Haaveilen salaa pienen paikkakunnan semi-juopon minimalistisesta elämästä
Asuisin jossain halvassa kaupungin vuokra-asunnossa , lähellä olisi kylän räkälä ja siellä olisi kaikki kaverit ja edulliset tuopit. Töissä saattaisin ehkä käydä osa-aikaisesti tai kausiluontoisesti, elämä olisi tv:n katselua, kahvittelua, ale-ruokien metsästämistä, pubissa hengailua ja oluen juomista. Ehkä myös jossain sen oman pikkukaupungin kulttuuritapahtumissa voisi käydä. Ja olisi autuaan tietämätön maailman asioista ja murheista.
Nyt olen vielä sen verran nuori, että en kehtaa "heittäytyä" tuollaiseksi kun pitää niin kovasti olla yrittämässä, opiskelemassa ja luomassa uraa jne. Mutta odotan että tulen keski-ikään eikä kenelläkään ole enää odotuksia minulle.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä teoriassa muuten,mutta alkoholi kallista rentoutumiseen,muitakin päihdeaineita on edullisemmin saatavilla.
Ei se nyt kovin kallista ole, jos ei ole ihan rapajuopon toleranssi. 6 pientä olutta riittää ihan hyvin, yksi sellainen maksaa alle euron. Ei varmaan saa mitään "yrttiä" noin halvalla.
Eikä, kuvailit juuri minut! :D ammattilaisen vinkki: pitää valita hyvät pelipaikat. Liian syrjässä, yhden kuppilan varassa jopa tämä unelmien elämäntyyli voi muuten alkaa tökkiä ja naamat ahdistaa.
Joo pitää olla hiukan pelivaraa seuran suhteen. Pari kolme juomapaikkaa täytyy olla polkupyörämatkan päässä. Ja pitää se oma osoite omana tietonaan.
Toisaalta, aika halvalla pössy kasvaa partsilla tai vessan nurkassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haaveilen pikkuisen pulskan alkoholiin menevän elämästä! Oikeasti olen lähestulkoon ortoreksikko himotreenaaja.
Addiktiot vievät?
Ei, kun pikkuisen pulska ja vähän juoppo;-)
Ei kyllä hirveästi houkuta. Epäilen, että ne ihmisten keskustelunaiheet siellä lähipubissa ei kiinnosta eikä yleensäkään humalaisten sekoilut ja sössötykset.
Mutta jonnekin voisin erakoitua.
Mä melkein elin tuota elämää hetken ensimmäisen ja toisen avioliittoni välissä. Sitä tosin kesti alle vuoden. Mutta pieni vuokrakaksio, ystävät lähellä, käytiin lähipubissa oluella, saatettiin hengata koko päiväkin. Edullista ruokaa, ei kovin vaativaa työtä. Muistelen noita aikoja joskus kaiholla, mutta ei ehkä enää. Silloin alle kolmekymppisenä se toimi, nyt viisikymppisenä olisi aika säälittävää.