Miten te selviätte henkisesti lapsenyrityksestä?

Mullekin tuntui etukäteen vuosikin mahottomalta ajatukselta, mutta ei siinä mun mielipidettä kukaan kysynyt! Vaikka tosi surullista ja vaikeeta se lapsettomuus on niin kyllä siihen jotenkin turtuu/tottuu vaikka kamalalta tuntuukin. Nyt kun on noi ihanat kaksoset niin ajattelen, että kyllä heitä kannatti odotella vähän pidempääkin. Lapsettomuuden tuska ei kyllä ole unohtunut, eikä unohdu!

20

Johtui luultavasti siitä, että esikoinen sai alkunsa " ajatuksesta" , joten sitä oletti, että toinenkin tulee suht nopeasti. Mutta tuon ekan kriisin jälkeen sitä asennoitui vähän terveemmällä tavalla asiaan, eikä kuukautisten alkaminen tuntunut niin stressaavalta. Mutta nyt näyttäisi jo siltä, että tärppi on käynyt, yrityskuukausia viisi.



Mä en ymmärrä henkkoht sitä ajattelutapaa, että yrittämistä ei saisi aloittaa ennen jotain tiettyä aikarajaa, vaan pitäisi antaa luonnon tehdä tehtävänsä. Siis hä? Tottakai sitä voi heti ekasta kierrosta aloittaa ovulaation laskemisen ja vaikka tikuttamisen, luonto sen homman silti hoitaa kotiin, vaikkei sen edessä nöyristelisikään ensin puolta vuotta.



Mutta ap:lle siis neuvoksi, että yritä niin paljon kuin sielu sietää, mutta yritä säilyttää asian suhteen sellainen buddhalainen tyyneys. Ja jos ja kun ne menkat alkaa, antaudu hetkeksi sille surulle, osta suklaalevy ja käperry sänkyyn murjottamaan. Ja seuraavana päivänä jatka elämää. En suosittele tuota etuajassa hoitoon menoa, niinkuin joku sanoikin, se vie vaan resursseja oikeasti tarvitsevilta. Lääkärillä kannattaa tietysti käydä tarkastuksessa, ettei ole mitään fyysistä syytä siihen, ettei tärppää.

Niihin suhtaudutaan aika ristiriitaisesti, mutta voishan niitä kokeilla...

Mutta siksi varmaan kannattaisi edes yrittää nauttia seksistä seksin vuoksi, eikä koko ajan ajatella pelkkää raskaaksi tulemista, kun tunnetustihan raskaus tärppää sitä paremmin mitä kiihoittuneempi nainen on. Mutta voimia, toivottavasti ei loukkaa että puutun asiaan, jonka rankkuudesta en mitään tiedä.

Yli viisi vuotta sitten alkoi meidän yritys. Nyt jo hoidotkin ainakin toistaiseksi lopetettu, niin että yrittämisestä ei siis voi enää puhua, ja ehkäpä adoptioprosessi edessä. Eikä se elämä tästä ole pilalle mennyt. Lapsettomassa " lisäajassa" on ollut hyvätkin puolensa.

Ei se aurinko nouse, vaan maa liikkuu. :D

Hei



Yritä olla ajattelematta asiaa liikoja.

Olen itse tällä hetkellä 7 viikolla raskaana 11kk:n yrityksen jälkeen.



Keväällä kävin juttelemassa gynekologini kanssa, kun mitään ei tapahdu, vaikka joka kuukausi on ovistikut käytössä ja ajattelen kaikin tavoin raskautta.

Hän antoi elämäni parhaan neuvon. Käski jättää kesällä ovistikut pois ja keskittyä kesälomaan ja rentoutua, sillä kroppa on joskus siitä mukava, että se voi laittaa stopin raskautumismahdollisuudelle, jos sitä ajattelee kovin paljon.

Sovittiin, että syksyllä kun vuosi on yritystä täynnä menemme keskustelemaan lapsettomuustutkimuksista.



Ei ollut helppoa olla ajattelematta sitä, mutta vietin rentouttavan kesäloman ja aloin uudistamaan puutarhaa ja matkusteltiin miehen kanssa.

Raskautta ei ajateltu, mitä nyt alitajunnassa se kummitteli koko ajan :)

Ja sitten se tärppäsi.

riittää kun harrastelee seksiä muutaman päivän välein. Silloin normaaleista pareista 80% tulee " kunnolla" raskaaksi vuoden aikana. Tuo " kunnolla" tarkoittaa sitä, että huomattavasti useimmin (taisi olla jopa 80% per kierto) munasolu hedelmöittyy, mutta joko ei kiinnity, ei ala kasvamaan tai sitten abortoituu pian.



Ovulaatiotestit ovat imho rahastusta. Ne ovat paikallaan silloin, kun esim siittiöissä on ongelmaa, ja ne pitää saada mahdollisimman pian lähelle munasolua. Tai jos jostain syystä on vain yksi tilaisuus harrastaa seksiä.

Niissä on kikkakakkosia ja keskustelua jaksamisesta.

EI kannata mennä ennenkuin on yrittänyt sen vuoden verran. Tutkimukset ja hoidot ovat nimittäin henkisesti ja fyysisestikin vielä astetta rankempaa sulatettavaa kuin tuo oma-aloitteisesti yrittämällä yrittäminen. Tiedän tämän ystävieni kertomien kokemusten perusteella. Eli en suosittele valehtelemaan terveydenhuollossa että olisitte jo vuoden yrittäneet jos takana on vasta muutama kuukausi.

Että kyllä pikkusen huvittaa tällaiset, joiden maailma romahtelee muutaman kuukauden yrityksen jälkeen :D :D