Lue keskustelun säännöt.
Miehen maanisuus eron jälkeen, kokemuksia?
12.05.2021 |
Onko kukaan muu tärmännyt vastaavaan? Me erosimme 40+ vuotiaina miehen toiveesta, koska mies halusi elämäänsä vauhtia ja uusia kokemuksia, mies sanoi haluavansa elää ja kokea seikkailuja ja erilaisia naisia. Siinä jäin minä ja lapset ihmettelemään elämää.
Meillä oli yhteistä elämää 17 vuotta takana ja mies tuntuu seonneen eron jälkeen. Tai en tunne häntä enää. Miehellä vaihtuvat naiset koko ajan. On joku vähän pysyvämpi ja sitten muita vähemmän pysyviä. Vauhti on hurjaa. Koko ajan kulkee ja seikkailee jossain, matkustaa ympäri Suomea ex-tempore ja lähtee katsomaan kivoja paikkoja vaikka toiselta puolelta maata. Rahaa palaa hullun tavalla ja valittaa kun palkka ei riitä ja rahat loppu, vaikka näin ei ollut avioliitossamme. On kuin mopo olisi lähtenyt käsistä. Ostaa kaikkea päättömän kallista, vaikka eipä se mulle enää kuulu.
Ongelma tässä on lasten huolto. Mies ei pidä kiinni tapaamisajoista. Venyttelee ja muuttelee nouto- ja palautusaikoja omien aikataulujensa mukaan. Kun jos on vaikka hyvä saunailta jossain niin hän voi mielestään perua tämän päivän hoitovuoron ja hoitaakin lapsia ylihuomenna. Ja jos en suostu alkaa uhkailu, että hän menee sanomaan lastenvalvojelle että olen joustamaton äiti. Lasten ruokailut ovat vähän niin ja näin miehen hoitovuorolla. Lapset syövät jääkaapin rääppiäisiä, kun mies ei ole varannut lapsille koulun jälkeen lämmintä ruokaa. Kun ei vauhtireissuiltaan ehdi ja muista.
Olen miettinyt onko miehelle puhjennut eron jälkeen bipo vai onko tämä joku keski-iän kriisi ja elää kuin viimeistä päivää? Muuten se ei minua kiinnosta, mutta kun se vaikuttaa suoraan lasten taapamisiin ja en halua että lapset ovat nälässä miehen luona.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Mies jätti jo minut :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee vähän yli kun mies on vihdoinkin VAPAA!
Hieman taas haiskahtaa provo tässä.
Vierailija kirjoitti:
Hieman taas haiskahtaa provo tässä.
Valitettavasti tämä on totta ja minä elän tätä elämää. Kun sinullekin tulee enemmän ikää niin ymmärrät, että kaikki ei tässä maailmassa tunnu menevän järkeen.
ap
Mies kokaiinikoukussa ja pian velkakierteessä ja katuojassa elävä markonaamio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vapauden huumassa ei ymmärrä, ettei eron yhteydessä eronnut lapsistaan vaan on edelleen vastuussa heistä.
Pelkkä valitus ettei rahat riitä ei nyt ihan vielä täytä bipo diagnoosia. Keski-iän kriisiltä tuo kuulostaa.
Jos olisi bipo, siitä aiheutuisi selkeää haittaa jota ei pysty hallitsemaan. Olisi varmaan jo suurissa veloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko erosta on? Mietin että jos on bipo niin sieltähän romahdetaan jossain vaiheessa alas. Ja vaikka ei olisikaan, niin kai hän ennemmin tai myöhemmin rauhoittuu, ja voi olla että tuollaisen kohkaamisen jälkeen ei voi kovinkaan hyvin, jos ero on jäänyt käsittelemättä. Voi pukata masennusta jos on siihen suuntaan kallellaan.
