Kun suret jotain asiaa, miten haluaisit että toinen suhtautuisi?

mielipiteitä

En osaa yksiselitteisesti vastata. En kuitenkaan loukkaantuisi jos esim. jotkut työkaverit eivät reagoisi mitenkään. En halua itkeä töissä.

Kunnioittavasti

Etäisyyttä

Pyydettäessä neuvoja

Kuuntelisi ja puhuisi. Eikä mua siinä kohtaan kiinnosta, miten hänen mummunsakin kuoli tai siskon mies sairastui. Siinä hetkessä mun murhe on päällimmäisenä, hänen kokemuksensa voidaan sitten käsitellä myöhemmin. Enkä tarkoita ilkeyttäni sanoa tuota, muutaman kerran vaan olen saanut lohdutukseksi vielä huejempia tarinoita kuin omani, ja se saa minut tuntemaan että oma murheeni on pikkujuttu.

Ei vertailua, vähättelyä.

Riippuu ihan tilanteesta ja ihmisestä, kuinka läheisiä ollaan jne. Usein riittääisi kuuntelu ja kohteliaat myötätuntokommentit, halaus riippuen kuinka läheisiä ollaan. Neuvovammat kommentit eivät aina ole edes tervetulleita, lähinnä jos tunnetaan hyvin ja ensin on kuunneltu ja edetty vaiheeseen jossa keskustelu on molemminpuolisempaa. Mutta esim jos on ns. hyvänpäiväntuttu ja vielä kovin eri luonteinen, voi mennä pahastikin pieleen jos esittää asiat tökerösti.