Varattu nainen, miten toimit jos vieras mies haluaa tarjota sinulle esim. kahvin?
Tämä tilanteessa, jossa mies on tuttusi työn tai muun vastaavan yhteyden kautta ja sen vuoksi vietätte aikaa yhdessä. Eli kyseessä ei ole treffit.
Otatko vastaan?
Missä menee raja? Kelpaako myös leivonnainen? Olisiko pieni lahja merkkipäivän kunniaksi jo liikaa?
Kommentit (36)
Jos pidän miehestä, voin lähteä kahville. Lahjoja en halua. Liian imelää ja tungettelevaa.
Jos pitäisi erikseen lähteä jonnekin kahville, niin kieltäytyisin, koska ei ylipäätään kiinnosta tutustua puolituttuihin. Jos se vaikka toisi sen kahvin mulle sinne töihin niin voisin ottaa vastaan ja vaihtaa pari lausetta.
Minä en haluaisi vieraalta mieheltä (tai sen puoleen naiseltakaan) ainakaan mitään merkkipäivälahjoja. Tuntuisi tosi oudolta.
No toottakai aina kaffee maistuu. Toteaisin vielä että otanpa tuon kakkupalan tuosta ja suolastakin tekis mieli.
En minä siitä kahvista niinkään, mutta jos olisi jotain muuta tarjolla niin sitten.....
Vierailija kirjoitti:
En minä siitä kahvista niinkään, mutta jos olisi jotain muuta tarjolla niin sitten.....
Just... Mitäköhän?
En oikein ymmärrä, mitä tähän edes liittyy se, olenko varattu vai en. En ole koskaan tajunnut, että kahvin vastaanottaminen kaverilta on jo näköjään joku flirtin tai pettämisen esiaste. Tai että leivonnainen toisi tähän jotain lisäväriä.
Jos nyt joku mies kuvittelee, että kahvikupin ostamisella on jotain seksuaalisia implikaatioita, niin voisi käydä jonkin käytöstapakurssin.
Ihan normaalia piffata työmatkalla tai lounaalla pullakahvit. Se maksaa, joka nyt ensin lompakon saa kaivettua esille. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko kukakin varattu tai ei.
Merkkipäivälahja saattaisi jossain tilanteessa olla hämmentävä, jossain toisessa luonteva.
Joutuisin kieltäytymään, kun en tykkää kahvista, teestä, viinistäkään kuin joskus juhlan kunniaksi kohteliaisuudesta.
Voithan sä vesipullon tuoda, jos välttämättä haluat juottaa.
Hyväksyttekö saman mieheltänne? Että vie vieraita naisia kahville ja tarjoaa "ihan vaan kaverina"?
Kiitän ja kerron minkä kahvin haluan. Eipä siinä sen kummempaa.
Jos joku haluaa antaa minulle lahjan kiitän kauniisti.
Olipas taas kysymys.
Ikinä ei kannata ottaa keneltäkään mieheltä mitään vastaan ellei kyseessä ole oma puoliso tai läheinen sukulainen. Miehet harvoin tekee mitään pyyteettä toista ilahduttaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyttekö saman mieheltänne? Että vie vieraita naisia kahville ja tarjoaa "ihan vaan kaverina"?
Tietenkin! Täällä suuressa maailmassa on ihan normaalia käydä kahvilla kollegan, tuttavan tai vaikka jonkun harrastekavereistamme kanssa ja on kohteliasta tarjota.
En lähde kahville puolituttujen miesten kanssa. Vaikka itse en ajattelisi siinä olevan mitään, niin minusta tuntuu ettei se mies välttämättä koe samalla tavalla. Yksikään "ollaan pelkkiä kavereita "-suhde ei ole onnistunut miesten kanssa. Ja tämä ei tarkoita, että mitään olisi tapahtunut noiden miesten välillä. Se vain tulee jostakin, että aina lopulta he sanovatkin olevansa ihastuneita tms, vaikka omasta mielestäni en ole antanut sellaisia signaaleja. Nykyään en edes yritä olla kaveri. Töissä sanon tietenkin kohteliaat moikat aamuisin ja kerron asiani ja se siitä. Ei mitään vapaa-ajanviettoja, saati kahvitteluja.
Moni mies ei edes puolisollee osta merkkipäivänä mitään niin kyllä pikkasen on outoa että joku random työkaveri ostelee.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyttekö saman mieheltänne? Että vie vieraita naisia kahville ja tarjoaa "ihan vaan kaverina"?
No jos nyt kadulta yrittäisi saada tuntematonta kahviseuraa, niin olisihan se outoa😂. Mutta jos tarjoaa tutulle tai työkaverille kahvin, niin ei siinä ole mitään pahaa.
Tällaisia miettivien pitäisi hakeutua terapiaan hoitamaan tuota sairaalloista mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus on normaalia, jos siihen on syytä. Kahvittelu ja hyvät käytöstavat eivät ole syy.
Sanon, että ei kiitos, olen naimisissa.
Kavereiden kesken on tapana usein tarjota vuorotellen ja kaverit ostelee lahjoja toisilleen.
Onko sinulla ap taka-ajatuksia, kun normaali kanssakäyminen mietityttää?