Miksi niin monella nykyään burnout?

Keskiluokkainen materialismikilpailu ajaa uupumukseen.

Ihmisten haaveet liittyvät vain omistamiseen, mitä arvoja siinä opetetaan lapsille?

Kukaan ei ota vastuuta työpaikalla, ei välitetä muista, minä olen tärkein.

Avokonttorit.

Raha. Lomautukset.

Perhesuhteet.

Yhteiskunta.

Syrjäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Lol että täällä on t y p e r ä ä porukkaa. Ai että 90% ihan vapaaehtoisesti kiduttaa itsensä henkiseen kuolemaan? Joskus jopa fyysiseen? Joo ei. Kyllä se paine tulee ihan työnantajan puolelta.

Vaativat työt? Lol, kyllä nää henkihieveriin vedetyt on ihan normipopulaa. Lähäreitä, siivoojia, opettajia, sosiaaliohjaajia, rekkakuskeja, paperinpyörittäjiä sun muita.

Ne paineet tulee ULKOPUOLELTA. Yhteiskunta, työntantajat ajaa ihmiset loppuun, heittää hautaan ja ottaa seuraavan satsin tuhottavaksi. Siinä ei yksilön hengitysharjoitukset auta yhtään mitään.

Näin on!

Vierailija kirjoitti:

Useissa työpaikoissa on yksinkertaisesti liian suuri työmäärä ja työtahti. Ne, joille vielä riittää työtä, ajetaan loppuun. Työntekijöitä ei oteta riittävästi ja vaaditaan jatkuvaa joustamista oman terveyden kustannuksella.

Niin, tämä on enemmän poikkeus kuin sääntö esim. jossain Amazonissa. Miksi ihmiset ostavat mitään mikä ei ole ehdoton pakko siitä putkiikistä? Omistaja on maailman rikkain, eikä lisää omaisuutta tarvitse, nopeuttaa vain ihmisten hyväksikäyttöä toiminnallaan. Aikaisemmin oltiin paljon tietoisempia tällaisista asioista ja niille myös tehtiin jotain. Itsellä Amazon on boikotissa, mutta en tajua miksi ei ole laajemmin? Joku vuosikymmen sitten oli ihan tavallista sanoa "suosi Suomalaista". Suosi paikallisia (mieluimmin ketjuttamattomia) yrityksiä kaikissa hankinnoissasi sekä kotimaisia tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useissa työpaikoissa on yksinkertaisesti liian suuri työmäärä ja työtahti. Ne, joille vielä riittää työtä, ajetaan loppuun. Työntekijöitä ei oteta riittävästi ja vaaditaan jatkuvaa joustamista oman terveyden kustannuksella.

Niin, tämä on enemmän poikkeus kuin sääntö esim. jossain Amazonissa. Miksi ihmiset ostavat mitään mikä ei ole ehdoton pakko siitä putkiikistä? Omistaja on maailman rikkain, eikä lisää omaisuutta tarvitse, nopeuttaa vain ihmisten hyväksikäyttöä toiminnallaan. Aikaisemmin oltiin paljon tietoisempia tällaisista asioista ja niille myös tehtiin jotain. Itsellä Amazon on boikotissa, mutta en tajua miksi ei ole laajemmin? Joku vuosikymmen sitten oli ihan tavallista sanoa "suosi Suomalaista". Suosi paikallisia (mieluimmin ketjuttamattomia) yrityksiä kaikissa hankinnoissasi sekä kotimaisia tuotteita.

No tää on just sitä materialismia, ei ole varaa ostaa suomalaista kalliilla niin tilataan halvalla verkosta. Muoti muuttuu ja somessa pitää olla koko ajan muodin aallonharjalla niin vaatteiden kuin sisustuksen suhteen. Ei ole enää merkitystä kuka tuotteen tekee ja missä se tehdään kunhan sen vain saa halvalla ja nopeasti.

Monen summan juttu.

-Kiltti, tunnollinen ja vastuullinen luonne.

-Ei ole oppinut vetämään rajoja itselleen ja muille.

-Vaikeaa sanoa Ei.

-Lepoa ja omaa aikaa liian vähän.

-Ei ole ymmärtänyt sitä, että kun univelkaa kertyy tarpeeksi niin black out on väistämätön.

Huomannut että ei ne työt monella väsytä vaan ne tekemättömät työt ja velvollisuudet. Väsytään jo ajatuksesta kun pitäisi joku velvollisuus tehdä. Siis vapaa-aikaankin liittyvä velvollisuus. Vaikka loppujen lopuksi se velvollisuus olisi iloa tuova eikä ollenkaan niin raskas mitä etukäteen ajatteli.

Ennen vanhaan yhteisö oli tiivis, naapureita autettiin. Nyt ei uskalla edes kysyä ketään apuun ettei kuormita ketään. Vaikka eipä ihmiset taida muuta vapaa-ajallaan tehdä kuin hengata somessa että aikaa kyllä olisi.

