Olen vähän uupunut koiran omistajuuteen :(

Ihan samat fiilikset. En olisi koirasta niin innoissani edes ollut mutta mies halusi kovasti. Onhan se koira kiva mutta jos minulta kysytään, on vaakakupissa enemmän miinuksia kuin plussia. Tuon jälkeen ei enää uutta tule.

Jotkut matkustaa myös koiran kanssa. On sekin tietty hankalaa ja kalliimpaa, mutta ehkä parempi kuin ettei 8-12 vuoteen pääse yhtään mihinkään?

Niin, koira on vähän kuin pieni lapsi. Kannattaa harkita tarkkaan, jos on halua matkustella paljon tai muutenkin vilkas seuraelämä. Koskaan ei voi myöskään tietää millainen koirasta kasvaa aikuisena ja millaisia terveysongelmia sille tulee. 

Koiraan täytyy sitoutua.

Joo sama juttu. Luulen, että jos asuisin omakotitalossa, missä oma piha ja ois joku kaveri, jolle koiran voisi viedä hyvillä mielin välillä hoitoon niin ei olisi samat tuntemukset. Mutta ei tule minullekaan uutta (ainakaan niin kauan kun asun yksin kerros- tai rivitalossa) kun tästä rakkaasta 12v turrista aika jättää. Ja koiraakin käy yksin asuessa sääliksi, kun joutuu olemaan yksin työpäivien ajan.

Koira sopii parhaiten kotona viihtyvälle hyväkuntoiselle eläkeläiselle.

Nuo asiat joita ap luettelee luulisi olevan aika itsestään selvyyksiä normaaliälyiselle?

Kun valitsee elämän koiran kanssa, valitsee elämän, jossa rutiinit seuraavat toisiaan ja itse on toisen olennon koko elämän keskipiste. Välillä se turhauttaa ja saakin turhauttaa. Ei kukaan ole valintoihinsa ja arkeensa aina tyytyväinen. Koska koira on kuitenkin elävä olento ja sille on luvattu, että siitä pidetään huolta, nostan hattua teille, jotka ajoittaisesta turhautumisestanne huolimatta jaksatte rakastaa koirianne ja antaa niille aikaa ja virikkeitä. Liian helposti ihmiset kokevat, että koiran antaminen pois tai lopettaminen on vaihtoehto. 

Koira tuntuu sitovan enemmän kuin pienet lapset.

Töitä ei pysty tekemään pitkään, aamulla on pakko herätä, ulkona on käytävä monta kertaa säässä kuin säässä, naapurilta tulee valituksia ulisevasta koirasta, matkailla ei voi ilman erityisjärjestelyitä...

Lasten kohdalla sentään selkeä helpotus elämään tuli siinä kohtaa, kun päiväkotielämä päättyi.

Vierailija kirjoitti:

Koira sopii parhaiten kotona viihtyvälle hyväkuntoiselle eläkeläiselle.

Nuo asiat joita ap luettelee luulisi olevan aika itsestään selvyyksiä normaaliälyiselle?

Koirakuumeessa helposti on vähän ylioptimistinen ja ajattelee, että kyllä kaikki järjestyy, aina on joku joka voi koiraa hoitaa. Todellisuudessa ne ihmiset jotka silloin kun olit koiraa hankkimassa ja sanoivat "Minä voin sitten hoitaa sitä!" katovat jonnekin kun se koira on ja tarvitsisit hoitopaikkaa. Toisen ihmisen koiran hoitaminen on iso vastuu eikä ihan helppo juttu. 

Hyvä että tästäkin puolesta koiran omistajuudessa puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samat fiilikset. En olisi koirasta niin innoissani edes ollut mutta mies halusi kovasti. Onhan se koira kiva mutta jos minulta kysytään, on vaakakupissa enemmän miinuksia kuin plussia. Tuon jälkeen ei enää uutta tule.

