80-luvulla ja vielä 90-luvulla oli paljon enemmän vapautta kuin nyt

80-luvulla oli paljon enemmän tasa-arvoa kun lääkärit, opettajat ym. asuivat useimmiten kerrostaloissa duunareiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Käteisen rahan käyttö, ehdoton juttu hyvinvoinnille. Nykyään olet täysin pankkikorttia orja. Jos se katoaa tai ei toimi, tai tehdään uudistuksia maksujörjestelmiin etkä pysy mukana (kun pankkikin on siirtynyt kilometrien päähän eikä sinne edes saa aikaa tavallisesti soitolla. Jos löydät edes puhelinnumeroa moiseen), purista täysin ulos. Mitä teet? Ennen saattoi kaivaa jostakin laatikon nurkasta piilotetut setelit, taskun pohjalta kolikoita. Nyt ei voi asioida edes pankissa, jos ei ole hankkinut uutta passia tai henkilökorttia, kun ajokortti ei käykään. Okei, niiden hankkiminen ei ole enää ihan pikkujuttu, kun pasvelupusteet kaikkialle on siirretty kilometritolkulla keskitettyyn paikkaan ja palveluihinkasan ei pääse ilman niitä pankkkitunnukdia, joita ei saa ilman sitä uutta passia tai henkilökorttia (kun se ajokortti ei kelpaakaan).

Jos netin kautta pystyy ilman niitä pankkitunnukdia hoitamaan asioita, on se plussaa. Jos on toimiva netti ja tietokone. Jos on läheisiä, jotka osaavat auttaa. Jne. Ennen saattoi kävellä korkeintaan kilsan päähän pankkiin hoitamaan itse asian. Kävi se repaleinen ajokorttikin.

Hyvin kirjoitettu. Silloin kun hommat digisti toimivat, ne toimivat tosi hyvin. Mutta jos ei toimi, niin sitten olet pulassa. Koetin hoitaa lapsen yhtä pankkiasiaa (pankkikortti, verkkopankin hankkiminen) puhelimitse, mutta sitä ei voinut hoitaa, kun ei ollut niitä tunnuksia, joita oltiin juuri hankkimassa. Kuulostaa  ihan hölmöläisten hommalta. Sitten jossain Saksassa matkailtiin ja jossain ihan tavallisessa kirkonkylässä oli useampi pankkikonttori auki ja niistä sai valita mihin mennä palveltavaksi. Saksa, tuo jälkeenjäänyt kehitysmaa?

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään tuo suomettumisesta puhuva ei ole kertonut, miten se vaikutti tavallisen ihmisen arkeen. Suomettuminen oli vain politiikkaa. Yksilön elämä oli vapaata, kyllä kansalainen sai sanoa ääneen mitä mieltä oli. Ei kukaan tullut pidättämään.

Hän ei ymmärrä, että yksilönvapaus ja poliittinen vapaus ovat eri asioita.

Juu oikeassa olet

Vielä 2000 luvun puolivälissä oli vapaus, jota tänäpäivänä ei ole. Oli myös turvallista. Silloin teini-ikäisenä tyttönä olin yöt läpensä ulkona ja kuljin yksin kotiin enkä koskaan pelännyt. Nykyään en edes aikuisena naisena uskalla mennä öisin kaupungille saati että kävelisin jossain yksin. Toivon hartaasti, että tämä tilanne muuttuu. Toivon myös yleisesti kaikella tapaa sallivampaa ja rennompaa ilmapiiriä. Nykyään töissä kurjistetaan ja kiristetään jatkuvasti, on kiirettä ja stressiä, suorittamisen painetta. Hinnat asunoissa pilvissä, ostovoima olematon. Kouluttautuminen ei kannata, lasten teko on kokonaan oma lukunsa. Nykyään pitää pärjätä yksin ja vaikka tekisit kaikkesi ei sekään riitä.