos hänellä ei ole diagnoosia, niin minkä perusteella olet tullut juuri siihen päätelmään, että hän on autismin kirjolla? Myös "pelkät" mt-ongelmat voivat aiheuttaa holtitonta, aggressiivista ja impulsiivista käytöstä.

Hänellä on ollut selviä autismin piirteitä jo lapsesta asti. Ei tunne janoa tai nälkää, on sosiaalisesti täysin taidoton, ei katso ihmisiä silmiin, on kiinostunut vain muutamasta häntä aina kiinnostaneesta asiasta, jumiutuu omiin maailmoihinsa jatkuvasti eli toiminnanohjausongelmat ovat mittavia. Aivan tavallisten asioiden tekeminen vie todella paljon aikaa. Hänellä on myös isoja vaikeuksia hahmottaa ajan kulua. ja näitä aioita olisi vaikka kuinka paljon ja ovat pahentuneet paljon teini-iässä.  

Ei tietysti tässä tilanteessa enää auta, mutta miksi et ole hankkinut hänelle diagnoosia aiemmin? Miten on saanut koulut käytyä, ilmeisesti aiemmin on ollut autistisen oloinen, mutta ei kovin hankala/masentunut?

Anteeksi, mutta nyt täytyy ihmetellä, mikset ole hakenut lapselle apua ja diagnoosia jo aiemmin, jos hänellä on AINA ollut vahvoja autismin kirjon piirteitä? En nyt osaa kuin suositella ottamaan yhteyttä alan yhdistykseen ja selittää tilanne kokonaan, siis myös se, ettei diagnoosia ole.

Ota parin viikon loma ja mene sukulaisiin tai vaikka hotelliin lomalle nyt ihan eka.

Kuinka voi edes olla mahdollista että ei ole lasta tutkittu aikaisemmin? Peruskouluko sujui kuitenkin?

Voimia ja toivottavasti tilanne paranee ❤️

Jos minulla olisi taikasanat lausuisin ne

tyttärellesi ja pojalleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että tuettuun asumiseen ei pääse ilman diagnosia ja hän ei suostu menemään tutkimuksiin. ap

Jos hänellä ei ole diagnoosia, niin minkä perusteella olet tullut juuri siihen päätelmään, että hän on autismin kirjolla? Myös "pelkät" mt-ongelmat voivat aiheuttaa holtitonta, aggressiivista ja impulsiivista käytöstä.

Hänellä on ollut selviä autismin piirteitä jo lapsesta asti. Ei tunne janoa tai nälkää, on sosiaalisesti täysin taidoton, ei katso ihmisiä silmiin, on kiinostunut vain muutamasta häntä aina kiinnostaneesta asiasta, jumiutuu omiin maailmoihinsa jatkuvasti eli toiminnanohjausongelmat ovat mittavia. Aivan tavallisten asioiden tekeminen vie todella paljon aikaa. Hänellä on myös isoja vaikeuksia hahmottaa ajan kulua. ja näitä aioita olisi vaikka kuinka paljon ja ovat pahentuneet paljon teini-iässä.  

Ei tietysti tässä tilanteessa enää auta, mutta miksi et ole hankkinut hänelle diagnoosia aiemmin? Miten on saanut koulut käytyä, ilmeisesti aiemmin on ollut autistisen oloinen, mutta ei kovin hankala/masentunut?

Peruskoulut sai käytyä ihan hienosti ja siksi varmaan esim. koulussa ei asiaan ole kiinnitetty huomiota. Sain hänet neuvolan kautta tutkimusjaksolle viisivuotiaana. Silloin ei diagnosia annettu. Kävi vuoden verran toimintaterapiassa, kunnes terapeutti sanoi, että on tehnyt sen minkä pystyy. Olen vain ajatellut olevani jotenkin hysteerinen ja tuudittautunut siihen, että tyttö on vain vähän erilainen kuin muut, mutta pärjää sellaisenaan. Nyt kuitenkin kahden viimeisen vuoden aikana tilanne ja oireet ovat pahentuneet radikaalisti ja mukaan on tullut myös mt-ongelmat. Kuten kerroin, yritin saada hänelle apua viime vuonna, tuloksetta. Olen myös pari kertaa varannut ajan yksityiselle psykiatrille, mutta en ole saanut häntä sinne.  

Vaikea tilanne.

Onko oma asunto vai vuokralla? Muuta itse pois jos et saa tyttöä ulos kämpästä. 

Onko j ännä tyttö ja paneeko jännäpoikia?

Huoli-ilmoitus sosiaaliviranomaisille. Toivotaan, että siitä se lähtee purkautumaan.  

Lapsi tarvitsee selkeästi apua ja hoitoa. Jos hänen toimintaan ei koko kouluaikana ole kiinnitetty huomiota ja  hän on koulut "normaalisti" käynyt ja nyt tilanne on pahentunut, kyse ei ole mistään puuttuvasta pysyvästä diagnoosista vaan niiden päälle tulleesta masennuksesta tai vastaavasta akuutista sairaudesta. 

