Luulin kateutta minulle vieraaksi tunteeksi mutta
nyt tyttären kaverin isä osti tytölleen Mersun!
Meidän tyttö ajelee joskus meidän vanhalla Tojotalla.
V tuttaa!
Kommentit (9)
Se on vaan uudempi peltilaatikko jonka alla on renkaat. Älä välitä!
Olen vähän kateellinen Laura Frimanille, jota onnisti TAAS Suomenlinnan asuntoarpajaisiisa. Kysyn vaan, mikä on todennäköisyys moiselle arpaonnelle.
Ei silti, itse en ole tuolta asuntoa edes hakenut, mutta kuitenkin. Muikki onnistuu toteuttamaan kaikki haaveensa.
Ja siis ihan kaikella rakkaudella kirjoitin tämän. Laura kun on kaiken huipuksi niin ihanakin.
Minusta kateuden tunteessa ei ole mitään vikaa eikä sitä tarvitse prosessoida tai järkeillä pois tai valjastaa johonkin jaloon käyttäytymiseenkään. Samanlainen tunne kuin kaikki muutkin tunteet.
Kyllähän tollanen ärsyttää, luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Joka ikiselle ihmiselle tuttu tunne on kateus.
Fiksuus lähtee sen tiedostamisesta ja jatkokäsittelystä omassa päänupissa. Ja jos tähän vaiheeseen siirryt, olet jo melko harvinaislaatuisessa ja pienessä porukassa.
Jaa, minä en ole ollut mielestäni ikinä kateellinen. Olen ollut aina positiivinen ihminen ja lapsesta pitäen perustyytyväinen tyyppi, joka tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo ja ei juuri muita katsele ja kuuntele. Maallinen mammona ei ole minulle tärkeää. Täsmälleen samanlaisia ovat myös ystäväni, mieheni ja lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Joka ikiselle ihmiselle tuttu tunne on kateus.
Fiksuus lähtee sen tiedostamisesta ja jatkokäsittelystä omassa päänupissa. Ja jos tähän vaiheeseen siirryt, olet jo melko harvinaislaatuisessa ja pienessä porukassa.
En minä ole ikinä kokenut kateutta. En tajua koko kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ikiselle ihmiselle tuttu tunne on kateus.
Fiksuus lähtee sen tiedostamisesta ja jatkokäsittelystä omassa päänupissa. Ja jos tähän vaiheeseen siirryt, olet jo melko harvinaislaatuisessa ja pienessä porukassa.
En minä ole ikinä kokenut kateutta. En tajua koko kateutta.
Mitä kaikkea etuoikeuksia sulla on? Toimivat jalat, puhekyky tallella, jopa kyky opiskella tai tehdä töitä? Entä löytyikö sieltä myös mies tai edes aiempia suhteita, kenties lapsi? Ystäviä tai tuttavia, sukulaisia?
Jos et kykenisi kirjoittamaan nettiin, olisitko ikinä kateellinen niille, jotka voivat?
Kai se on mahdollista...
Itse en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat että heiltä puuttuu joku tunne kokonaan.
Voi kai sitten jokin muukin tunne ( viha, rakkaus, ilo, suru...)puuttua ?
Vai onko se sitten vaan tunteen kieltämistä tms., mikä ei taas ole tervettäkään.
Joka ikiselle ihmiselle tuttu tunne on kateus.
Fiksuus lähtee sen tiedostamisesta ja jatkokäsittelystä omassa päänupissa. Ja jos tähän vaiheeseen siirryt, olet jo melko harvinaislaatuisessa ja pienessä porukassa.