Oon tällanen 40v perheenisä. Välillä on vaimon kanssa vaikeaa ja erokin on tapetilla. Pelkään myös että minulle käy juuri noin että mopo lähtee käsistä. Laittakaa vaan alapeukkua, mutta en ole tässä hirveästi käynyt mökkireissulla, saunailloissa ja vastaavissa juuri perheen (ja vaimon nihkeän asenteen) takia. Eron jälkeen varmaan tulis kova into ottaa vahinko takaisin, mutta kyllä nyt lapset hoitaisin kunnolla omalla viikollani siinähän on joka toinen viikko ”vapaataä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta ilmiöltä. Elää nyt sellaista "ihan kuin vasta rakastunut".. elämä on elettävä nyt.. ihanaa aikaa. Kestää aikansa.
Tuossa lastenvalvoja uhkailussa puhuu itsensä pussiin. Entä jos tekeekin ilmoituksen ja mies "joutuu" esim. yksinhuoltajaksi. Siihen loppui soidintanssit ja hupailut. (Tämä siis minulta sarkasmilla kirjoitettu).
Mies elää menetettyä nuoruuttaan. Tekee nyt niitä asioita mitä ei voinut parikymppisenä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon tällanen 40v perheenisä. Välillä on vaimon kanssa vaikeaa ja erokin on tapetilla. Pelkään myös että minulle käy juuri noin että mopo lähtee käsistä. Laittakaa vaan alapeukkua, mutta en ole tässä hirveästi käynyt mökkireissulla, saunailloissa ja vastaavissa juuri perheen (ja vaimon nihkeän asenteen) takia. Eron jälkeen varmaan tulis kova into ottaa vahinko takaisin, mutta kyllä nyt lapset hoitaisin kunnolla omalla viikollani siinähän on joka toinen viikko ”vapaataä”.
Onko vaimo päässyt mökkireissuille, saunailtoihin ja muihin reissuihin?
Bipo-diagnoosia ei ihan helpolla lyödä. Minäkin olen rauhallista sorttia ja elänyt lapsuuteni ankeassa, estyneessä perheessä ja olen ajoittain kuvitellut, että olen maaninen kun vähän irrottelen. Ammattilaiset (psykiatri, psykologi, psykoterapeutti) eivät pitäneet vauhtiani erikoisena.
Olen nainen mutta eron jälkeen aloin harrastaa irtosuhteita, kävin milloin milläkin joogaretriitillä ja itseni kehittämisen kurssilla. Kerran minulla oli kolme uutta seksikumppania per viikko. Matkustin. Kävin joskus sadan kilometrin päässä vain seksin perässä. Otin riskejä vaikka olin ennen ollut varovainen ja vain parisuhteessa harrastanut seksiä.
Lapsia ei ole, joten kenellekään muulle ei tullut haittaa. Nyt olen taas vakiintunut avoliittoon ja ihmettelen, kuka se vauhtisuhari oli. Eli ihmisessä kai voi olla erilaisia puolia eri tilanteissa ilman, että se olisi patologista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex-miehen käyttäytyi juuri noin, siinä sivussa alkoholisoitui ja kuoli mahasyöpään paljon alle kuusikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Bipo-diagnoosia ei ihan helpolla lyödä. Minäkin olen rauhallista sorttia ja elänyt lapsuuteni ankeassa, estyneessä perheessä ja olen ajoittain kuvitellut, että olen maaninen kun vähän irrottelen. Ammattilaiset (psykiatri, psykologi, psykoterapeutti) eivät pitäneet vauhtiani erikoisena.
Olen nainen mutta eron jälkeen aloin harrastaa irtosuhteita, kävin milloin milläkin joogaretriitillä ja itseni kehittämisen kurssilla. Kerran minulla oli kolme uutta seksikumppania per viikko. Matkustin. Kävin joskus sadan kilometrin päässä vain seksin perässä. Otin riskejä vaikka olin ennen ollut varovainen ja vain parisuhteessa harrastanut seksiä.
