Varattu nainen, miten toimit jos vieras mies haluaa tarjota sinulle esim. kahvin?
Tämä tilanteessa, jossa mies on tuttusi työn tai muun vastaavan yhteyden kautta ja sen vuoksi vietätte aikaa yhdessä. Eli kyseessä ei ole treffit.
Otatko vastaan?
Missä menee raja? Kelpaako myös leivonnainen? Olisiko pieni lahja merkkipäivän kunniaksi jo liikaa?
Kommentit (36)
Kahvi ei ole mikään synti. Luultavasti jos ollaan samassa työpaikassa käydään myös lounaalla yhdessä.
Jos mies alkaa ehdotella lähden menemään ja lopetan myös töissä kaiken muun paitsi pakollisen työhön liittyvän yhteydenpidon
Vierailija kirjoitti:
Sanon, että ei kiitos, olen naimisissa.
Tämä on kyllä sitten aika noloa, jos mies on yrittänyt vain olla kohtelias työkaverille tms. Teet itsesi naurettavaksi ja kuvittelet itsestäsi liikoja.
Miten mies sitten on vieras, jos hän on tuttu töiden tai harrastuksen kautta? Ja tapahtuisiko tämä tarjoaminen tuon yhdistävän tekijän aikana, jos kyseessä ei kerran olisi treffit?
Jos vaikka olen syömässä työporukalla tai asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa ja joku haluaisi aterian yhteydessä kahvit niin hyväksyisin tarjouksen. Tai oikeastaan ottaisin ennemmin teetä tai jopa sen leivoksen, koska en juo kahvia.
Ihan normaalia tapakulttuuria tarjoaminen, ei siihen pidä mitään seksuaalisia värinöitä sekoittaa.
Minulle työkaveri, kollega tai asiakas ei ole mikään "vieras mies". Ihan normaalia tarjota kahvit ja leivoksetkin puolin ja toisin. Tietenkin mieheni myös tarjoaa tilanteissa missä se on luontevaa ja sopivaa, oli toinen sitten mies tai nainen. Juuri äskettäin mies hommasi myös naispuoliselle läheiselle työkaverilleen tosi kivan lahjan pyöreiden kunniaksi.
Jos mulle haluaisi "vieras mies" eli tuntematon random jotakin tarjota, niin kieltäytyisin ja maksaisin itse.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei kannata ottaa keneltäkään mieheltä mitään vastaan ellei kyseessä ole oma puoliso tai läheinen sukulainen. Miehet harvoin tekee mitään pyyteettä toista ilahduttaakseen.
Näin, ensin pohjustellaan kahveilla, sitten lahjoja, seuraavaksi työmatkloilla onkin jo yökerhon tanssilattialla hitailla perseen puristelut, jatkoille hotellihuoneeseen vonkaaminen… nähty ja koettu tämä virityskuvio erään suuren firman johtajan kanssa by Levi.
Tämän paskan ja monen muun kuolaamisen jälkeen vaihdoin työpaikkaa ja kerroin vaimolle.
Mä olen tehnyt koko työurani ulkomailla, Ranskassa, USA:ssa ja Britanniassa ja olen hämmentynyt tästä kysymyksestä.
Eikö Suomessa ole ihan tavallista että käydään kollegan kanssa vaihtamassa kuulumiset ja puhumassa myös työasioista vähemmän muodollisessa ympäristössä kuten työpaikan läheisessä kahvilassa? Tai työpäivän jälkeen nopealla drinksuilla lähibaarissa? Se maksaa kumpi pyytää toista yleensä.
Täysin normaalia ja arkipäivästä käytöstä ainakin näissä omissa asuinmaassani ja jos vastaisin kutsuun että sorry olen naimisissa reaktio olisi varmasti todella kummastunut.
Olen ollut varattuna naisena varatun miehen, työkaverini, kanssa kahvilla ja lounaalla monta kertaa. Itse asiassa useammankin miehen kanssa. Kauheaa, eikös? Joskus olemme jopa puolittaneet jonkun ison pullan ja toinen on sen tarjonnut toiselle. Olen 47 vuotias nainen.
Mieheni on tehnyt töissään ihan samalla tavalla ja yhä vieläkin me olemme naimisissa ja ne rouvat, joiden kanssa hän on käynyt kahvilla, ovat naimisissa.
Yksikään työkaverini ei kuitenkaan tiedä mitään merkkipäiviäni ja muutenkaan en ole lahjusten perään ollenkaan, joten mitään lahjoja ei jaella. Minulla on työkavereiden kanssa mukavaa, niin miesten kuin naistenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei kannata ottaa keneltäkään mieheltä mitään vastaan ellei kyseessä ole oma puoliso tai läheinen sukulainen. Miehet harvoin tekee mitään pyyteettä toista ilahduttaakseen.
