Avopuolison vauvakuume

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39014 kirjoitti:

Vaikea uskoa, että omaa verta olevasta perillisestä tulisi parisuhdekriisiä. On se vaan niin veretseisauttavaa saada oma lapsi näin isänkin näkökulmasta. Syntymässä se endorfiinipiikki on kuin kovanluokan huumetta.

Kyllä se parisuhde kriisiytyy jostain ihan muista syistä kuin lapsista. Näin kävi itsellekin 15 vuoden jälkeen muttei se suhdetta lapseen ole pilannut. Päinvastoin. Välit on lapsenkin kanssa paremmat kun vanhempien ei enää tarvitse tapella keskenään.

Eli jos rakastaa puolisoaan ja periaatteessa haluaa lapsia niin kyllä niitä kannattaa tehdä. Suhde hajoaa, jos se on hajotakseen mutten usko, että se varsinaisesti lapsien tekemiseen hajoaa. Onhan siinä vauva-ajassa omat haasteensa toki muttei ne kauaa kestä ja kyllähän sitä nyt oman perillisensä eteen vaikka kuolisi ja kaikkensa tekisi, että kaikki on hyvin. Näin se luonto on sen rakentanut mutta sen ihmeen saa kokea vasta kun se oma lapsi on totta. 

Ei tarvita lisää. https://www.worldometers.info/world-population/

Ehdotatko että Suomeen tuotais väestöä liikaväestöalueilta?

Ilmoitan ettei maapallolle mahdu enää enempää mihinkään. Suomessakaan ei ole ikinä ollut näin paljon ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mies voi odottaa vaikka ikuisuuden, nainen ei. Jos et halua lasta, päästä hänet etsimään mies joka haluaa. Tuossa iässä naisen kanssa ei enää leikitä eikä naiselle kelpaa "sitten ehkä joskus".

Ei kai se mitään "päästämistä" ole, kun ei hän mikään objekti ole vaan voi ihan itse tajuta lähteä.

Käyttäjä39014 kirjoitti:

Vaikea uskoa, että omaa verta olevasta perillisestä tulisi parisuhdekriisiä. On se vaan niin veretseisauttavaa saada oma lapsi näin isänkin näkökulmasta. Syntymässä se endorfiinipiikki on kuin kovanluokan huumetta. 

Hienoa jos sinulla on näin. Kyllähän syntymä itsessään oli aika päräyttävä elämys, mutta ei se endorfiinipiikki monta viikkoa kestänyt.  Pienen lapsen hoito vaatii erittäin paljon, mutta antaa erittäin vähän. Jos olisi tiennyt, millaista tämä on niin en ehkä olisi hommaan lähtenyt. Mistään parisuhteesta myt ei enää edes oikeastaan voi puhua.

Älä suostu. Nainen on itsekäs, vaatimukset kasvaa kasvamistaan. Yhden jälkeen vaatii toista jotta lapsella sisarus ja niin edespäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi odottaa vaikka ikuisuuden, nainen ei. Jos et halua lasta, päästä hänet etsimään mies joka haluaa. Tuossa iässä naisen kanssa ei enää leikitä eikä naiselle kelpaa "sitten ehkä joskus".

Ei kai se mitään "päästämistä" ole, kun ei hän mikään objekti ole vaan voi ihan itse tajuta lähteä.

Miehen pitää sanoa suoraan ja ehdottomasti, että ei lapsia, piste. Ap ei ole sanonut vaan antaa ymmärtää, että ehkä joskus. Avovaimo on kuitenkin iän puolesta tilanteessa, jossa ratkaisuja pitää tehdä.

Oma lapsi on tietysti ihana, mutta kannattaa harkita tarkkaan, sopiiko elämäntilanne yms siihen kun kuitenkin Suomessa vapaus valita on olemassa. Jos et nyt lapsia halua, niin kuuntele itseäsi. On mielestäni kypsää käytöstä, että sanot asian suoraan. Jos suostut puolison mieliksi, voi katkeruus tms iskeä myöhemmin ja kovaa. Lapsi ei muuta kaikkea, mutta vaikuttaa vahvahsti elämän pääpiirteisiin ja usein myös siihen, kuka on. Minulla on lapsia ja vaikka olen sitä mieltä, että lapsiarkeen liitetään aivan liikaa kauhutarinoita, niin onhan vanhemmuus yleensä elämää rajoittava pesti. Palkitseva kyllä, mutta ei sitä käy kiistäminen, että moni asia jää lapsien takia kokonaan tai ainakin osittain paitsioon. Toistan samaa, mutta kuuntele itseäsi ja jos puoliso ei ymmärrä kantaasi, teidän täytyy ehkä miettiä, onko erimielisyys niin ratkaiseva, ettei teidän kannata jatkaa yhdessä. Voimia vaikeaan tilanteeseen ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi odottaa vaikka ikuisuuden, nainen ei. Jos et halua lasta, päästä hänet etsimään mies joka haluaa. Tuossa iässä naisen kanssa ei enää leikitä eikä naiselle kelpaa "sitten ehkä joskus".

