Haaveilen salaa pienen paikkakunnan semi-juopon minimalistisesta elämästä
Asuisin jossain halvassa kaupungin vuokra-asunnossa , lähellä olisi kylän räkälä ja siellä olisi kaikki kaverit ja edulliset tuopit. Töissä saattaisin ehkä käydä osa-aikaisesti tai kausiluontoisesti, elämä olisi tv:n katselua, kahvittelua, ale-ruokien metsästämistä, pubissa hengailua ja oluen juomista. Ehkä myös jossain sen oman pikkukaupungin kulttuuritapahtumissa voisi käydä. Ja olisi autuaan tietämätön maailman asioista ja murheista.
Nyt olen vielä sen verran nuori, että en kehtaa "heittäytyä" tuollaiseksi kun pitää niin kovasti olla yrittämässä, opiskelemassa ja luomassa uraa jne. Mutta odotan että tulen keski-ikään eikä kenelläkään ole enää odotuksia minulle.
Kommentit (26)
Samoja ajatuksia mulla! Olen keski-ikäinen, varakas ja perheellinen nainen. En kuitenkaan tunne millään lailla kuuluvani tähän lokeroon vaan pikemminkin pikku kaupungin kivaan pubiin ihmisten kanssa, jotka eivät yritä esittää mitään...
Kylän räkälän dementoituneet alkoholistit eivät ole virkistävää seuraa.
Pahimmillaan väkivaltaisia viinan loppuessa, illanistujaisten uutiset voidaan sitten lukea ip lööpeistä.
Siinä on sitten lähisuvulla ja ystävillä murhetta kerrakseen.
Muuten hyvä, mutta alkoholismi ei kyllä houkuta.
Vierailija kirjoitti:
Kylän räkälän dementoituneet alkoholistit eivät ole virkistävää seuraa.
Pahimmillaan väkivaltaisia viinan loppuessa, illanistujaisten uutiset voidaan sitten lukea ip lööpeistä.
Siinä on sitten lähisuvulla ja ystävillä murhetta kerrakseen.
Harvemmin noita kuitenkin tapahtuu. Enemmän narkkiporukoissa.
Voihan sitä työnarkomaanikin kuolla sydänkohtaukseen stressin takia. On siinäkin murhetta kerrakseen.
Miksi tuohon liittyy alkoholi. Eikö voi toteuttaa ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta alkoholismi ei kyllä houkuta.
Ei ole pakko ryhtyä totaalijuopoksi, voi olla myös viikonlopputissuttelija.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuohon liittyy alkoholi. Eikö voi toteuttaa ilman sitä.
Koska kännissä on kivaa? Miksei saisi liittyä, laillinen päihde.
Onnistuu hyvin myös minkä tahansa kaupungin lähiössä, mutta ei missä tahansa lähiössä tietenkään.
Mikä oikeastaan estää elämästä haluamansa kaltaista elämää, kun kyse on nimenomaan tuollaisesta vaatimattomasta elämästä? Tuo muutos elämään olisi hyvä tehdä ennemmin kuin myöhemmin ettei työelämässä porukkaa niittävä burnout vain pääse iskemään. Mitä tyytymättömämpi on elämäänsä, niin sitä pahemmin se tulee iskemään vasten kasvoja!
Lopeta siis "elämän yrittäminen" ja rupea elämään, nimimerkillä kokemus puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Onnistuu hyvin myös minkä tahansa kaupungin lähiössä, mutta ei missä tahansa lähiössä tietenkään.
Onnistuu jonkun pikkukaupungin lähiössä hyvin. Niissä on vielä idyllistä, paikallisia juoppoja ja kylän pubi muttei juurikaan narkkeja tai muiden maiden puukkosankareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuohon liittyy alkoholi. Eikö voi toteuttaa ilman sitä.
Koska kännissä on kivaa? Miksei saisi liittyä, laillinen päihde.
No alkoholiin liittyy riskejä ja yleensä ihmiset haluavat siistit kadut, ei sikaillut.
Minäkin haaveilen pikkuisen pulskan alkoholiin menevän elämästä! Oikeasti olen lähestulkoon ortoreksikko himotreenaaja.
Entäs pienen paikkakunnan kilttiksen elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuohon liittyy alkoholi. Eikö voi toteuttaa ilman sitä.
Koska kännissä on kivaa? Miksei saisi liittyä, laillinen päihde.
No alkoholiin liittyy riskejä ja yleensä ihmiset haluavat siistit kadut, ei sikaillut.
Elämään yleensä liittyy riskejä.
Semijuoppous ei houkuttele, mutta muuten kiinnostaa. Minulla on keskiluokkainen kunniallinen ammatti ja jonkun verran säästöjä. Minulla on suunnitelmissa kerätä säästöjä vielä jonkin aikaa ja muuttaa erääseen pikkukaupunkiin elämään pitkälti tuollaista elämää, mutta omassa seurassani. Muuttaa sellaiseen 80 000 euron kerrostaloasuntoon taloudellisesti riippumattomasti eläen. Harrastuksena olisi kasvattaa pelargoneja parvekkeella. Kerran viikossa torille ja kirjastoon, joskus pienet drinksut lääkkeeksi vain.
Identifioidun varhaismummoksi.
Minä taas haaveilen raittiista elämästä vilkkaassa ja elävässä kaupungissa. Asuisin jossain mukavan kokoisessa asunnossa omalla pihalla ja viihtyisällä terassilla. Lähellä olisi kuitenkin luontoa, metsää ja vesistöjä. Töissä kävisin säännöllisesti merkityksellisessä työssä, josta saa kohtuullisen korvauksen ja jäisi sijoituksiinkin. Sijoittelisin säännöllisesti ja nauttisin lasin viiniä tai konjakkia terassillani omaisuuteni karttuessa.
Hei, mut noinhan mä teen oikeastikin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistuu hyvin myös minkä tahansa kaupungin lähiössä, mutta ei missä tahansa lähiössä tietenkään.
Onnistuu jonkun pikkukaupungin lähiössä hyvin. Niissä on vielä idyllistä, paikallisia juoppoja ja kylän pubi muttei juurikaan narkkeja tai muiden maiden puukkosankareita.
Sekakäyttäjiä ja juoppoja epämääräisenä lössinä kovin eri-ikäisiä elämänhallintansa menettäneitä. Kaikki jupot eivät suinkaan ole leppoisia vaan väkivaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haaveilen pikkuisen pulskan alkoholiin menevän elämästä! Oikeasti olen lähestulkoon ortoreksikko himotreenaaja.
Addiktiot vievät?
Mikäs siinä teoriassa muuten,mutta alkoholi kallista rentoutumiseen,muitakin päihdeaineita on edullisemmin saatavilla.
Mikä estää elämästä tolleen jo nyt? Ei ole pakko miellyttää muita.