Meillä kanssa mies oli se joka enenmän halusi. No, hänen alkuinnostuksen jälkeen yksi päivä vaan vein koiran piikille ja miehellä meni kaksi päivää, kun tajusi koiran hävinneen.

Ootteko jotain narkkareita? 

Meillä harrastukset ja matkustelut tehtiin koiran kanssa. Koira opetettiin pienestä pitäen sopeutumaan kaikenlaisiin kulkupeleihin ja vieraisiin paikkoihin sekä ihmisiin. Myös yksinolo sujui pulmitta esim hotellissa. Viimeiset vuodet, kun koira oli vanha, ei liikuttu niin paljon kotoa, kun emme raaskineet häntä laittaa hoitoon ja matkustelu vei voimia. Käytiin silloin vuorotellen kavereiden kanssa reissussa. Kyllähän elämä ja matkusteli helpottui koiran kuoltua, mutta toisaalta on vähemmän tullut liikuttua ja vierailtua luontokohteissa ja myös koiran tuoma ilo elämään puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samat fiilikset. En olisi koirasta niin innoissani edes ollut mutta mies halusi kovasti. Onhan se koira kiva mutta jos minulta kysytään, on vaakakupissa enemmän miinuksia kuin plussia. Tuon jälkeen ei enää uutta tule.

Meillä kanssa mies oli se joka enenmän halusi. No, hänen alkuinnostuksen jälkeen yksi päivä vaan vein koiran piikille ja miehellä meni kaksi päivää, kun tajusi koiran hävinneen.

Ootteko jotain narkkareita? 

Ei olla.

Jaa. Ei minun elämää ole koirat rajoittaneet mitenkään. Rakastan yli kaiken olla koiran omistaja ja aion hankkia toisenkin.

Koirat on parhautta, en voisi kuvitellakaan enää elämää ilman koiraa❤️

Monesti katson koiraani ja mietin vaan, että miten toista voi rakastaa niin valtavasti.

Koiraa ottaessa pitää ymmärtää, että tottakai eläin sitoo omistajaansa.

Vierailija kirjoitti:

Laita koira pois, vedä henkä joku vuosi ja hanki se lapsi. Semmoinen on sentään oikea perheenjäsen.

Hyi että millainen ihminen olet. Tulee ihan paha olo 🤮

Ihan tuittuilematta mua kiinnostaa, että etkö tehnyt kunnon ajatus- ja taustatyötä, kun päätit hankkia koiran? Tai mitä kävi?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tästäkin puolesta koiran omistajuudessa puhutaan.

Hyvin kasvatettu koira on helpompi kuin lapsi, tai puoliso, tai kuka vain.  Ja muutenkin parempi.  Mutta ihmisen joka ei viitsisi kerta kaikkiaan  muuta kuin maata sohvalla ja viihdyttää itseään, ei tietenkään pidä hankkia ei eläintä eikä ihmistä. Jääpähän ilman sitä kaikkea hyvääkin,  kun helppous ja siisteys riittää.  

Meillä taas anopin ja appiukon koira vetää viimeisiään maalla. Kovasti uhotaan, että uutta koiraa ei enää tule, mutta me lapset ja lapsenlapset tiedämme, että mikäli maalle ei uutta koiraa saada niin sen nopeammin appivanhempien kunto alkaa kärsimään. Puhumattakaan mielenterveydestä!

Koirat on aivan ihania. Koiria minulla tulee olemaan koko elämäni, lapsia en välttämättä halua ollenkaan. Typerää miten jotkut vertailee lapsia ja koiria, elämä muksujen kanssa on todellakin ihan erilaista kuin koirien kanssa. Sivusta sen näkee tyhmäkin.

Elämäntapakysymyksiä. Mä harrastan ja matkustan koirien kanssa. Kaksi koiraa ennestään ja kolmas haaveissa. Tulossa on kuitenkin yksi lapsi lisää, niin pentu saa odottaa pari vuotta.