Ei kai se mitään "päästämistä" ole, kun ei hän mikään objekti ole vaan voi ihan itse tajuta lähteä.

Miehen pitää sanoa suoraan ja ehdottomasti, että ei lapsia, piste. Ap ei ole sanonut vaan antaa ymmärtää, että ehkä joskus. Avovaimo on kuitenkin iän puolesta tilanteessa, jossa ratkaisuja pitää tehdä.

1) Et tiedä minkä ikäinen muija on

2) Ap on kertonut mielipiteensä asiasta, eikä se kelpaa koska on muijan mielihalujen vastainen -> jankutus

Jos kriisi tulee joka tapauksessa, toinen kommentoija fiksusti totesi, ettei kannata ajautua ainakaan sellaiseen kriisiin, jossa on vastuussa pienestä ihmisistä ja elareista, mikäli ei kumpaakaan halua. Toisaalta lasten teon kannalta hyvä muistaa, että sinunkin aika tulee jossain vaiheessa vastaan. Lisääntyminen menee vaikeammaksi sekä miehillä että naisilla about kolmekymppisenä. Harva on samanlainen siittäjäori kuin presidenttimme.

Lasten teon suhteen ei ole koskaan sopiva hetki. Jos ajattelit odottaa muutaman vuoden, niin hetki ei ole yhtään parempi kuin nyt. Tulet ylenemään ja saamaan palkankorotuksia, joten turha pantata lasten tekoa sen vuoksi että tällä hetkellä on liian vähän aikaa. Elämä pitää järjestää siten että on aikaa lapsille.

Mieti myös seuraavaa. Jos et meinaa tähän maailmaan lapsia saattaa, niin mitä meinasit elämälläsi tehdä? Töitä? Matkustella? Nämä ovat todella pieniä ja sosiaalisesti onttoja elämän tavoitteita. Meinasitko oikeasti seuraavat 40 vuotta vain elellä ilman suurempaa sosiaalista vastuuta ja päämäärää? En sano, etteikö työ toisi sinulle elämään tarpeeksi sisältöä, mutta äärimmäisen harvalle se tuo. Lapset ovat jotain mitä kannat mukanasi läpi elämän, jotka tuovat sinulle suurimman mahdollisen pitkäjänteisen sosiaalisen vastuun, ja täten myös suurimman henkisen täyttymyksen.

En ota kantaa mikä sinun tapauksessasi on oikea ratkaisu, mutta toivottavasti näistä ajatuksista on hyötyä kun teet elämän suuria valintoja.

Piuhat poikki yksityisellä, yksin .

Puolison ei tartte tietää .

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on tietysti ihana, mutta kannattaa harkita tarkkaan, sopiiko elämäntilanne yms siihen kun kuitenkin Suomessa vapaus valita on olemassa. Jos et nyt lapsia halua, niin kuuntele itseäsi. On mielestäni kypsää käytöstä, että sanot asian suoraan. Jos suostut puolison mieliksi, voi katkeruus tms iskeä myöhemmin ja kovaa. Lapsi ei muuta kaikkea, mutta vaikuttaa vahvahsti elämän pääpiirteisiin ja usein myös siihen, kuka on. Minulla on lapsia ja vaikka olen sitä mieltä, että lapsiarkeen liitetään aivan liikaa kauhutarinoita, niin onhan vanhemmuus yleensä elämää rajoittava pesti. Palkitseva kyllä, mutta ei sitä käy kiistäminen, että moni asia jää lapsien takia kokonaan tai ainakin osittain paitsioon. Toistan samaa, mutta kuuntele itseäsi ja jos puoliso ei ymmärrä kantaasi, teidän täytyy ehkä miettiä, onko erimielisyys niin ratkaiseva, ettei teidän kannata jatkaa yhdessä. Voimia vaikeaan tilanteeseen ap!

