Taidamme olla kamalia vanhempia :(

lapset kasvaa isoiksi ja te saatte omaa aikaa ja taas jaksaa ihmeesti

En todellakaan ymmärrä mistä muka ainainen hermojen kiristys voi johtua.Minä huudan meillä enemmän lapsille kuin mies.Joka päivä teen päätöksen,että ei enään tänään ,tänään en huuda yhtään ja sitten se taas vaan tapahtuu.

Minäkin pelkään lapsieni muistavan vaan huutavan äidin.

Tekstisi oli kuin omasta näppiksestäni lähtöisin. 1-vuotiaan hölmöilyt vielä jotenkin sietää, mutta 4-vuotiaalle tulee huudettua kohtuuttomasti. Harmittaa!!!

3-vuotiaalle tulee huudettua aivan liikaa. Ruoskin itseäni kyllä tästä asiasta jatkuvasti ja tunnen olevani maailman huonoin äiti. Silti se aina vain tapahtuu, vaikka kuinka päättäisin, että nyt olen parempi kasvattaja.

Luin psykologian proffa Wayne W. Dyerin irjan: "Mitä toivot lapsellesi."





Huutaminen lapsille on edottomasti kielletty- perustele edes miksi uudat, jos hermo menee ...ja pyydä anteeksi lopuksi

Mulla myös tosi lyhyt pinna. Lapset 6, 4 ja 1 v.



Mietin ihan konkreettisesti, mitkä tilanteet mulle sitä verenpaineen nousua aiheuttaa ja yritin tehdä niille tilanteille jotain. Esimerkkejä:



- eniten meillä hammasten kiristystä aiheuttaa sellaiset "strukturoimattomat" hetket" kuten että yksi vanhemmista tekee ruokaa ja toinen nettailee. Tai että aletaan suunnitella sunnuntain ohjelmaa ja metsäretkelle lähtöä ja pakata vasta klo 10.30. Lapset riistäytyvät käsistä totaalisesti. Ratkaisu: - > ei omia projekteja arki-iltaisin ennen kuin lapset ovat menneet nukkumaan, ellei toinen vanhemmista "viihdytä" lapsia sillä aikaa. Mieluiten päätetään viikonloppuisin jo ed. iltana, mitä aiotaan tehdä ja mietitään syömiset ja päiväunet sen mukaan.



- ruoka-aikoinaa lapset nälkäisiä ja kitisee, kaivelee jääkaappia, mulla hermo menee -> yritän tehdä ruuat jo ennalta niin ettei tarvitse kokata kolme kitisevää lasta helmoissa. Herään joskus ennen lapsia ja teen aamupuurot ja lounaat ja kaikki valmiiksi.



- tyttären kanssa pukeminen yhtä tuskaa -> aloin fuskata ja kuskata lapset autolla kulman taakse pvkotiin, ei tarvitse tapella talvihaalareiden kanssa lyhyen matkan takia



- joskus jos täytyy esim. imuroida kun on vieraita tulossa, lapset saavat katsoa telkkaria sen aikaa



- koska meidän kaupunginosassa ei ole kivaa puistoa -> alettiin kulkea autolla suureen asukaspuiston, jossa kaikenikäisille jotain. Ulkoilu on mun hermoille ihan A ja O. Iltaisinkin jos lapset ovat levottomia, pakko jättää niille sijoilleen tiskit, pyykit jne ja mennä taloyhtiön pihalle. Jo parin sanan vaihtaminen naapurin kanssa ja parin hiekkakun vääntäminen saa raivoäidin jälleen normaaliksi.



-kotona kykkiminen ilman järkevää suunnitelmaa saa varmasti kaikkien hermot kireelle. Sellainen että kaukis kädessä yrittää huudon keskellä muka katsa jotain ohjelmaa, on tosi huono idea. Aiheuttaa taatusti lapsille tiuskimista. Telkka/ tietsikka/ kirja / neulomus /tms. pois ja legot esiin tai kirja tai kylpylelut jne.

lapsella pitää olla koko ajan jotain "järjestettyä" tekemistä. Kyllä ny kotihommat pitäs voida hoitaa vaikka lapsia onkin. Siis perussetti en tarkoita mitään suursiivousta.

Pitää vain vähän miettiä, milloin.



Kyllä mullakin usein tulee sellaisia hetkiä, että koko päivän on suunnitellut tekevänsä jonkin jutun, vaikka edes pihakukkien kastelun tai lakanoiden viikkaamisen, yhden puhelun tai mailin kirjoituksen tms. Sitten kun vihdoinkin olisi muun puolesta mahdollisuus, lapset ehkä ovat juuri silloin aivan levottomat ja hyppivät seinille / mankuvat jne.



Vaihtoehdot:

1. teen sen homman silti ja kestän kaaoksen sen aikaa. Voi aiheuttaa hermojen ja äänihuulien kiristymistä. Nimittäin kun käännän selkäni, pikkusisko repii lelun isoveljeltä, taapero kaatuu ja lyö päänsä jne.



2. jätän sen suunnitelemani homman ja teen jotain lasten kanssa. Aiheuttaa sen, että se homma on tekemättä.



Tällaisia valintatilanteita arkeni on. Joskus lapset saattavat yllättävästi leikkiäkin tappelematta sen hetken, kun lyhennän jotkut housut tms, mutta sen varaan ei kannata laskea.

Ja nauttia nisitä lapsistaan.

järjestettyä tekemistä. Meillä tytöt (melkein kuusi + kahdeksanvuotiaat) eivät juurikaan tarvitse enää "ohjelmointia".



Komppaan aiempaa siitä, että ennakointi ja ulkoilu ovat kaiken a ja o. Omakin pää tuulettuu ulkoilusta ja muiden aikusten tapaamisesta. Minä itse viihdyn siistissä kodissa ja nautin siitä, että asiat sujuvat ja toimin sen mukaan. Mieluummin tingin sitten netissä roikkumisesta tms, jos tarve vaatii.



Kaikki helpottaa, kun lapset vähän kasvavat. murrosiästä en tosin vielä mitään... :))

Minä laitan pyykit, te leikitte leikkihuoneessa sillä aikaa. Ettekä tappele.



Mennään yhdessä kauppaan, siellä sitten ollaan sievästi, ei juosta eikä huudetan. Tuliko selväksi?



Minä olen nyt tietokoneella hetken, leiki sen aikaa. Sitten on sinun vuorosi.



Syökää siististi, siivosin juuri. Ei murusia lattialle!



...



Meillä ainakin toimii näin...huutaminen on vähentynyt kovasti.

Ja jättää minäminä vähän sivummalle.

Minä laitan pyykit, te leikitte leikkihuoneessa sillä aikaa. Ettekä tappele.

Mennään yhdessä kauppaan, siellä sitten ollaan sievästi, ei juosta eikä huudetan. Tuliko selväksi?

Minä olen nyt tietokoneella hetken, leiki sen aikaa. Sitten on sinun vuorosi.

Syökää siististi, siivosin juuri. Ei murusia lattialle!

...

Meillä ainakin toimii näin...huutaminen on vähentynyt kovasti.