Kun ei peitto heilu: rutiinia vai kyllästymistä?
Olen pitkässä parisuhteessa. En halua kumppaniani, vaikka pidän hänestä. Hän on ihan kiva ja mukava ihminen, mutta en vain pysty haluamaan häntä. Moni varmasti haluaisi ja arvostaisi. Olen miettinyt sitä, että minulle parisuhde on liian kiinteä olemisen muoto, että pystyn päästämään iholle sitä alati läsnä olevaa tyyppiä, jonka kanssa jaan arjen ja sovin kaikesta.
Olenko siis narsistinen härö vai kiintymyssuhdehäiriöinen anomaali olio? Vai joku muu?
Kommentit (23)
En osaa kertoa vastausta, mutta kerron, että voin täysin samaistua aloitukseesi.
Ehkä sinun ei sitten kannata olla vakituisessa parisuhteessa ainakaan sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa seksiä.
Meillä ei johdu kummastakaan syystä, sairaus on heikentänyt ja sitten pitää ottaa sininen pilleri josta tulee kaameat päänsäryt joten olemme pattitilanteessa.
Kumppaniin kyllästyminen on täysin normaalia. Se on luonnon tapa viestittää, että olisi aika vaihtaa paria, jotta saadaan monipuolisuutta geenialtaaseen. Ylipäätään aitoa, palavaa seksuaalista halua yhtä ihmistä kohtaan voi tuntea maksimissaan vuoden tai pari. Sen jälkeen siitä tulee lähinnä keinotekoista parisuhteen ylläpitoseksiä tai kassien tyhjennystä paremman puutteessa.
Syitä voi olla monia, mutta me emme voi tietää juuri sinun tapauksestasi.
Itse kyllä haluan puolisoani, mutta tahti on harventunut. Syynä uutuudenviehätyksen vähentyminen, arki, se ettei ehdi tulla ikävä kun asutan saman katon alla, seksi ei enää ole uutta ja jännittävää, oman ajan ja rauhan tarve, lapsiperhe-elämän aiheuttama väsymys ja ajanpuute jne. Luultavasti ei myöskään olla kovin seksuaalisia ihmisiä, seksi ei ole prioriteettilistalla ensimmäisenä.
Tykkäämme kyllä toisistamne ja seksi on kivaa silloin kun saamme aikaiseksi. Olemme päättäneet että harrastamme sitä jatkossa useammin, sillä se tekee hyvää parisuhteellekin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihmetellyt näitä, jotka eivät halua kivaa kumppaniaan sen vuoksi, että tämä tullut liian tutuksi pitkässä suhteessa. Jos kuitenkin pystyt tumputtelemaan omalla kädelläsi, eikö se oma käsi ole liian tuttu ?
Käsi ei ole toinen ihminen. Sille ei tarvitse "avautua", ei kertoa omista preferensseistään, toiveistaan ja peloistaan. Se ei tulkitse sinua väärin, ei nolaa kun sinun ajatuksesi seksiin liittyen ovat toisenlaisia. Se ei nolaa sinua entisistä partnereistasi tai kokemuksistasi. Se ei näe sinua oudossa valossa sen jälkeen, kun olet kertonut itsestäsi jotain kipeitä asioita. Se ei vaadi sinulta sillä hetkellä suoritusta, kun et pysty henkisesti, eikä syyttele jälkikäteen.
Meillä on seksiä 0-2 kertaa vuodessa. Itse haluaisin useammin. Olen noissa se aloitteentekijä. Osa noista seksikerroistakin on sellaista, että miehellä ei seiso.
Onko muilla tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on seksiä 0-2 kertaa vuodessa. Itse haluaisin useammin. Olen noissa se aloitteentekijä. Osa noista seksikerroistakin on sellaista, että miehellä ei seiso.
Onko muilla tällaista?
On, mutta nainen on haluton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihmetellyt näitä, jotka eivät halua kivaa kumppaniaan sen vuoksi, että tämä tullut liian tutuksi pitkässä suhteessa. Jos kuitenkin pystyt tumputtelemaan omalla kädelläsi, eikö se oma käsi ole liian tuttu ?