Puoliso ei voi venyttää lastenhankintapäätöstä. Hänelle jahkailu tarkoittaa mahdollisuuden menetystä. Kun hedelmällinen ikä on mennyt ap:n jahkaillessa, hän ei saa sitä enää takaisin. Tilanne on epäreilu puolisolle.

Toisaalta harva mieskään saa kovin paljon nuorempaa naista, joten ap ottaa riskin, jos sanoo heipat puolisolleen koska haluaa lapsen joskus vanhempana. Oman ikäiset ei sitten enää lapsia hanki ja jostain pitäisi löytää nuori ja hedelmällinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on tietysti ihana, mutta kannattaa harkita tarkkaan, sopiiko elämäntilanne yms siihen kun kuitenkin Suomessa vapaus valita on olemassa. Jos et nyt lapsia halua, niin kuuntele itseäsi. On mielestäni kypsää käytöstä, että sanot asian suoraan. Jos suostut puolison mieliksi, voi katkeruus tms iskeä myöhemmin ja kovaa. Lapsi ei muuta kaikkea, mutta vaikuttaa vahvahsti elämän pääpiirteisiin ja usein myös siihen, kuka on. Minulla on lapsia ja vaikka olen sitä mieltä, että lapsiarkeen liitetään aivan liikaa kauhutarinoita, niin onhan vanhemmuus yleensä elämää rajoittava pesti. Palkitseva kyllä, mutta ei sitä käy kiistäminen, että moni asia jää lapsien takia kokonaan tai ainakin osittain paitsioon. Toistan samaa, mutta kuuntele itseäsi ja jos puoliso ei ymmärrä kantaasi, teidän täytyy ehkä miettiä, onko erimielisyys niin ratkaiseva, ettei teidän kannata jatkaa yhdessä. Voimia vaikeaan tilanteeseen ap!

Puoliso ei voi venyttää lastenhankintapäätöstä. Hänelle jahkailu tarkoittaa mahdollisuuden menetystä. Kun hedelmällinen ikä on mennyt ap:n jahkaillessa, hän ei saa sitä enää takaisin. Tilanne on epäreilu puolisolle.

Toisaalta harva mieskään saa kovin paljon nuorempaa naista, joten ap ottaa riskin, jos sanoo heipat puolisolleen koska haluaa lapsen joskus vanhempana. Oman ikäiset ei sitten enää lapsia hanki ja jostain pitäisi löytää nuori ja hedelmällinen nainen.

Adoptoi kiinalaisen tytön jota kukaan muu maailmassa ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi odottaa vaikka ikuisuuden, nainen ei. Jos et halua lasta, päästä hänet etsimään mies joka haluaa. Tuossa iässä naisen kanssa ei enää leikitä eikä naiselle kelpaa "sitten ehkä joskus".

Ei kai se mitään "päästämistä" ole, kun ei hän mikään objekti ole vaan voi ihan itse tajuta lähteä.

Miehen pitää sanoa suoraan ja ehdottomasti, että ei lapsia, piste. Ap ei ole sanonut vaan antaa ymmärtää, että ehkä joskus. Avovaimo on kuitenkin iän puolesta tilanteessa, jossa ratkaisuja pitää tehdä.

1) Et tiedä minkä ikäinen muija on

2) Ap on kertonut mielipiteensä asiasta, eikä se kelpaa koska on muijan mielihalujen vastainen -> jankutus

Luetun ymmärtäminen. Ap ei ole sanonut, että ei lapsia koskaan. Hän on sanonut, että nyt ei ole hyvä tilanne. Täysin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi odottaa vaikka ikuisuuden, nainen ei. Jos et halua lasta, päästä hänet etsimään mies joka haluaa. Tuossa iässä naisen kanssa ei enää leikitä eikä naiselle kelpaa "sitten ehkä joskus".

Ei kai se mitään "päästämistä" ole, kun ei hän mikään objekti ole vaan voi ihan itse tajuta lähteä.

Miehen pitää sanoa suoraan ja ehdottomasti, että ei lapsia, piste. Ap ei ole sanonut vaan antaa ymmärtää, että ehkä joskus. Avovaimo on kuitenkin iän puolesta tilanteessa, jossa ratkaisuja pitää tehdä.

