Vakava parisuhde kun ei vain pysty lopettamaan toisen rakastamista

Kuinka moni mahtaa olla kanssani samassa tilanteessa eli on sinänsä hyvässä suhteessa mutta sisimmässään tietää rakastavansa paljon syvällisemmällä tasolla toista ihmistä?

Olen googlaillut aiheesta paljon ja kaikkialla todetaan ajan auttavan. Olen kohta ollut yksipuolisen rakastunut lähes 10 vuotta ja sinä aikana on mennyt ohi mm. ikä saada lapsia. Olen ollut lievästi ihastunut muihinkin mutta aina kokenut nämä ihastukset hyvin pinnallisiksi. Samasta syystä ihastukset ovat menneet ohi nopeasti enkä ole ketään muuta jäänyt kaipaamaan.

Tunnen hyvin rakkauteni kohteen eli kyse ei ole siitä, etten tuntisi hänen huonoja puoliaan. Vilpittömästi rakastan häntä ihmisenä enkä pysty olemaan loukkaantunut siitä, ettei hän rakasta (ainakaan samalla silmittömäksi tavalla kanssani) minua takaisin.

Pitäääkö tämän kaipauksen kanssa vain oppia elämään? Miten te muut kestätte elää ”salaisuutenne” kanssa jos teillä on sinänsä hyvä kumppani, jota kuitenkin tunnette syvää kiintymystä ja seksikin toimii?