Huippuoppilas haki itse itselleen huostaanottoa.... Luitteko tämän jutun?

Sitä, että yhteiskunnallinen asema tai korkea koulutus ei ole tae täysjärkisyydestä. Varmaan vielä vaikeampaa puuttua asiaan kun kaikki ulospäin kunnossa.

Mun mielestä toi juttu on jotenkin ristiriitaisen oloinen. Kurja ja ikävä kaikin puolin. Mutta jotenkin toi kuulostaa oudolta.

Ap

Hänessä ei ollut mielestään mitään psyykkistä vikaa mutta kuitenkin "Teini-ikäisenä Maria sai useasti paniikkikohtauksia ja vatsakramppeja. Häntä ahdisti olla kotona ja purki alakuloaan harrastuksiinsa.

– Minulla oli itsetuhoisia ajatuksia, joista kerroin äidilleni."

Vaikea ottaa kantaa kun on vain yhden henkilön näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä toi juttu on jotenkin ristiriitaisen oloinen. Kurja ja ikävä kaikin puolin. Mutta jotenkin toi kuulostaa oudolta.

Ap

Niin munkin mielestä. Jos perheen sisällä on paljon ongelmaa, niin silloin ollaan yleensä aika varovaisia ettei mitään paljastu. Tässä tapauksessa kuitenkin mahdollistettiin lapsen lukuisat harrastukset ja perhe oli sosiaalisesti aktiivinen. En tiedä, jotenkin vaan outo juttu..

narskuja

Vaikuttaa perfektionistilta. Vanhemmat olleet ehkä ihan aidosti ylisuorittamisesta huolissaan. 8 tavoitteellista harrastustakin?

Tuli mieleen oma lapsuus. Vanhemmat työssäkäyviä, mutta joka ikinen viikonloppu ryyppäsivät niin että oksat pois. Humalassa sitten rupesivat tappelemaan ja pienenä me sisarusten kanssa silloin pelättiin, että kumpi tappaa kumman. Vasta murrosiässä heidän tappelunsa eivät enää pelottaneet, vaan ainoastaan ärsyttivät.

Kerrankin olivat tulossa jostain illanvietosta - taas riidoissa - ja äiti onnistui jättämään isän kerrostalon ala-ovella ulos ilman avainta. Isä rupesi kivittämään meidän ensimmäisen kerroksen ikkunaa siten, että se meni rikki ja jatkoi senkin jälkeen kivien heittelyä. Me lapset päästettiin isä sisälle, ja sitten isä pahoinpiteli äidin - ja äiti syytti pahoinpitelystä meitä lapsia, mehän se oltiin isä päästetty sisälle.

Mutta jotain tasapuolista tässä oli, että kun isä hakkasi äitiä niin äiti puolestaan hakkasi lapset. Isä ei koskaan sormenpäälläkään koskenut lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa perfektionistilta. Vanhemmat olleet ehkä ihan aidosti ylisuorittamisesta huolissaan. 8 tavoitteellista harrastustakin?

Pakeni kotioloja harrastuksiin.

Se joka on mukavasta perheestä ei ikinä voi tajuta mitä on elää perheessä jossa isä lyö, äiti haukkuu, nälvi ja alistaa.

Vanhemmat tappelevat jatkuvasti. Saa pelätä jatkuvasti. Nähdä väkivaltaa.

Ja lapsi on se joka oirehtii.

Sekaisin koko perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa perfektionistilta. Vanhemmat olleet ehkä ihan aidosti ylisuorittamisesta huolissaan. 8 tavoitteellista harrastustakin?

Hakivatko apua? Eivät hakeneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa perfektionistilta. Vanhemmat olleet ehkä ihan aidosti ylisuorittamisesta huolissaan. 8 tavoitteellista harrastustakin?

Pakeni kotioloja harrastuksiin.

Se joka on mukavasta perheestä ei ikinä voi tajuta mitä on elää perheessä jossa isä lyö, äiti haukkuu, nälvi ja alistaa.

Vanhemmat tappelevat jatkuvasti. Saa pelätä jatkuvasti. Nähdä väkivaltaa.

Ja lapsi on se joka oirehtii.

Mekin oltiin sosiaalisesti ylempää keskiluokkaa. Ja kulissit kunnossa. Sisko meni naimisiin heti kun pääsi jotta pääsee pois. Hakattiin kotona.

Joo, oli outo ja ristiriitainen tarina. Ja yhden kertoma, olisi mielenkiintoista kuulla vanhempien versio. Teen työtä eroamassa olevien/eronneiden vanhempien kanssa ja heillä on täysin eri näkemykset tilanteesta. Vain toista kuulemalla saa yksipuolisen näkemyksen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että yhteiskunnallinen asema tai korkea koulutus ei ole tae täysjärkisyydestä. Varmaan vielä vaikeampaa puuttua asiaan kun kaikki ulospäin kunnossa.