1) Et tiedä minkä ikäinen muija on

2) Ap on kertonut mielipiteensä asiasta, eikä se kelpaa koska on muijan mielihalujen vastainen -> jankutus

Luetun ymmärtäminen. Ap ei ole sanonut, että ei lapsia koskaan. Hän on sanonut, että nyt ei ole hyvä tilanne. Täysin eri asia.

Eli nyt ei ole hyvä tilanne. Se ei jankuttamalla muutu vaan muija voi lähteä lätkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on tietysti ihana, mutta kannattaa harkita tarkkaan, sopiiko elämäntilanne yms siihen kun kuitenkin Suomessa vapaus valita on olemassa. Jos et nyt lapsia halua, niin kuuntele itseäsi. On mielestäni kypsää käytöstä, että sanot asian suoraan. Jos suostut puolison mieliksi, voi katkeruus tms iskeä myöhemmin ja kovaa. Lapsi ei muuta kaikkea, mutta vaikuttaa vahvahsti elämän pääpiirteisiin ja usein myös siihen, kuka on. Minulla on lapsia ja vaikka olen sitä mieltä, että lapsiarkeen liitetään aivan liikaa kauhutarinoita, niin onhan vanhemmuus yleensä elämää rajoittava pesti. Palkitseva kyllä, mutta ei sitä käy kiistäminen, että moni asia jää lapsien takia kokonaan tai ainakin osittain paitsioon. Toistan samaa, mutta kuuntele itseäsi ja jos puoliso ei ymmärrä kantaasi, teidän täytyy ehkä miettiä, onko erimielisyys niin ratkaiseva, ettei teidän kannata jatkaa yhdessä. Voimia vaikeaan tilanteeseen ap!

Puoliso ei voi venyttää lastenhankintapäätöstä. Hänelle jahkailu tarkoittaa mahdollisuuden menetystä. Kun hedelmällinen ikä on mennyt ap:n jahkaillessa, hän ei saa sitä enää takaisin. Tilanne on epäreilu puolisolle.

Toisaalta harva mieskään saa kovin paljon nuorempaa naista, joten ap ottaa riskin, jos sanoo heipat puolisolleen koska haluaa lapsen joskus vanhempana. Oman ikäiset ei sitten enää lapsia hanki ja jostain pitäisi löytää nuori ja hedelmällinen nainen.

Adoptoi kiinalaisen tytön jota kukaan muu maailmassa ei halua.

Kiinasta ei adoptiolasta enää saa, adoptiot sieltä Suomeen on loppu lähes kokonaan, lähinnä erityislapsia lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Piuhat poikki yksityisellä, yksin .

Puolison ei tartte tietää .

Äkkiä ajatellen tämä kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Voi suostua yrittämään lasta ja välttää sillä suhdekriisin, tai ainakin lykätä sitä kauemmaksi kuin kieltäytymällä saman tien tai hankkimalla lapsi ja jättämällä äiti yksin vastuuseen. Toisaalta kyllä se "tahaton" lapsettomuuskin varmasti jonkunlaisen kriisin aiheuttaa aikanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on tietysti ihana, mutta kannattaa harkita tarkkaan, sopiiko elämäntilanne yms siihen kun kuitenkin Suomessa vapaus valita on olemassa. Jos et nyt lapsia halua, niin kuuntele itseäsi. On mielestäni kypsää käytöstä, että sanot asian suoraan. Jos suostut puolison mieliksi, voi katkeruus tms iskeä myöhemmin ja kovaa. Lapsi ei muuta kaikkea, mutta vaikuttaa vahvahsti elämän pääpiirteisiin ja usein myös siihen, kuka on. Minulla on lapsia ja vaikka olen sitä mieltä, että lapsiarkeen liitetään aivan liikaa kauhutarinoita, niin onhan vanhemmuus yleensä elämää rajoittava pesti. Palkitseva kyllä, mutta ei sitä käy kiistäminen, että moni asia jää lapsien takia kokonaan tai ainakin osittain paitsioon. Toistan samaa, mutta kuuntele itseäsi ja jos puoliso ei ymmärrä kantaasi, teidän täytyy ehkä miettiä, onko erimielisyys niin ratkaiseva, ettei teidän kannata jatkaa yhdessä. Voimia vaikeaan tilanteeseen ap!

Puoliso ei voi venyttää lastenhankintapäätöstä. Hänelle jahkailu tarkoittaa mahdollisuuden menetystä. Kun hedelmällinen ikä on mennyt ap:n jahkaillessa, hän ei saa sitä enää takaisin. Tilanne on epäreilu puolisolle.