Näin, ensin pohjustellaan kahveilla, sitten lahjoja, seuraavaksi työmatkloilla onkin jo yökerhon tanssilattialla hitailla perseen puristelut, jatkoille hotellihuoneeseen vonkaaminen… nähty ja koettu tämä virityskuvio erään suuren firman johtajan kanssa by Levi.
Tämän paskan ja monen muun kuolaamisen jälkeen vaihdoin työpaikkaa ja kerroin vaimolle.
Hohhoijaa...
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas aloitus! Mikä sulla ongelma oikeesti? Taka-ajatuksia naisen suhteen?
Miksi muuten pitäis työ tai työn ulkopuolella jotenkin erityisesti kahvitella tai tapailla ellei jotain kiinnostusta varattuun naiseen?
Jos itsekin olet varattu, kaikki mitä teet salaa ja valehtelemalla oman puolisosi tietämättä, erityisesti lahjat ym., kertoo siitä, että olet petollinen ihminen. Toimintasi on henkistä pettämistä, ja fyysinenkin taso on lahjojen muodossa ilmeisen lähellä.
Miksi jahtaat varattua naista? Eikö sinkkuja ole tarjolla? Erittäin outoa ja ällöä tuo tyylisi kiilata varatun parisuhteeseen!
Lyhyesti: jätä varattu rauhaan, aina!
Ennemminkin etuajatuksia 😉
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut varattuna naisena varatun miehen, työkaverini, kanssa kahvilla ja lounaalla monta kertaa. Itse asiassa useammankin miehen kanssa. Kauheaa, eikös? Joskus olemme jopa puolittaneet jonkun ison pullan ja toinen on sen tarjonnut toiselle. Olen 47 vuotias nainen.
Mieheni on tehnyt töissään ihan samalla tavalla ja yhä vieläkin me olemme naimisissa ja ne rouvat, joiden kanssa hän on käynyt kahvilla, ovat naimisissa.
Yksikään työkaverini ei kuitenkaan tiedä mitään merkkipäiviäni ja muutenkaan en ole lahjusten perään ollenkaan, joten mitään lahjoja ei jaella. Minulla on työkavereiden kanssa mukavaa, niin miesten kuin naistenkin kanssa.
Minullakin on tapana käydä (parinkin eri) miespuolisen kollegan kanssa kahvilla tai hui, jopa lounaalla!
Tapaan säännöllisesti myös miespuolista expomoani esim aamiaisella ennen työpäivän alkua, hän myös maksaa aina. Vaihdamme jopa poskisuukot tavatessamme ja erotessamme.
Riippuu tilanteesta ja ihmisestä. Esimiesasemassa olevan kanssa voi joutua kahvittelemaan, vaikka ei haluaisikaan. "Samalla tasolla" organisaatiossa olevan kanssa kahvittelusta on helpompi kieltäytyä, jos epäilee toisen osapuolen motiiveja. Toisaalta, kahvipöytäkeskustelussa voi ohimennen tuoda esille sellaisia asioita, jotka ovat omiaan vähentämään ihastuneen henkilön mielenkiintoa.
Vähän säälittää nää reppanat, joiden mielestä ihan kaikki kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa on pettämistä.
Minulla on paljon miestuttavia ja miehellä naistuttavia ja on ihan ok käydä kahvilla tai syömässä tai vaikka lenkillä. Ihminen ei kuitenkaan ole eläin joka on panemassa heti kun mahdollinen partneri on näkyvissä. Itse pidän omaan nilkkaan ampumisena jotain kaverin tai kollegan kanssa panemista. Ihan jo pelkästääb sen takia, että arvostan sekä kavereita että kollegoja kaverina ja kollegana ja kaikki seksuaalinen pilaisi jotain siitä rennosta kaveruudesta
En ymmärrä kysymystä.
Kahvittelu ei ole mikään esileikki eikö työ-tai harrastuskaverit vieraita.
Olipa taas aloitus! Mikä sulla ongelma oikeesti? Taka-ajatuksia naisen suhteen?
Miksi muuten pitäis työ tai työn ulkopuolella jotenkin erityisesti kahvitella tai tapailla ellei jotain kiinnostusta varattuun naiseen?
Jos itsekin olet varattu, kaikki mitä teet salaa ja valehtelemalla oman puolisosi tietämättä, erityisesti lahjat ym., kertoo siitä, että olet petollinen ihminen. Toimintasi on henkistä pettämistä, ja fyysinenkin taso on lahjojen muodossa ilmeisen lähellä.
Miksi jahtaat varattua naista? Eikö sinkkuja ole tarjolla? Erittäin outoa ja ällöä tuo tyylisi kiilata varatun parisuhteeseen!
Lyhyesti: jätä varattu rauhaan, aina!