Olen jotenkin niin ärsyyntynyt ystävääni

Muutama vuosi sitten kun hän erosi miehestään, meidän välit tiivistyi todella paljon. Pidimme paljon yhteyttä, ihan päivittäin monta kertaa. Soiteltiin ja viestiteltiin. Hän kertoi minulle kaikki ilot ja surut, vuodatti pieleen menneet mieskuvionsa. Kuuntelin aina myös hänen surua siitä, kuinka hän oli huonosti kohdeltu varatun miehen taholta, jonka kanssa hänellä oli jonkinlainen suhde varmaan kahden vuoden ajan. Olen itse lähivanhempi lapselleni, lapsi käy vain joka toinen viikonloppu isällään, joten oma arkeni on ollut eroni jälkeen todella kuormittavaa ei pelkästään lapsen takia vaan omien opintojen ja oman sairastelun takia. Silti minulla on aina riittänyt aikaa ystäväni kuunteluun. Ystävälläni ei ole lapsia.

Nyt ystäväni on alkanut seurustella ja meidän yhteydenpito oikeastaan väheni heti tämän seurustelusuhteen jälkeen roimasti. Eikä siinä mitään, ymmärrän sen täysin, että näin käy. Mutta ärsyttää ystäväni asenne todella paljon. Ensinnäkin hän on kääntänyt asetelman ihan valheelliseksi.

Hän korostaa koko ajan sitä, kuinka hän on ollut minun tukena ja yrittänyt kuunnella. Niin hän onkin - minulla on ollut viime aikoina todella raskasta. Mutta hän on tuntunut täysin unohtaneen sen, että minä olin aina se, joka hänen miesvuodatuksensa ja-itkunsa kuunteli. Ja niitä kuvioita riitti. Järjestin hänelle aikaa oman kiireisen arkeni keskeltä.

Minulla oli viime viikolla eräs tärkeä päivä elämässäni ja olisin toivonut, että ystäväni olisi se jotenkin noteeranut (meillä on ollut tapana muistaa toistemme tärkeät jutut ja tapahtumat). Hän kuitenkin ohitti asian täysin ja vasta muutama päivän jälkeen hän kyseli yhden lauseen mittaisella viestillä asiasta vähän kuin ohimennen - siitä siis huomasi, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Loukkaannuin tästä, ja kerroin asiasta suoraan. Hän vastasi lyhyellä ja tylyllä viestillä ja vetosi taas kiireisiinsä ja toki korosti sitä, että "hän on yrittänyt olla tukenani".

Tuntuu jotenkin pahalta, että itse olen aina järjestänyt hänelle kuormittavassa ja kiireisessä elämässäni aikaa ja kuunnellut häntä. Nyt kun minä kaipaan häntä, hän ei toimikaan samoin. Tuntuu jopa siltä, että hän yrittää pelata minut pois elämästään.

Olo on jotenkin hyväksikäytetty. Ystäväni otti minuun yhteyttä eronsa jälkeen ja sen myötä meistä tuli tosi läheiset. Hän lähetteli minulle viestejä monta kertaa päivässä joka käänteestään. Nyt kun hän on alkanut seurustelemaan, hän ei ilmeisesti enää tarvitsekaan minua.

Tiedän kyllä, että ystävyys ei pysy aina samanlaisena. Mutta tässä meidän tilanteessa on sellaisia epämiellyttäviä ja epäreiluja asioita, joita on vaikea sietää.