Toisaalta harva mieskään saa kovin paljon nuorempaa naista, joten ap ottaa riskin, jos sanoo heipat puolisolleen koska haluaa lapsen joskus vanhempana. Oman ikäiset ei sitten enää lapsia hanki ja jostain pitäisi löytää nuori ja hedelmällinen nainen.

Adoptoi kiinalaisen tytön jota kukaan muu maailmassa ei halua.

Kiinasta ei adoptiolasta enää saa, adoptiot sieltä Suomeen on loppu lähes kokonaan, lähinnä erityislapsia lukuunottamatta.

Onko liikakansoitetussa maailmassa vaikeampi adoptoida kuin liikakansoittamattomassa?

Ap, sua pelottaa. Se on normaalia, kaikkia pelottaa ajatus lapsesta: pelottaa, ettei saa enää nukkua, ettei ole omaa aikaa, että lapsi ei ole terve, että synnytyksessä tapahtuu jotain. Pelottaa että rahat ei riitä, pelottaa että parisuhde hiipuu, ettei osaa pitää huolta lapsesta, ettei osaa rakastaa lasta, ettei lapsi rakasta sinua, pelottaa että lapselle tapahtuu jotain, että ei jaksa tehdä töitä huolellisesti, että toistaa omien vanhempiensa virheet. Pelottaa että muuttuu väsyneeksi, vessassa salaa runkkaavaksi keski-ikäiseksi vanhemmaksi, jonka elämää leimaa ajomatkat töistä ruokakauppaan ja kiireellä kotiin siivoamaan. Ettei ole enää nuori ja vapaa ja mahdollisuus valita, että elämä loksahtaa lukkoon.

Ihan. Kaikkia. Pelottaa. Niin äitejä kuin isiä. Mutta jos sitä pelkoa tarkastelee, ääneen yhdessä kumppanin kanssa, niin sen pelon voi joko hyväksyä ja ylittää, tai todeta, että liian paljon pelättävää, anti olla. Ja sitten kumppanille on annettava mahdollisuus lähteä ylittämään niitä pelkoja ilman sua.

Parasta että eroatte. Löysässä hirressä avokin pitäminen on väärin.

M38, vaativassa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se kriisi tulee anyway niin mieti että haluatko maksella elareita paketista jota et halunnut

Raha ei ole tässä ongelma. Ja tavallaan minua jopa miellyttää ajatus, että minulla joskus olisi (isoja) lapsia. Vain se pienten lasten kasvatusvastuu on se, mitä en halua, enkä tässä elämäntilanteessa edes pysty ottamaan vastaan.

ap

Ap, sun iässä (36v) ei todellakaan enää mietitä että „ehkä sitten joskus“. Jos puolisosi todella on sitä mieltä että mielellään ottaa hoitovastuun niin mikset uskoisi häntä? Ja aika vaikea sun on niitä isoja lapsia saada jos et ensin jaksa sitä vauva-aikaa. Jos raha ei kerran ole ongelma, niin ostatte sitten lapsenhoitoapua ja siivouspalveluita jos siippa uhkaa uupua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi odottaa vaikka ikuisuuden, nainen ei. Jos et halua lasta, päästä hänet etsimään mies joka haluaa. Tuossa iässä naisen kanssa ei enää leikitä eikä naiselle kelpaa "sitten ehkä joskus".

Ei kai se mitään "päästämistä" ole, kun ei hän mikään objekti ole vaan voi ihan itse tajuta lähteä.

Miehen pitää sanoa suoraan ja ehdottomasti, että ei lapsia, piste. Ap ei ole sanonut vaan antaa ymmärtää, että ehkä joskus. Avovaimo on kuitenkin iän puolesta tilanteessa, jossa ratkaisuja pitää tehdä.

1) Et tiedä minkä ikäinen muija on

2) Ap on kertonut mielipiteensä asiasta, eikä se kelpaa koska on muijan mielihalujen vastainen -> jankutus

Luetun ymmärtäminen. Ap ei ole sanonut, että ei lapsia koskaan. Hän on sanonut, että nyt ei ole hyvä tilanne. Täysin eri asia.

Jos 36v hyväpalkkaisella ihmisellä ei ole hyvä tilanne saada lapsia, niin ihmettelenpä vaan kenellä sitten olisi? Ja miten tilanne voisi lähitulevaisuudessa muuttua sellaiseen suuntaan, että lapsen saamiselle olisi hyvä tilanne?