Lapsia ei ole, joten kenellekään muulle ei tullut haittaa. Nyt olen taas vakiintunut avoliittoon ja ihmettelen, kuka se vauhtisuhari oli. Eli ihmisessä kai voi olla erilaisia puolia eri tilanteissa ilman, että se olisi patologista?
Sama minulla, eron jälkeen innostuin ammattiyhdistystoimintaan ja me mentiin sinne ja tänne kokouksiin. Huomasin, että olen miesten mielestä kaunis ja tarjontaa oli niin peevelisti, pidin hauskaa. Nyt olen vanha eikä seksi enää kiinnosta, mutta hauskaa muistella kun 26 vuotta nuorempi mies haluaa minut eikä ympärillään pörrääviä nuoria naisia.
Vierailija kirjoitti:
Bipo-diagnoosia ei ihan helpolla lyödä. Minäkin olen rauhallista sorttia ja elänyt lapsuuteni ankeassa, estyneessä perheessä ja olen ajoittain kuvitellut, että olen maaninen kun vähän irrottelen. Ammattilaiset (psykiatri, psykologi, psykoterapeutti) eivät pitäneet vauhtiani erikoisena.
Olen nainen mutta eron jälkeen aloin harrastaa irtosuhteita, kävin milloin milläkin joogaretriitillä ja itseni kehittämisen kurssilla. Kerran minulla oli kolme uutta seksikumppania per viikko. Matkustin. Kävin joskus sadan kilometrin päässä vain seksin perässä. Otin riskejä vaikka olin ennen ollut varovainen ja vain parisuhteessa harrastanut seksiä.
Lapsia ei ole, joten kenellekään muulle ei tullut haittaa. Nyt olen taas vakiintunut avoliittoon ja ihmettelen, kuka se vauhtisuhari oli. Eli ihmisessä kai voi olla erilaisia puolia eri tilanteissa ilman, että se olisi patologista?
Nainen = ihanan voimaantunut ja löysi itsensä
Mies = Bipo, keski-iän kriisi
Oma ex-mieheni oli jo parisuhteemme aikana samanlainen, kova kiire oli etsiä elämyksiä, kuluttaa, bailata ja matkustella ja murehtia laskujen maksamista sitten myöhemmin. Itse olen ja olin rauhallisempi, säästäväisempi ja viihdyin enemmän kotona. Eron jälkeen lapset saivat hänen luonaan pelkkää noutoruokaa, ja uusia leluja, vaatteita ja sisustustavaroita ilmestyi joka viikko. Kaikki rutiinit, joiden toteutumista hän oli vahtinut ennen kello kädessä (nukkumaanmeno- ja ruoka-ajat) olivat täysin turhia. Hän alkoi harrastaa lajeja, joita oli suhteemme aikana pilkannut. Esim. jooga oli "keski-ikäisten naisten harrastus", yllättäen hän hetkeksi hurahti siihenkin. Veikkaan, että jonkinlainen patoutunut tarve toteuttaa itseään eron jälkeen on aika yleistä, luonteesta sitten riippuu miten se näkyy. Omalla kohdallani on nyt pari vuotta eron jälkeen mahdoton nähdä, miten me joskus mahduimme samaan elämään ja arkeen. Minä ostin juuri vanhan puutalon maaseudulta, mies bilettää (koronasta huolimatta) kaupunkikämpässään kuin viimeistä päivää. Ja toisaalta helppo ymmärtää, miten ristiriidat meidän välillämme eskaloituivat niin pahoiksi, kun halusimme pohjimmiltamme aivan erilaista elämää ja arkea kuin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Bipo-diagnoosia ei ihan helpolla lyödä. Minäkin olen rauhallista sorttia ja elänyt lapsuuteni ankeassa, estyneessä perheessä ja olen ajoittain kuvitellut, että olen maaninen kun vähän irrottelen. Ammattilaiset (psykiatri, psykologi, psykoterapeutti) eivät pitäneet vauhtiani erikoisena.