😑

Olisinpa tehnyt saman, lastensuojeluilmoituksen sekä itsestäni että 3 nuoremmasta sisaruksestani. Mutta tuohon aikaan ei ollut Nettiä eikä muutenkaan tietoa helposti saatavissa.

Kukaan ei voinut epäillä, että perheessä jossa isä on maisteri ja valtion virassa ja äiti mielisairaanhoitaja voi olla niin tuhoava ja väkivaltainen ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Joo, oli outo ja ristiriitainen tarina. Ja yhden kertoma, olisi mielenkiintoista kuulla vanhempien versio. Teen työtä eroamassa olevien/eronneiden vanhempien kanssa ja heillä on täysin eri näkemykset tilanteesta. Vain toista kuulemalla saa yksipuolisen näkemyksen.

Soita sille toimittajalle ja pyydä yhteishaastattelua😎

Persoonallisuushäiriö vähintään tällä nuorella opiskelijalla, valinnut juuri hänenlaiselleen sopivan alankin. Vanhemmilla todennäköisesti jotain omanlaistaan persoonallisuuden pulmaa. Nämä perheet on vaikeasti ja hitaasti autettavissa lastensuojelun keinoin. Myös psykiatria on usein vähän arka käyttämään tarvittavia lääketieteen keinoja alaikäisten kanssa, koska persoonallisuuden kehityksen katsotaan olevan kesken. Joku heitti narsku-ajatuksen eikä se ehkä ole kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, oli outo ja ristiriitainen tarina. Ja yhden kertoma, olisi mielenkiintoista kuulla vanhempien versio. Teen työtä eroamassa olevien/eronneiden vanhempien kanssa ja heillä on täysin eri näkemykset tilanteesta. Vain toista kuulemalla saa yksipuolisen näkemyksen.

Soita sille toimittajalle ja pyydä yhteishaastattelua😎

No ei kyllä oikeastaan kiinnosta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriö vähintään tällä nuorella opiskelijalla, valinnut juuri hänenlaiselleen sopivan alankin. Vanhemmilla todennäköisesti jotain omanlaistaan persoonallisuuden pulmaa. Nämä perheet on vaikeasti ja hitaasti autettavissa lastensuojelun keinoin. Myös psykiatria on usein vähän arka käyttämään tarvittavia lääketieteen keinoja alaikäisten kanssa, koska persoonallisuuden kehityksen katsotaan olevan kesken. Joku heitti narsku-ajatuksen eikä se ehkä ole kaukana.

Uskalsit sitten tehdä diagnoosin - näkemättä ja kuulematta! Oletko Kelan asiantuntijalääkäri?

Huh, kylmät väreet tuli luettunani "Marian" tapauksesta. Resonoi todella paljon oman lapsuuteni kanssa. Minä myös kympin tyttö, tosin ei harrastuksia samalla tavalla sillä asuinpaikka oli liian pieni ja syrjäinen. Mutta paljon samaa: henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen lapsuudenperhe, äkilliset raivo/riitakohtaukset, jossa turpaan etenkin äidille ja lapsille, isän sairaanloinen teini-ikäisiä tyttöjä seksualisoiva asenne (viheltely tytöille, kuolaaminen, tunkeminen samaan huoneeseen kun vaihdetaan vaatteita tai mennään suihkuun, vessassa käyminen ovi auki niin että pääsee vilauttelemaan, kähmimisyritykset muka vahingossa jne) äidin lapsia kohtaan syyllistävä marttyyriasenne, uskottelu siihen että lapset ovat "hulluja" vaikka lapset vain täysin ymmärrettävästi oireilivat kodin sairasta ilmapiiriä, vanhempien erittäin hyvä yhteiskunnallinen asema, lasten käyttäminen ulkonsena näyttelyesineenä mutta kotona lapsiin kohdistuva mitätöinti, hulluksi haukkuminen, diagnosointi täysin normaalista lapsista jne. 

Eli tuollaisia perheitä todellakin on, tiedän karvaasta omasta kokemuksesta. Jos Marian (tai omat) vanhemmat olisivat olleet huonosti koulutettuja/työttömiä lähikapakan kanta-asiakkaita yms. rupusakkia, olisi ehkä Marian tarina otettu vakavammin viranomaisten toimesta. Mutta kun vanhemmat ovat yhteiskunnan hyväosaisia ja arvostetussa asemassa, on lasten asema viranomaisten suhteessa paljon heikompi. Esimerkiksi itse en edes halunnut lähteä avaamaan kotitilannettani kenellekään viranomaiselle, sillä tiesin vanhempieni pääsevän kuin koira veräjästä asemansa ja suhteidensa puolesta. 

Minullakin resonoi. En voinut hakea apua lastensuojelusta koska toinen vanhemmistani oli kunnassa korkeassa virassa ja työskenteli samassa rakennuksessa missä lastensuojelu toimi. En vaan kehdannut, pelkäsin että tilanne olisi puhuttu toisinpäin. Purin ahdistuksen itseeni. Aikuisena muutin ulkomaille.