Ehkä se informaatiotulva minkä ihminen nykyään saa/joutuu ottamaan vastaan kuormittaa aivoja liikaa. Pitäisi joka päivälle osata laittaa laitteet kiinni pariksi tunniksi ja olla hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nähnyt läheltä muutaman ihan normaalin, järkevän, hauskan ja rennon naisen muuttuvan lapsen saatuaan kireäksi ja heikkohermoiseksi ahdistushäiriötä sairastavaksi pakkomielteiseksi alati väsyneeksi äidiksi. Outoa nähdä kun ihmisen koko persoona muuttuu. Kasvatusneuvoja noudatetaan piirun tarkasti. Muistetaan ulkoilla suositusten mukaisesti, lapsille ostetaan vaatteita älyttömiä määriä ja niitä metsästetään kirppareilta koko ajan ja iloitaan suunnattomasti kun löydetään joku merkkivaate halvalla. Oma pukeutumistyylikin muuttuu, samanlaiseksi tietenkin kuin muilla äitikavereilla. Yhtäkkiä on tärkeää, että kaikki kengät koko perheellä on goretex. Kauhea ahdistus ja pelko siitä että oma lapsi joutuu kiusatuksi, joten lasta ja itseä sovitetaan joukkoon hampaat irvessä. Lapsen on pakko löytää joku harrastus, vain köyhien ja syrjäytyneiden lapset ei harrasta mitään. Ja se auto, sitä kytätään millä muut ajaa ja vaihdetaan omaa parin vuoden välein, ettei vaan köyhäksi luulla. Halveksitaan salaa niitä jotka elää näin ja kuitenkin itse varmuuden vuoksi eletään juuri näin, ettei lasta vaan aleta kiusaamaan.

Vähän elämänkokemusta omaava ihminen vaatii itselleen tuollaista elämäntyyliä siksi, että muillakin on.

Vierailija kirjoitti:

Työntekijä aines on huonontunut, laiskat saa burnoutin.

En sanoisi ihan noin, mutta olet oikeilla jäljillä. Burnoutin saavat ilmeisesti ne jotka hakeutuvat itselleen liian vaativiin tehtäviin ja haluavat puutteellisella osaamisellaan osoittaa olevansa maailman parhaita alallaan.

Olen jo ikämies, ylittänyt alimman eläkeikäni jo 3,5 vuodella mutta jatkan edelleen vaativissa asiantuntijatehtävissä. Minusta työelämä on nykyisin helppoa sekä hauskaa ja omaan mielestäni kompetenssia sanoa tämä koska olen ollut ja olen sekä entisajan työelämässä että nykyisessä. Olen ict-konsultti, mikä lienee yksi pahimmista burnoutin aihettaja-ammateista koska koko ajan pitää opetella omalla ajallaan uutta ja työantaja markkinoi meitä ihmeotuksina jotka tietävät kaikesta kaiken.

Mitenkäkö sitten selviän työstäni uupumatta? Teen vain sen mitä voidaan kohtuudella vaatia, siis saman kuin muutkin tai ehkä vähän enemmän. En edes yritä olla täydellinen tai maailman kovin skodari. Pääsääntöisesti minä myös erotan työn ja vapaa-ajan, mutta pakkoraossa olen toki valmis joustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nähnyt läheltä muutaman ihan normaalin, järkevän, hauskan ja rennon naisen muuttuvan lapsen saatuaan kireäksi ja heikkohermoiseksi ahdistushäiriötä sairastavaksi pakkomielteiseksi alati väsyneeksi äidiksi. Outoa nähdä kun ihmisen koko persoona muuttuu. Kasvatusneuvoja noudatetaan piirun tarkasti. Muistetaan ulkoilla suositusten mukaisesti, lapsille ostetaan vaatteita älyttömiä määriä ja niitä metsästetään kirppareilta koko ajan ja iloitaan suunnattomasti kun löydetään joku merkkivaate halvalla. Oma pukeutumistyylikin muuttuu, samanlaiseksi tietenkin kuin muilla äitikavereilla. Yhtäkkiä on tärkeää, että kaikki kengät koko perheellä on goretex. Kauhea ahdistus ja pelko siitä että oma lapsi joutuu kiusatuksi, joten lasta ja itseä sovitetaan joukkoon hampaat irvessä. Lapsen on pakko löytää joku harrastus, vain köyhien ja syrjäytyneiden lapset ei harrasta mitään. Ja se auto, sitä kytätään millä muut ajaa ja vaihdetaan omaa parin vuoden välein, ettei vaan köyhäksi luulla. Halveksitaan salaa niitä jotka elää näin ja kuitenkin itse varmuuden vuoksi eletään juuri näin, ettei lasta vaan aleta kiusaamaan.

Vähän elämänkokemusta omaava ihminen vaatii itselleen tuollaista elämäntyyliä siksi, että muillakin on.