Tuon ikäisellä yksi mahdollisuus voisi olla kutsua joku vastaavia hankaluuksia kokeva kokemusasiantuntija kylään (voisi löytyä jostain potilasyhdistystyyppisestä, varmasti myös facebookissa on tukiryhmiä) ja juttelemaan lapsen kanssa, sen sijaan että häntä yrittää saada väkisin lähtemään kotoa terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteys alueesi sosiaalityöntekijään ja selitä tilanteenne. Saat oikeaa tietoa ja asiat lähtevät johonkin suuntaan varmasti rullaamaan.

Viime vuonna kun hän oli alaikäinen, pyysin lastensuojelun sosiaalityöntekijät meille ja he kävivätkin kaksi kertaa. Eivät kuitenkaan tehneet yhtään mitään. Tytär ei ollut yhteistyökykyinen, eikä halunnut mitään apua.

Laita omilleen asumaan ja tee huoli-ilmoitus jos ei ala pärjäämään. Siis eikö hän suostu muuttamaan pois kotoa? Vai oletko edes yrittänyt?

Ei suostu muuttamaan. Ei edes puhumaan asiasta. Hänelle on kaikki muutokset olleet aina todella vaikeita. Ja kuka hänelle edes vuokraisi asunnon? ap

Jaha, trolli taas vauhdissa.

Taitaa olla keksitty juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että tuettuun asumiseen ei pääse ilman diagnosia ja hän ei suostu menemään tutkimuksiin. ap

Jos hänellä ei ole diagnoosia, niin minkä perusteella olet tullut juuri siihen päätelmään, että hän on autismin kirjolla? Myös "pelkät" mt-ongelmat voivat aiheuttaa holtitonta, aggressiivista ja impulsiivista käytöstä.

Hänellä on ollut selviä autismin piirteitä jo lapsesta asti. Ei tunne janoa tai nälkää, on sosiaalisesti täysin taidoton, ei katso ihmisiä silmiin, on kiinostunut vain muutamasta häntä aina kiinnostaneesta asiasta, jumiutuu omiin maailmoihinsa jatkuvasti eli toiminnanohjausongelmat ovat mittavia. Aivan tavallisten asioiden tekeminen vie todella paljon aikaa. Hänellä on myös isoja vaikeuksia hahmottaa ajan kulua. ja näitä aioita olisi vaikka kuinka paljon ja ovat pahentuneet paljon teini-iässä.  

Tuo kuvaus sopisi myös täydellisesti minuun, diagnoosini on adhd:n inattentiivinen muoto. Eikö tyttärellesi ole oikeasti hankittu kunnon diagnoosia? Nyt tutkimuksiin! Diagnosoimattomina ja hoitamattomina neuroepätyypillisyydet altistavat muiden mielenterveysongelmien kehittymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteys alueesi sosiaalityöntekijään ja selitä tilanteenne. Saat oikeaa tietoa ja asiat lähtevät johonkin suuntaan varmasti rullaamaan.

Viime vuonna kun hän oli alaikäinen, pyysin lastensuojelun sosiaalityöntekijät meille ja he kävivätkin kaksi kertaa. Eivät kuitenkaan tehneet yhtään mitään. Tytär ei ollut yhteistyökykyinen, eikä halunnut mitään apua.

Laita omilleen asumaan ja tee huoli-ilmoitus jos ei ala pärjäämään. Siis eikö hän suostu muuttamaan pois kotoa? Vai oletko edes yrittänyt?

Sinulla ei ole elatusvelvollisuutta täysi-ikäisestä lapsesta. Ei vaikka tämä olisi vajaakykyinen. Tytär laitokseen tai tukiasuntoon ja äkkiä.

Vaadi että menee tutkimuksiin, jos aikoo asua sinun kotonasi ja syödä sinun maksamiasi ruokia. Julmaa, mutta jotain vastuuta pitää aikuisen tyttären ottaa itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Saisitko apua esim autismisäätiön verkkosivuilta? https://www.autismisaatio.fi/

Omasta kokemuksesta tiedän, että täysikäiselle lapselle avun saaminen on todella todella vaikeaa. Joten paljon tsemppiä!

Voin omasta kokemuksesta (siis itsekin autistisena) todeta, että Autismisäätiö on pelkkä laitos, jossa ajattelemaan kykenevät säilötään nurkkaan katselemaan toivottomien tapausten epätoivoista paimennusta alimitoitetun henkilökunnan voimin. Jos tytär jollain ihmeellä näyttääkin pitävän siitä hullujenhuoneen hälinästä ja aikuisten lastentarhasta, niin lykkyä tykö. Todennäköisemmin koko lafka on vain yksi monista, egoa alentavista surmanloukuista, joihin päädytään paremman puutteessa vajoamaan yhä syvemmälle työttömyyden ja osattomuuden kierteeseen, josta ulospääsyssä burnoutin partaalla olevat ohjaajat ovat tukevinaan.

Sama tilanne on vertaisryhmissä. Yksi suupaltti, tietenkin mahdollisimman ärsyttävän kuuloinen, yleensä riittää pilaamaan kokemuksen kaikille osapuolille, vaikka jälleen kerran paikalle raahaudutaan paremman puutteessa.

Suosittelisin siis mieluummin terapiaa ja vaikka Autismisäätiön vuokraamaa yksiötä, kuin säätiön järjestämää ns. päivätoimintaa. Toimeentulossa Kela on käytännössä välttämätön paha, sillä jo tavistenkin palkkaaminen alkaa olla työnantajille vieras ajatus.