Olen nainen mutta eron jälkeen aloin harrastaa irtosuhteita, kävin milloin milläkin joogaretriitillä ja itseni kehittämisen kurssilla. Kerran minulla oli kolme uutta seksikumppania per viikko. Matkustin. Kävin joskus sadan kilometrin päässä vain seksin perässä. Otin riskejä vaikka olin ennen ollut varovainen ja vain parisuhteessa harrastanut seksiä.
Lapsia ei ole, joten kenellekään muulle ei tullut haittaa. Nyt olen taas vakiintunut avoliittoon ja ihmettelen, kuka se vauhtisuhari oli. Eli ihmisessä kai voi olla erilaisia puolia eri tilanteissa ilman, että se olisi patologista?
Tämä saattaisi sopia ex- mieheeni. Saanko kysyä, kaduitko koskaan eroa? Sen vuoksi kysyn, että jos olit "kahlittu ja rajoitettu" (omasta mielestäsi) ensimmäisessä avioliittossa, sitten sinulla oli "villivarsan vuodet" ja nyt olet taas vakassa suhteessa. Oletko koskaan miettinyt että tuliko erottua ekasta liitosta turhaan?
En ikinä ottaisi exääni takaisin, mutta lähinnä kiinnostaa se että kun on saanut tuon "vauhtivaiheen" koettua niin miettiikö sitä, että se vanha ja tuttu puoliso olisi ehkä ollutkin ihan hyvä ja että vauhtivaiheen vuoksi ei ehkä olisi kannattanutkaan erota.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oma ex-mieheni oli jo parisuhteemme aikana samanlainen, kova kiire oli etsiä elämyksiä, kuluttaa, bailata ja matkustella ja murehtia laskujen maksamista sitten myöhemmin. Itse olen ja olin rauhallisempi, säästäväisempi ja viihdyin enemmän kotona. Eron jälkeen lapset saivat hänen luonaan pelkkää noutoruokaa, ja uusia leluja, vaatteita ja sisustustavaroita ilmestyi joka viikko. Kaikki rutiinit, joiden toteutumista hän oli vahtinut ennen kello kädessä (nukkumaanmeno- ja ruoka-ajat) olivat täysin turhia. Hän alkoi harrastaa lajeja, joita oli suhteemme aikana pilkannut. Esim. jooga oli "keski-ikäisten naisten harrastus", yllättäen hän hetkeksi hurahti siihenkin. Veikkaan, että jonkinlainen patoutunut tarve toteuttaa itseään eron jälkeen on aika yleistä, luonteesta sitten riippuu miten se näkyy. Omalla kohdallani on nyt pari vuotta eron jälkeen mahdoton nähdä, miten me joskus mahduimme samaan elämään ja arkeen. Minä ostin juuri vanhan puutalon maaseudulta, mies bilettää (koronasta huolimatta) kaupunkikämpässään kuin viimeistä päivää. Ja toisaalta helppo ymmärtää, miten ristiriidat meidän välillämme eskaloituivat niin pahoiksi, kun halusimme pohjimmiltamme aivan erilaista elämää ja arkea kuin toinen.
Tämä kuvaa melko hyvin meidän tilannetta. Minä olen se rauhallinen kotikissa. Olen harkitseva ja järkiperusteinen ihminen, joka tykkää yksinkertaisita asioista. Mies menee kuin eläisi viimeistä päivää ja rutiinit on kadonneet lasten elämästä. Ihan kuin häkkiin kahlittu eläin olisi päässyt vapaaksi. En kyllä tunnista enää mieheksi jonka kanssa joskus olin mennyt naimisiin. Kuinkakohan kauan tuota villielämää jaksaa vai rauhoittuuko lainkaan. Mene ja tiedä.
ap
Jätä se sika!