Mitä teette työpaikan juoruilutilanteessa?

Hesarissa oli maksullinen juttu työpaikanjuoruilusta, jota en päässyt lukemaan.

Tuli siitä otsikosta ja jutun alusta mieleen kysyä, että miten muut toimivat, kun juoruilutilanne tulee eteen?

Itse pyrin puhumaan asiasta ikäänkuin kohde olisi paikalla ja kääntämään keskustelun sellaiseen normaaliin suuntaa. Ihan kun en tajuaisi, että tässä nyt ikävästi juorutaan.

Esimerkkinä siinä jutun alussa oli, että "Pirkko hankki kesämökin uuden poikaystävänsä kanssa. Työpaikalla alkoi heti pyöriä juorumylly: Millä rahalla Pirkko sen mökin oikein osti? Miten sillä on taas uusi miesystävä?"

Minä kääntäisin sen keskustelun esimerkiksi näin "näyttikö Pirkko teille kuvia mökistä? Olipa kiva mökki, ihan järven rannalla ja tosi kaunis. Varmaan ihana viettää siellä kesää." eli yritän puhua, kuten se toinen olisi paikalla ja vaan ystävällisiä juttuja. Sellaisiin spekulointeihin yritän laittaa stopin järkiargumenteilla ja sitten taas puhua ystävällisiä juttuja "no varmaan säästöillään tai lainalla ostanut, etkö sinäkin Teija juuri ostanut uuden auton? Samoissahan mökkien hinnat varmaan on"

Jos taas asiasta en olisi kuullut, käännän puheen itseeni tai johonkin toiseen paikalla olikaan "Ai kun kun hauskaa, jos on löytänyt uuden miesystävän, en tiennytkään, pitääpä Pirkolta asiasta kysyä. Minä muistan silloin kun minä viimeksi erosin..."
Sitten jos näen Pirkkoa, niin usein vielä sanon, että kahvipöydässä puhuttiin hänen mökistä ja uudesta miehestä. Parasta on jos Pirkko tulee paikalle, kesken keskustelun ja voi sanoa, että "Teija tässä mietti, että millä rahalla olet sen mökin ostanut ja onko uusi miehesi paljonkin nuorempi?"

Tämän takia en varmaan enää usein joudu juoruilutilanteisiin. On paljon helpompaa, kun voi puhua samoista asioista muistelematta mitä nyt ei saanut sanoa ääneen ja kuka puhui mitä.
Minusta "Kuulitko, että Pirkolla on uusi kesämökki?" ei ole juoruilua, vaan normaali keskustelunavaus, josta keskustelu voi lähteä mökkeilyyn, sisustukseen, kiinteistökauppoihin tai kesälomasuunnitelmiin. Ei itselle aina tapahdu niin paljoa, että aina saisi keskustelua avattua. Se ärsyttää, jos joku kertoo tuollaisen normaalin asian ja sitten jos siitä mainitsee toiselle, niin pidetään juoruiluna. Toki, jos Pirkko kertoo jotain henkilökohtaisia asioita, niistä en puhu muille.
Enkä ikinä sanoisi mitään mitä en voisi sanoa samalla äänen sävyllä, jos Pirkko olisi paikalla. Ehkä joku mielipide uudesta sohvasta, käsilaukusta, autosta tms., jos en pidä, niin voin jollekin toiselle sanoa, ettei ollut minun tyyliä, mitä en välttämättä sanoisi Pirkolle, joka on uudesta jutusta innoissaan.