Tämäpä se taitaa syynä olla, kun ei ole kehittynyt vielä omaa arvomaailmaa niin mukaudutaan massan tapoihin.

up

Lyhyemmät työajat perheellisille! Pehmeitä arvoja ja inhimillisyyttä alettava opettamaan lapsille. Sääntösuomen muututtava rennommaksi ja ihmisten tulisi ymmärtää inhimillisen ihmisen tunne-elämän perustarpeet. Tunteiden käsittelyyn ja tulkitsemiseen oppia jo päiväkodista alkaen. Neuvolapalvelut ajantasalle, että siellä oikeasti saisi neuvoa ja tukea siihen kasvatustyöhön eikä ainoastaan mitata ja punnita. Matalan kynnyksen apua lapsiperheille ilman että joutuu tehdä lasuja omasta lapsestaan, lasu on niin maineeltaan pelottava ajatus, samoin kuin sossut että heidän kanssaan ei vapaaehtoisesti tekemisiin halua.

Eipä tuollaisten miljoonien eurojen projektien vetäminen ja esimiehenä toiminen erityisen hauskaa aina ole. 

Teen suunnittelijana töitä (siis asiantuntijana) ohjelmistotalossa, ja olen ollut alalla yli kaksikymmentä vuotta. Minulla on "itseohjautuva työ", saan siis päättää koska ja usein myös missä teen töitä. Yrityksemme on myös liittynyt yhä kasvavaan joukkoon työnantajia, joka julistaa olevansa "matalan tason organisaatio" eli pomoja ja päälliköitä on vähän ja jokainen vastaa työn kehittämisestä omalta osaltaan.

Kuulostaa varmasti tosi kivalta, mutta käytännössä tällainen itseohjautuvuus ja "matalan tason organisaatio" on ihan helvettiä, jos mitenkään haluaa varjella omaa jaksamistaan.

Minulla ei käytännössä ole esimiestä, ei ketään jolta kysyä neuvoa työhön liittyvissä asioissa, esimiehen rooli on puhtaasti lakisääteisiä velvotteita varten, koska "meillä ei ole pomoja". Esimieheni ei ymmärrä työstäni asiatasolla mitään. Toki työkaverilta voi kysyä mutta ei niitä kiinnosta auttaa ts. eivät ehdi kun ovat niin kiireisiä ja väsyneitä oman työtaakkansa alla. Ei ole projektipäälliköitä eikä tiiminvetäjiä: projekti kun alkaa niin siihen heitetään kasa työntekijöitä ja odotetaan että he itse organisoivat työnsä ja tekemisensä projektissa. (Voitte varmaan arvata miten hommassa käy). Työmääriin ei pysty vaikuttamaan: projektin tavoite ja siihen käytettävissä oleva aika tulevat annettuna, ja ne on yleensä päättänyt joku joka ei ymmärrä suunniteltavasta asiasta mitään (myyntijamppa tms): päivässä pitäisi tehdä asia joka oikein tehtynä vie viikon. Eli pitää tehdä joko tosi huonoa jälkeä, joka turhauttaa ja uuvuttaa sekin, tai tehdä salaa ylitöitä ja piilotella projektiin menneitä työtunteja muualle.

Kukaan ei vastaa mistään (koska "itseohjautuva" ja "matalan hierarkian asiantuntija-organisaatio") joten työajasta meneekin massiivinen osa siihen että selvittelee vaikkapa laskutukseen tai muuhun käytännön asioihin liittyviä pulmia, kun niitä ei ole kunnolla ohjeistettu missään. Niin ja ylin johto painostaa että pitäisi ryhtyä myös myymään projekteja asiakkaille, toki oman työn ohessa ilman että sille varataan erikseen työaikaa.

Työni tekeminen onkin muuttunut viime vuosina sekavaksi kaaokseksi jossa joutuu tekemään tiiminvetäjän, projektipäällikön, myyjän, taloushallinnon ja herra ties mitä töitä oman työnsä lisäksi. Osa työkavereista lusmuilee töistään ja ne kaatuvat toisten tehtäväksi kun johtoa ei kiinnosta muu kuin että projekti tehdään ja lasku saadaan asiakkaalle. Tunnollisemmat sitten ottavat enemmän tehtävää jotta hommat tulisi hoidettua.

Vaikka pystyinkin pitämään työajan kurissa, osaan sanoa "ei" ja kieltäytyä työtehtävistä ja minulla on ollut terveelliset elämäntavat mm. olen saanut nukuttua ja varattua aikaa harrastuksiin jne. ... mutta niin minäkin sitten sain burn-outin ja jouduin sairaslomalle. Nyt sitten ihmettelen että mihin tässä nyt voi mennä hommiin että saisi jotenkin järkevän työpaikan jossa saa keskittyä siihen työhön mitä on hakenut tekemäänkin.

Älyttömät vaatimukset! Pitää olla brändätty persoona. Olen 32 vuotias ja minua oksettaa ahdistuksesta kun on ihan pakko olla somessa jotta joku muistaa sua.

Varmaan muotia nuo sometyyppien itsetekemät diagnoosit burnoutista, mutta onko ne oikeasti lisääntyneet sitten? lekurin dg:t siis?