Muistatteko sen hetken ja tunteen kun luokkaretkellä saitte eväät ja pillimehun?

Silloin kun juomia myytiin vain lasipulloissa, ei niitä paljonkaan retkillä kuljeteltu. Ei ollut myynnissä vettä muovipullossa, eikä muovipulloja muutenkaan.

Silloin olisi ollut hyvä ottaa luokkaretkibussiin joku kanisteri tai useampi ja sinne ihan vettä tarjottavaksi. Kertakäyttömukeja - ja kuppeja oli jo ainakin 70-luvulla.

Kokonainen päivä saattoi mennä vain sen yhden pillimehun varassa.

Nyt jälkikäteen ajteltuna tuo on ihan käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Hei te, jotka muistatte vielä sämpylän ja pillimehun 10-50 vuoden takaa, mikä on teidän painoindeksi?

En millään pahalla kysy, mietin vaan millaisten ihmisten muistoissa ruoka on pääosassa.

Kerro jotain siitä kotiseutumuseosta, joka oli sinulle luokkaretken kohokohta. 

Muistan sen, kun mentiin luokkaretkelle Heurekaan ja ruokapaikaksi oli valittu joku ravintola Lintsillä, mutta ei päästy laitteisiin vaikka kaikki mankui että päästäis edes yhteen :D

Muistan sen tunteen, kun pääsin luokkaretkelle Ahvenanmaalle 70-luvulla. Laivan nimi taisi olla Mariella.

Vierailija kirjoitti:

Hei te, jotka muistatte vielä sämpylän ja pillimehun 10-50 vuoden takaa, mikä on teidän painoindeksi?

En millään pahalla kysy, mietin vaan millaisten ihmisten muistoissa ruoka on pääosassa.

Huoh, etpä varmaan kysy pahalla :D olen normaalipainoinen, vaikka ruoka on yksi suurimpia nautintoja elämässäni.

Meillä oli luokkaretkillä lihapiirakka, banaani ja vadelman makuinen pillimehu.

Oli jotenkin herkkua😄

Ikäni muistan luokkaretken Helsinkiin. Olin 12-vuotias ja käytiin Linnanmäellä. Muistaakseni asuttiin siinä lähellä. Kalliola? Popkornien tuoksu tuo vieläkin näin kymmenien vuosien jälkeen sen Lintsin tunnelman.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Sitten kävimme syömässä Raxissa ja joka kerta joku söi niin paljon, että oksensi.

En ikinä pienenå tajunnut näitä pokku oksennusmahoja.

Itse olen oksentanut vain aikuisena parin kertaa alkoholimyrkytyksessä ja yhden kerran noroviruksessa.

Muistan kyllä koska kävimme vain kerran Helsingissä asti luokkaretkellä 80-luvulla, loput olivat pyöräretkiä lähiseuduille kun lama iski. Bussilla Kansallismuseoon (ainoa kerta kun olen käynyt siellä) ja Eduskuntatalon portailla saimme tripin, juustosämpylän ja omenan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen tunteen, kun pääsin luokkaretkelle Ahvenanmaalle 70-luvulla. Laivan nimi taisi olla Mariella.

Tähän pitää vielä lisätä, että meidän luokalla oli kaljupäinen poika, jota sanottiin Kekkoseksi. Opettaja varmisteli, että sitten kun tullaan suureen kaupunkiin niin kukaan ei saa sanoa ääneen Tapsaa Kekkoseksi. Opettaja oli jotenkin sellainen tyyppi, että ajautui nujakoimaan siellä asuntolassa. Paluumatkalla oltiin hiljaisia. Opella musta silmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen tunteen, kun pääsin luokkaretkelle Ahvenanmaalle 70-luvulla. Laivan nimi taisi olla Mariella.

Tähän pitää vielä lisätä, että meidän luokalla oli kaljupäinen poika, jota sanottiin Kekkoseksi. Opettaja varmisteli, että sitten kun tullaan suureen kaupunkiin niin kukaan ei saa sanoa ääneen Tapsaa Kekkoseksi. Opettaja oli jotenkin sellainen tyyppi, että ajautui nujakoimaan siellä asuntolassa. Paluumatkalla oltiin hiljaisia. Opella musta silmä.

Niin siis nyt puhun eri luokkaretkestä.

