Muita mörököllejä, jotka lymyilevät verhot kiinni auringonpaisteella?
Kommentit (85)
Ehkä osa haluaisi myös olla sisällä kököttäviä möllöttäjiä mutta sosiaalinen paine pakottaa ulos leikkimään perhosten keskelle kesämekko hulmuten.
Tuota turhautumista täytyy sitten purkaa tällä palstalla haukkumalla varjossa hengailijoita.
Olen vain onnistunut akklimatisoitunut maahan, jossa on 9 kuukauden mittainen talvi.
Mutta miettikääpä:
On ollut onni syntyä maahan, jonka ilmastosta tykkää. Eikä elämää ole vain ne muutamat viikot aurinkorannoilla (ennen koronaa). Tykkään asua Suomessa. Tulkoon lunta, räntää, vettä. Syksyn pimeydestäkin tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Elämää ja ihmisiä ei olisi ilman valoa ja kesää. Olette elämälle vieraita, sairaita ihmisiä.
Trolli mikä trolli. Onnea valitsemallasi tiellä :)
Vierailija kirjoitti:
Elämää ja ihmisiä ei olisi ilman valoa ja kesää. Olette elämälle vieraita, sairaita ihmisiä.
En sanoisi sinua sairaaksi, mutta aloita aurinkokeskustelu. 🌞
Lupaan, että en tule sinne, kun eihän se koske minua.
Vierailija kirjoitti:
Menkää yhdessä nuolemaan pillujanne johonkin luolaansaatana!
Tässä hyvä esimerkki ihmisestä, joka palvoo aurinkoa! 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää yhdessä nuolemaan pillujanne johonkin luolaansaatana!
Tässä hyvä esimerkki ihmisestä, joka palvoo aurinkoa! 😂
Pää pehmennyt! 😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että autistipaskat on kerääntyneet yhteen ketjuun.
No ainakin sinä olet täällä. Kiva kun kerroit!
Täälläkin on yksi. Olin eilen ( +27C) koko päivän sisällä aurinkoa paossa. Inhoan hellettä ja auringonpaahtoa. Ajatus etelään muuttamisesta saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotteko te muuten rehellisesti muille ihmisille oikeassa elämässä (ei täällä netissä siis) että ette pidä auringosta vaan haluatte olla pimeässä? Itse olen siis kans tällanen vampyyri mutta tuntuu että muille pitää valehdella pitävänsä aurinkoisista ilmoista tai muuten pitävät outona..
Kerron oikeassa elämässä, kun on suvun yhteismökillä pakko perustella koko ajan olemassaoloaan muutenkin.
Rakastan viileitä aamuja järven rannalla (herään tosi aikaisin) ja lintujen ym. luonnon vilkasta aamuelämää sekä illan rauhoittumista ja toisenlaista yöluontoa.
Mutta ei kelpaa. Pitäisi pystyä olemaan auringon paahteessa, jotta saisi normaalin paperit. Häikäistyminen ja päänsärky saati aurinkoihottuma tai syöpäriskin minimointi eivät kelpaa perusteiksi vältellä iiihanaa aurinkoa. Samoin on täysin siivotonta, että edes kesälomalla haluaisi ottaa virkistävät iltapäivätirsat siesta-aikaan.
Joo, en tyrkytä kokemustani auringosta, mutten myöskään salaile kysyttäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon että kuolette mahdollisimman pian. Sittenpä ei se KAMALA aurinko paista.
Miksi? Kerro miten se vaikuttaa sinuun, jos joku ei pidä auringonpaisteesta?
Taitaa olla huono päivä, kun pitää kiukutella tuntemattomille.
Vähän vaikuttaa, ettei se aurinko ja valo ole noillekaan nautinto, kun noin on pinna tiukalla.
Minä myös. En yhtään tykkää kesästä, varsinkaan jos on kovin lämmintä ja kirkasta. Ulos ei voi mennä ilman aurinkolaseja tai muuten luvassa on satavarma päänsärky. Kaikissa vaatteissa on kuuma ja ällöttävä olo. V'tuttaa, kun näkee miten hyvältä muut näyttävät kesävaatteissaan.
Onneksi kohta on taas syksy ja hämärää.
Mulla tulee auringosta helposti huono olo. Lapsesta saakka olen aurinkoisilla keleillä viihtynyt sisällä. Juuri eilen totesin, mennessäni terassille istumaan vasta auringon mentyä pilveen, että kesässä parasta on kesäillat kun aurinko on mennyt jo pilveen mutta lämpötilan puolesta tarkenee ulkona ilman takkia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä! Olen kahden viikon aikana käynyt 3kertaa ulkona.
Nyt eilen viimeksi ja yllätyin .. SIIS OIKEASTI YLLÄTYIN miten kesä tuolla ulkona on jo. Mut ei masennus vetää olon sänkyyn ja peiton korville. Liikaa valoa. Sattuu silmiin oma rumuus ja sieluun tää masennus.
Jos vain jaksat, kokeile herätä aikaisin ja käydä ulkona varhain aamulla.
Siellä ei ole silloin muita, mutta aamun raikkaus on parhaimmillaan. Nyt ennen juhannusta tähän kokemukseen yltää pikkutunneillakin, ennen kuin on ehtinyt nukkumaan. Terapiaa minulle.
Pahinta oli 2018 häät! Tosiaankin sitä olisi halunnut näyttää hyvältä, mutta yli 30 asteen helle! Hiki valui pitkin selkää ja ostamani mekko tarttui ihoon kiinni. Korkkarit ei auttanut asiaa.
Pari vuotta sittenkö se oli kun n.kahden viikon ajan mittari hipoi aivan hirveissä lukemissa. Yök. Kamalin kesä ikinä mutta onneksi Suomessa hyvinkin harvinaisia.
Olen saanut neljä pöytätuuletinta tuhottua. Tulivat tiensä päähän. Muistan senkin vuoden, että niitä ei saanut kaupasta ostettua - kaikki loppu.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta oli 2018 häät! Tosiaankin sitä olisi halunnut näyttää hyvältä, mutta yli 30 asteen helle! Hiki valui pitkin selkää ja ostamani mekko tarttui ihoon kiinni. Korkkarit ei auttanut asiaa.
Lisään tähän kurjuuteen vielä sen, että minulla on ohuet hiukset, jotka yritin laittaa nätisti. Eipä ne ollutkaan nätisti enää kirkonmenojen jälkeen. Se kuitenkin, että ei ne juhlat olleet minua varten ja tuskin kukaan edes huomasi.
Muutenkin pakko kun asun ylimmässä kerroksessa ja aurinko paistaa 14:00-auringonlaskuun asti ikkunasta. Mutta itse olen kyllä ulkona kun on aurinkoa, lekottelemassa rannalla. Illalla viilennyslaite päälle ja yöksi ikkunat auki.
Sama juttu! Tosin siinä mielessä mä oon vähän väliinputoaja, että inhoan sekä auringonpaistetta ja pimeyttä :D Kuumuus on kidutusta, hikoilen helposti ja punapäänä iho palaa tosi herkästi - mutta talvella masentaa, kun on niin hämärää ja kasvillisuuskin kuollutta. Oon just se ärsyttävä ihminen joka valittaa keleistä kesät talvet!
Sentään syksyt ovat ihania ja sateisina kesäpäivinäkin on vapautunut olo <3