Lue keskustelun säännöt.
Miksi helvetissä lapset eivät osaa leikkiä hetkeäkään ilman järjetöntä kiljumista?!
11.05.2021 |
Joo ymmärrän että ääntä kuuluu mutta se järjetön kiljuminen käy todella hermoille. Ois kiva nauttia edes hetki hyvästä säästä ilman, että joutuu sitä kuuntelemaan.
Kommentit (31)
Oikeasti se huutaminen on ihan kamalaa... kuulostaa siltä kuin joku puukotettais. Sanokaa lapselle että huutaa voi silloin kun oikeasti hätä eikä muuten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tarha, lapset kiljuu niin, että lähellä asuvilla on aivan hermot menneet. Kysyin kaverilta, joka asuu siinä, että miten kestät, hän sanoi, että ei voi kuvitellakaan nukkuvansa yövuoron jälkeen, se on aivan järjetöntä se kiljuminen ja siellä on sentään aikuisia vahtimassa. Kukaan ei sano kiljumisesta mitään. Voi lapsiraukkoja, tuollaisesta saa kuulovamman jo lapsena.
Ruotsissa laitettiin päiväkoteihin ja kouluihin meluanturit vuosikymmeniä sitten, eikä kukaan kiru tuolleen heikkopäisesti, vaan oppivat normaalin äänenkäytön jo lapsena. Täällä nää teinit kiljuu ja huutaa kaiken samanlailla, mitä eivät kuiskaa. Aivan kuin parivuotiaat. Normaalit käytöstavat ovat täysin kadonneet. Myös kielenkäyttö on säälittävää. Sanavarasto pelkkää kirosanaa jne. solvaamista, jo tuolla tarhan pihalla.
Huomaa, mitä kotona on opetettu.
Hanki korvatulpat,muuta pois.Katso seuraava asuntosi koulut /päiväkodit ei viresssä.Unotamatta urheilukentät! On minunkin kerostalon vieressä päiväkoti ja koulu.koiratarha!Ei häiritse pätkääkään!Mölyä mahtuu ulos ja se on elämää!Itse nautin urheilu kentät matsin ja mölyt.Kuin lasten leikit ja ilot: ULKONA!
Sehän on selvä että lapset eivät saa kiljua. Eivät myöskään pontikkaa.
Ihanaa kun nämä apinalaumat asuvat kerrostaloissa. Sisällä juostaan ja kiljutaan jatkuvasti, hypitään tasajalkaa. Eihän lapsiperhe vahingossakaan voi ottaa muita huomioon, koska lasten pitää saada olla lapsia tai menevät rikki. Eikä sellaisesta voi mennä sanomaan kun siideriválas yyhoo vyöryy ja sylkee päälle.
Trampoliinit ovat kaupungissa ongelma. Talot vieri vieressä ja jos trampalla huudetaan ja kiljutaan, melu kuuluu voimakkaana sisälle. Yritä siinä sitten tehdä töitä, nukkua tms. Pahinta on, kun viikonloppuna haluaisi nukkua pidempään ja huuto alkaa jo aamulla. Pomppiminen ei tietenkään häiritse yhtään eikä sisälle kuuluu, ei myöskään normaali puheääni. Opettakaa vanhemmat ottamaan lapset muut huomioon, jos tramppa on lähellä toisen kotia. Jo 3-vuotias ymmärtää, kun perustelee, miksi ei voi huutaa. Jos haluaa huutaa, niin sitten omaan kotiin huutamaan, jos vanhemmat jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän sadan metrin päähän rakennettiin pari vuotta sitten omakotitaloja. Lähimpään muutti aivan järkyttävä Kiljusten perhe. Järkyttävää huutoa, kakarat huutaa, vanhemmat huutaa, normaali puheääni tuntematon. Pojat on jotain ehkä 4 - 6, tuolla ne tänäänkin rääkyi vitt ua, perke lettä ja jumal autaa siten että koko (ennen niin rauhallinen) asuinalue raikui.
Tässä ympärillä on rivitaloja ja useita omakotitaloja. Missään muualla ei huudeta ja kiljuta niinkuin tuossa junttila-Kiljusperheessä.
Mulla meni kerran hermo siihen että naapurin kakara huusi ja kiljui aina rappukäytävässä. Kuuluu asuntoihin. Satuin rappuun samaan aikaan tuon perheen kanssa. Lapsi kiljui, minä ohittaessani kiljaisin samalla mitalla päin naamaa ja poistuin ulos. Lapsi hiljeni eikä mammansakaan ehtinyt sanoa mitään.
Varmaan traumatisoitui lapsi parka. Hyvällä tuurilla saattoi ymmärtää että jos hänellä on oikeuksia häiritä muita niin sitten pitää olla muillakin.
Vähän nolotti tämä impulsiivinen teko mutta tiesin onneksi muuttavani pian pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset oppivat kyllä leikkimään ja touhuamaan ilman kiljumista. Myös he, joille ei tätä kotona ole opetettu. Se vaatii kuitenkin johdonmukaista työtä ja pitkää pinnaa. Käyttöön ei tarvitse desibelimittaria (vaikka sekin on ihan hyvä), pelkkä asiasta muistuttaminen riittää. Käytän myös symboleja, esim. kuiskaaminen, kahden ihmisen välinen keskustelu, ryhmäkeskustelu tai ulkona leikkiminen. Opetan tokaluokkaa, ja nyt asia alkaa olla jo hallussa. Muistutan äänenkäytöstä joitain lapsia yhä liki päivittäin, osalle ei enää tarvitse sanoa mitään. Alkuun tätä opeteltiin ihan joka tunti.
Välkällä ääntä saa käyttää enemmän. Pakkohan se on jossain vaiheessa saada olla vähän vapaammin, kun tunnilla sitä ei sallita.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni kerran hermo siihen että naapurin kakara huusi ja kiljui aina rappukäytävässä. Kuuluu asuntoihin. Satuin rappuun samaan aikaan tuon perheen kanssa. Lapsi kiljui, minä ohittaessani kiljaisin samalla mitalla päin naamaa ja poistuin ulos. Lapsi hiljeni eikä mammansakaan ehtinyt sanoa mitään.
Varmaan traumatisoitui lapsi parka. Hyvällä tuurilla saattoi ymmärtää että jos hänellä on oikeuksia häiritä muita niin sitten pitää olla muillakin.
Vähän nolotti tämä impulsiivinen teko mutta tiesin onneksi muuttavani pian pois.
Aika lapsellinen teko aikuiselta ihmiseltä kieltämättä. Joillakin on vain pokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin ihmetellyt et miksi osa lapsista on sellaisia kitisijöitä joilla ei koskaan ole asiat hyvin? Sitten on niitä lapsia jotka on lähes aina iloisia ja tyytyväisiä? Syntyykö osa lapsista ns kusipäisinä vai muokkaavatko vanhemmat (=antavat kaiken periksi) niistä tuollaisia marisijoita...
En jaksa yhtään noita marisijoita jotka kitisee ihan KOKO ajan ja sit niille lässytetään ja neuvotellaan ihan jokaisesta asiasta. Halki, poikki, pinoon sanoisin niille. En vihaa lapsia mut osa heistä ärsyttää mua suuresti.
Lukekaa nyt tarhatyöntekijät. Älkää antako niiden lastenne huutaa ja häiritä ympäristöä.
Pitää olla käytöstavat. Sallitte vaan kaiken kiljumisen.