Tuntuu, että pahoitan isovanhempieni mielen aina
Aina kun kysyvät, että löytyykö naisystävää. Kyseessä on siis todella vanhoolliset mutta hyvää tahtovat ihmiset. Ovat monesti vihjanneet haaveistansa olla isoisovanhempia. Minulla on kuitenkin pääkopassa sen verran pahoja ongelmia, että en näe parisuhteelle mahdollisuuksia.
Yleensä kierrän kysymyksen tai epäsuorasti vihjaan, että kyllähän sitä jotain heilaa on. Pitäskö valehdella, että joo kyllä löytyy mutta sitten kuitenkin haluavat tutustua naisystävään. Miten olette muut diilanneet tuollaisen asian kanssa, olitpa sitten nainen tai mies?
Pistää vaan oikeasti vi*uttamaan tuon jatkuva kysely. Joku kerta saatan vielä sanoa pahasti.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos reippaasti kerrot, että nyt ei ole sellaiselle aikaa.
Toi oli oikeastaan se vakiovastaukseni aikaisemmin. Töissä kiirettä, stressiä jne.
Jotkut ihmiset toistavat lauseita ja repliikkejä. Eivät muista olla tekemättä sitä. Joskus sanominen voi auttaa, mutta ammattiloukkaantuja ottaa nopeasti nokkiinsa. Ehkä voi sanoa ettei lapsia tule koska siinä on niin suuri vastuu, ja seurustelukumppania ei ole, eikä heti tule - jos siis ei ole sopivaa.
Entä jos reippaasti kerrot, että nyt ei ole sellaiselle aikaa.