Käsi ei ole toinen ihminen. Sille ei tarvitse "avautua", ei kertoa omista preferensseistään, toiveistaan ja peloistaan. Se ei tulkitse sinua väärin, ei nolaa kun sinun ajatuksesi seksiin liittyen ovat toisenlaisia. Se ei nolaa sinua entisistä partnereistasi tai kokemuksistasi. Se ei näe sinua oudossa valossa sen jälkeen, kun olet kertonut itsestäsi jotain kipeitä asioita. Se ei vaadi sinulta sillä hetkellä suoritusta, kun et pysty henkisesti, eikä syyttele jälkikäteen.
Eiköhän noi ole kerrottu jo jos kerran pitempi suhde takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihmetellyt näitä, jotka eivät halua kivaa kumppaniaan sen vuoksi, että tämä tullut liian tutuksi pitkässä suhteessa. Jos kuitenkin pystyt tumputtelemaan omalla kädelläsi, eikö se oma käsi ole liian tuttu ?
Käsi ei ole toinen ihminen. Sille ei tarvitse "avautua", ei kertoa omista preferensseistään, toiveistaan ja peloistaan. Se ei tulkitse sinua väärin, ei nolaa kun sinun ajatuksesi seksiin liittyen ovat toisenlaisia. Se ei nolaa sinua entisistä partnereistasi tai kokemuksistasi. Se ei näe sinua oudossa valossa sen jälkeen, kun olet kertonut itsestäsi jotain kipeitä asioita. Se ei vaadi sinulta sillä hetkellä suoritusta, kun et pysty henkisesti, eikä syyttele jälkikäteen.
Eiköhän noi ole kerrottu jo jos kerran pitempi suhde takana.
Nimenomaan on kerrottu - ja voi tehdä sen, että ei tee mieli kertoa lisää.
Meille kävi niin, että mies kai jotenkin piti minun seksuaalisuuttani ällöttävänä ja koki mustasukkaisuutta sitten myöhemmin kaikesta, mitä suhteen alussa olin kertonut. Se tuli ilmi vasta vuosia yhteenmenon jälkeen. Hänellä oli myös tapana vitsin varjolla jotenkin "tökkiä" minua niin, ettei ilmaissut suoraan toiveitaan, vaan toi esille, että toivoisi minun olevan avoimempi, kertovan enemmän siitä mistä tykkään, ihmetteli samalla miksi en tykkää jostain tietystä asiasta tai miksi en vain ole toisenlainen.
Jos esitin jotain toivetta, hän vain ohitti sen todeten, että koska haluaa tarjota sängyssä sitä mistä itse pitäisi, ei osaa muuta. Yritin tätä asiaa haastaa ja sanoa, että miksi hän sitten kysyy, jos ei vastaus kelpaa, mutta ei siitä tullut muuta kuin puolustuspuheenvuoro. Hän haluaa ns hyökätä suoraan alapäähän kiinni, koska itse haluaa sellaista, ei saa kosketella muualta (se ei tunnu kivalta). Hän haluaa sellaista seksiä mikä hänestä on kivaa, ei muunlaista.
Opin siihen, että hän haluaa kaiken etenevän suoraviivaisesti. Alapäähän kiinni vain, vaikka itsestä tuntuisi vielä siinä vaiheessa siltä, että kaikkea muuta on mielessä, mutta ei sitä. Sitten hän ihmetteli, miksi en ole aktiivisempi hänen "sen" suhteen, sillä yleisesti ottaen hänen mielestään normaali nainen palvoo miehen "sitä", mutta ehkä lesbo ei. Joten toisinsanoen, vaimon täytyy olla lesbo.
Vuosien varrella menetin kosketuksen siihen, mistä saattaisin itse tykätä. En tiedä enää. Ehkä jopa lähes täysin platonisesta suhteesta. Kunhan olisi jokin henkinen yhteys ja toisen kunnioitus.
