Lue keskustelun säännöt.
Miten raaskii lopettaa suhteen, kun välittää toisesta?
16.05.2021 |
Välitän ja tykkään, mutta en ole rakastunut enkä halua seksuaalisesti. En halua olla enää suhteessa. Mutta en raaski lopettaa suhdetta, koska en haluaisi toisen kärsivän. Olen jo jonkin aikaa toivonut, että hän jättäisi minut, mutta sitä ei tunnu tapahtuvan. Tiedän, ettei ole oikein olla suhteessa näin ja tuhlata toisen aikaa - hän voisi löytää uuden kumppanin, jos olisi ensin sinkku - mutta tuntuu niin vaikealta sanoa toiselle, etten halua jatkaa enää.
Kommentit (8)
Ja vielä huomautuksena, että jos asioista ei puhu, ei ole mitään mahdollisuutta pitkää suhteeseen myöhemminkään seuraavankaan kumppanin kanssa. Avoimuus on avain, toki pehmeästi ilmaistuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän se toinen kärsii, jos roikotat häntä ilman tunteita kuukausi- ja vuositolkulla.
Miehenä toivoisin naiselta ennenkaikkea rehellisyyttä. Mutta miettisin kuitenkin, johtuuko se kipinän puute varmasti sellaisista asioista, mitkä ei ole korjattavissa. Jos siis toinen muuten vaikuttaa hyvälle. Saisiko joku miehen teko kipinän ehkä vielä aikaan? Tällöin toivoisin naiselta aika suoraa vihjailua, ettei mies ole antanut tarpeeksi huomiota tms. Jokuhan toisessa varmaan alunperin kuitenkin on kiinnostuksen sinussa herättänyt?
Kirjoita kirje, jossa kerrot tunteidesi hiipuneen. Voithan ehdottaa ystävänä jatkamista - toki rakastuneella on aina alitajuinen toive jostain enemmästä.
Säälistä ei kannata jatkaa kuitenkaan.
Oletko miettinyt voisiko asioille tehdä jotain? Oletko puhunut ajatuksistasi?
Semmonen yhtäkkisen pommin ilman ennakkovaroitusta on aika brutaalia, mutta jos olet asian päättänyt niin pakko sun on saada se sanotuksi.
Itse tulin jätetyksi äskettäin puolivuotisen suhteen jälkeen. Oli riitoja ja erimielisyyksiä mutta mulla oli halua ja uskoa jatkaa ja olin edelleen rakastunut, mies oli päättänyt ja sitä on uskottava. Sattuu kovasti joo, mutta kyllä mä yli pääsen ja arvostan miestä että kykeni suoraan sanomaan eikä alkanut roikottamaan. Kamalampaa olisi ollut kuulla myöhemmin että tunteet kuoli aikoja sitten, ja on pitänyt mua vaan kun ei ole ollut munaa sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tekoja, ei koko ajan huumassa elämistä. Ehkä olette vain itsenäistymisvaiheessa? Halu on paljon korvien välissä, sitä pitää ylläpitää. Pitäisi pitää kiinni niistä vaaleanpunaisista laseista, ajatella toisesta hyvää.
Mutta jos olet päätöksesi tehnyt, mitään ei ole tehtävissä ja sitten pitää vaan kertoa totuus. Jos et näe teitä yhdessä 5 vuoden päästä, niin on todella epäireilua roikottaa toista. Hän ei välttämättä edes tajua että jokin on vialla.
No kun ei meillä ole mitään huumaa ollutkaan, ei ole siis kyse siitä, että huuma olisi loppunut. Kyse on vaan siitä, että hän tuntuu minusta enemmänkin kaverilta, enkä tunne mitään halua läheisyyteen. Ajattelen hänestä kyllä hyvää, eli ei hän tunnu vastenmieliseltäkään. En sitten tiedä, pitäisikö vaan tyytyä tähän, mutta kun toisaalta tulee koko ajan ristiriitoja, kun toinen haluaisi enemmän läheisyyttä ja yhteistä tekemistä kuin minä. Ja kyse ei ole siitä, että kärsisin seksuaalisesta haluttomuudesta - haluan kyllä seksiä, mutta se ei kohdistu kumppaniini. (Ei kyllä kehenkään muuhunkaan, eli en ole ihastunut toiseen, jos joku sitä arvelee.)
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt voisiko asioille tehdä jotain? Oletko puhunut ajatuksistasi?
Semmonen yhtäkkisen pommin ilman ennakkovaroitusta on aika brutaalia, mutta jos olet asian päättänyt niin pakko sun on saada se sanotuksi.
Itse tulin jätetyksi äskettäin puolivuotisen suhteen jälkeen. Oli riitoja ja erimielisyyksiä mutta mulla oli halua ja uskoa jatkaa ja olin edelleen rakastunut, mies oli päättänyt ja sitä on uskottava. Sattuu kovasti joo, mutta kyllä mä yli pääsen ja arvostan miestä että kykeni suoraan sanomaan eikä alkanut roikottamaan. Kamalampaa olisi ollut kuulla myöhemmin että tunteet kuoli aikoja sitten, ja on pitänyt mua vaan kun ei ole ollut munaa sanoa mitään.
En tiedä, voiko asialle tehdä mitään. Kumppanini kyllä huomioi minua paljon, ja tiedän että hän on varmaan aika ihana kumppani, ja ihana ihminen muutenkin. Tykkään hänestä, mutta en siten kuin suhteessa pitäisi. keskusteluyhteys meillä kyllä on hyvä, joten kyllä varmasti voidaan puhua asioista.
Rakkaus on tekoja, ei koko ajan huumassa elämistä. Ehkä olette vain itsenäistymisvaiheessa? Halu on paljon korvien välissä, sitä pitää ylläpitää. Pitäisi pitää kiinni niistä vaaleanpunaisista laseista, ajatella toisesta hyvää.
Mutta jos olet päätöksesi tehnyt, mitään ei ole tehtävissä ja sitten pitää vaan kertoa totuus. Jos et näe teitä yhdessä 5 vuoden päästä, niin on todella epäireilua roikottaa toista. Hän ei välttämättä edes tajua että jokin on vialla.