Jotain kolmion muotoisia trippejä oli niitä oli kiva paukuttaa. En muista oliko leipiä.

Muistan sen hetken kun yhdellä tytöllä oli synttärit ja hän toi kaikille karkkipussit. Jakoi kaikille, paitsi minulle. Sanoin siitä ohjaajalle ja hän sanoi "älä valehtele". Tunne oli sanoinkuvailemattoman kauhea. Olin n. 4 vuotias ja muistan tuon hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen tunteen, kun pääsin luokkaretkelle Ahvenanmaalle 70-luvulla. Laivan nimi taisi olla Mariella.

Tähän pitää vielä lisätä, että meidän luokalla oli kaljupäinen poika, jota sanottiin Kekkoseksi. Opettaja varmisteli, että sitten kun tullaan suureen kaupunkiin niin kukaan ei saa sanoa ääneen Tapsaa Kekkoseksi. Opettaja oli jotenkin sellainen tyyppi, että ajautui nujakoimaan siellä asuntolassa. Paluumatkalla oltiin hiljaisia. Opella musta silmä.

Kovaa ajoa opettajalla.

Yläasteella yksi opettaja oli ostanut oppilaille alkoholia luokkaretkellä. Ei sitten enää jatkanut meidän koulussa.

Joo. Grahamlihapiirakka, hedelmä ja pillimehu. Ai että, oli hyvää. Ei nuo lihapiirakat kotona yhtä hyviltä maistu kuin retkillä.

Meillä 90-luvun lopulla "ufosämpylöitä" levitteellä, juustolla ja kinkulla. Lisäksi jogurttipurkki, ehkä myös banaania, jos nyt oikein muistan. Juomana oli ainakin joskus omenamehua jogurttipurkin tapaisessa pakkauksessa, mutta kyllä varmaan pillimehujakin oli.

Kävin kuukausi sitten verikokeissa ja toimenpiteen jälkeen sairaanhoitaja tarjosi minulle pillimehua kahdesta eri vaihtoehdosta.

Kyllä se sai hymyn huulille vielä ihan samalla tavalla kuin lapsena. Valitsin appelsiinin.

M40

Vierailija kirjoitti:

Hei te, jotka muistatte vielä sämpylän ja pillimehun 10-50 vuoden takaa, mikä on teidän painoindeksi?

En millään pahalla kysy, mietin vaan millaisten ihmisten muistoissa ruoka on pääosassa.

Ihmisen painoindeksi kertoo sitten hänestä kaiken oleellisen?

Minä rakastan hyvää ruokaa. Painoindeksini on jotain vähän alle 20. Koska rakastan ruokaa, en sikaile sen kanssa. Vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, niin ylensyömisellä kokemus menee pilalle. Voi tulla jopa fyysisesti huono olo, mutta vähintäänkin ruoka ikään kuin menettää makuaan, mitä enemmän sitä syö. Ensimmäiset suupalat ovat aina parhaita, mutta täyteen vatsaan ahtaminen voi olla jo piinallista. Ei kukaan ruokaa arvostava tee niin säännönmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen tunteen, kun pääsin luokkaretkelle Ahvenanmaalle 70-luvulla. Laivan nimi taisi olla Mariella.

Tähän pitää vielä lisätä, että meidän luokalla oli kaljupäinen poika, jota sanottiin Kekkoseksi. Opettaja varmisteli, että sitten kun tullaan suureen kaupunkiin niin kukaan ei saa sanoa ääneen Tapsaa Kekkoseksi. Opettaja oli jotenkin sellainen tyyppi, että ajautui nujakoimaan siellä asuntolassa. Paluumatkalla oltiin hiljaisia. Opella musta silmä.

Kovaa ajoa opettajalla.

Yläasteella yksi opettaja oli ostanut oppilaille alkoholia luokkaretkellä. Ei sitten enää jatkanut meidän koulussa.

Opettaja oli kyllä erikoinen tyyppi. Tyttönsä oli jonkun kauden kansanedustaja.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan, että eväät piti tuoda kotoa itse, 70-luvulla. Mulla oli kerran urheilupäivänä eväänä pari voileipää ja omena.

60-luvulla tuotiin puolukoita kouluun ja sitten saatiin puuroa. Lauantaina oli koulua ja syötiin ruismarjapuuroa, kuunneltiin lastenradiota.