Ei kannata siellä peiton alla nysvätä. Meiille , yli 30 vuotta liitossa olleille, koitti vapaus kun lapset muuttivat aikuistuttuaan kotoa. Emme ole sidottuja sänkyyn emmekä tiettyyn kellonaikaan. Vuodet vierineet , mutta edelleen innostumme toisistamme halumme tehdä toisillemme hyvää säilynyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on seksiä 0-2 kertaa vuodessa. Itse haluaisin useammin. Olen noissa se aloitteentekijä. Osa noista seksikerroistakin on sellaista, että miehellä ei seiso.
Onko muilla tällaista?
Meillä loppui tasan tarkkaan sillä kellon lyömällä kun pappi sanoi aamen. Hääyönä ei ollut seksiä eikä sen jälkeisenä aamunakaan. Häämatkalla oli ensin vaimolla menkat ja sitten oli aina väsynyt tai ei vain just nyt jaksanut. Yhtenä iltana sanoi häämätkalla, että huomenna aamulla sitten suihkussa. Kun yritin mennä samaan aikaan sinne suihkuun niin alkoi kauhea panikointi ja huuto, että mitä sinä nyt täällä teet, anna mun peseytyä rauhassa.
Tuosta on nyt 6 vuotta aikaa ja sen jälkeen peiton heiluminen on vähintäänkin puolittunut joka vuosi. Tänä vuonna se on heilunut tasan kerran: uutena vuotena kun vaimo oli juonut liikaa viiniä. Sen jälkeen ei ole paljon kiinnostanut enkä kyllä enää ehdottelekaan, koska vastauksena on aina "mitä sä oikein yrität?" tai riidan haastaminen, jos näyttää siltä, että voisi olla seksiä.
Asiasta ei saa myöskään puhua vaan jos koitan kysyä, että miksi peiton heilutus on vähentynyt niin vastauksena on, että pitääkö aina ajatella seksiä.
Siinäpä katsoo sitten joku päivä kun en tule enää kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on seksiä 0-2 kertaa vuodessa. Itse haluaisin useammin. Olen noissa se aloitteentekijä. Osa noista seksikerroistakin on sellaista, että miehellä ei seiso.
Onko muilla tällaista?
Meillä loppui tasan tarkkaan sillä kellon lyömällä kun pappi sanoi aamen. Hääyönä ei ollut seksiä eikä sen jälkeisenä aamunakaan. Häämatkalla oli ensin vaimolla menkat ja sitten oli aina väsynyt tai ei vain just nyt jaksanut. Yhtenä iltana sanoi häämätkalla, että huomenna aamulla sitten suihkussa. Kun yritin mennä samaan aikaan sinne suihkuun niin alkoi kauhea panikointi ja huuto, että mitä sinä nyt täällä teet, anna mun peseytyä rauhassa.
Tuosta on nyt 6 vuotta aikaa ja sen jälkeen peiton heiluminen on vähintäänkin puolittunut joka vuosi. Tänä vuonna se on heilunut tasan kerran: uutena vuotena kun vaimo oli juonut liikaa viiniä. Sen jälkeen ei ole paljon kiinnostanut enkä kyllä enää ehdottelekaan, koska vastauksena on aina "mitä sä oikein yrität?" tai riidan haastaminen, jos näyttää siltä, että voisi olla seksiä.
Asiasta ei saa myöskään puhua vaan jos koitan kysyä, että miksi peiton heilutus on vähentynyt niin vastauksena on, että pitääkö aina ajatella seksiä.
Siinäpä katsoo sitten joku päivä kun en tule enää kotiin.
Minä tosiaan lähtisin jo tuosta, ja juurikin tuolla tavalla - en eräänä kauniina päivänä tulisikaan enää kotiin. Laittaisin eropaperit postissa, ja post it -lapulle kiitokset umpisurkeasta parisuhteesta.
Noin huonosti käyttäytyvä ihminen ei ansaitse "hyvää" lopetusta parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ole ihmisoikeus
Ei ole yksiavioisuuskaan.
Minä olen ihmetellyt näitä, jotka eivät halua kivaa kumppaniaan sen vuoksi, että tämä tullut liian tutuksi pitkässä suhteessa. Jos kuitenkin pystyt tumputtelemaan omalla kädelläsi, eikö se oma käsi ole liian tuttu ?