Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette työpaikan juoruilutilanteessa?
11.05.2021 |
Hesarissa oli maksullinen juttu työpaikanjuoruilusta, jota en päässyt lukemaan.
Tuli siitä otsikosta ja jutun alusta mieleen kysyä, että miten muut toimivat, kun juoruilutilanne tulee eteen?
Itse pyrin puhumaan asiasta ikäänkuin kohde olisi paikalla ja kääntämään keskustelun sellaiseen normaaliin suuntaa. Ihan kun en tajuaisi, että tässä nyt ikävästi juorutaan.
Esimerkkinä siinä jutun alussa oli, että "Pirkko hankki kesämökin uuden poikaystävänsä kanssa. Työpaikalla alkoi heti pyöriä juorumylly: Millä rahalla Pirkko sen mökin oikein osti? Miten sillä on taas uusi miesystävä?"
Minä kääntäisin sen keskustelun esimerkiksi näin "näyttikö Pirkko teille kuvia mökistä? Olipa kiva mökki, ihan järven rannalla ja tosi kaunis. Varmaan ihana viettää siellä kesää." eli yritän puhua, kuten se toinen olisi paikalla ja vaan ystävällisiä juttuja. Sellaisiin spekulointeihin yritän laittaa stopin järkiargumenteilla ja sitten taas puhua ystävällisiä juttuja "no varmaan säästöillään tai lainalla ostanut, etkö sinäkin Teija juuri ostanut uuden auton? Samoissahan mökkien hinnat varmaan on"
Jos taas asiasta en olisi kuullut, käännän puheen itseeni tai johonkin toiseen paikalla olikaan "Ai kun kun hauskaa, jos on löytänyt uuden miesystävän, en tiennytkään, pitääpä Pirkolta asiasta kysyä. Minä muistan silloin kun minä viimeksi erosin..."
Sitten jos näen Pirkkoa, niin usein vielä sanon, että kahvipöydässä puhuttiin hänen mökistä ja uudesta miehestä. Parasta on jos Pirkko tulee paikalle, kesken keskustelun ja voi sanoa, että "Teija tässä mietti, että millä rahalla olet sen mökin ostanut ja onko uusi miehesi paljonkin nuorempi?"
Tämän takia en varmaan enää usein joudu juoruilutilanteisiin. On paljon helpompaa, kun voi puhua samoista asioista muistelematta mitä nyt ei saanut sanoa ääneen ja kuka puhui mitä.
Minusta "Kuulitko, että Pirkolla on uusi kesämökki?" ei ole juoruilua, vaan normaali keskustelunavaus, josta keskustelu voi lähteä mökkeilyyn, sisustukseen, kiinteistökauppoihin tai kesälomasuunnitelmiin. Ei itselle aina tapahdu niin paljoa, että aina saisi keskustelua avattua. Se ärsyttää, jos joku kertoo tuollaisen normaalin asian ja sitten jos siitä mainitsee toiselle, niin pidetään juoruiluna. Toki, jos Pirkko kertoo jotain henkilökohtaisia asioita, niistä en puhu muille.
Enkä ikinä sanoisi mitään mitä en voisi sanoa samalla äänen sävyllä, jos Pirkko olisi paikalla. Ehkä joku mielipide uudesta sohvasta, käsilaukusta, autosta tms., jos en pidä, niin voin jollekin toiselle sanoa, ettei ollut minun tyyliä, mitä en välttämättä sanoisi Pirkolle, joka on uudesta jutusta innoissaan.
Kommentit (22)
En lähde mukaan negaamiseen, joko yritän kääntää keskustelun positiivisemmaksi tai muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvä ja asiallinen lähestyminen tilanteeseen, veisi ilmat koko juoruilukiimasta ja ehkä toimisi myös pienenä näpäytyksenä.
Oma juttuni liittyy tavallaan työpaikkajuoruiluun, sillä meillä on oman elämänsä Ulla Taalasmaa kivijalkatalonmiehenä. Tai huoltomiehestä nykyään puhutaan. Aina urkkimassa kaiken ja sitten kertomassa koko naapurustolle. Joskus parikymppisenä jaksoin jallittaa ukkoa ja vastailin uteluihin mitä villeimmillä jutuilla. Lapsellista, mutta oli hauskaa katsoa kun pullonpohjalasien takana silmät meni aina vain ymmyrskäisemmiksi. Kerran juttelin uuden naapurin kanssa ja naurettiin vedet silmissä kun hän oli kuullut minun hankkineen rahat omistusasuntoon voittamalla vesihiihdon maailmanmestaruuden. Nykyään en jaksa toista kiusata, olen ollut talossa kohta 15 vuotta eikä väsynyt pää enää keksi uusia juttuja.
Minä kanssa yllä-asteella keksin itsestä aina jotain juoruja ja sitten katsoin lähteekö ne leviämään. Sitten kaverin kanssa naurettiin niille.
Vieläkin töissä, jos tulee juoruilija vastaan, niin paisutan juttuja vitsillä, kunnes hän ei mistään voi tietää mikä siitä oli totta ja mikä ei.
En yleensä osallistu juorukeskusteluihin. Kuunnella joutuu pakostakin mutta en laita rikkaa ristiin muiden mutu-vöyhötyksiin. Yleensä keskustelu loppuu, jos erehtyvät multa kyselemään mielipidettä, kun ruukaan ampua lässytykset alas, tyyliin: eipä ole minun asiani ja ei kyllä sinunkaan ja jos noin mietityttää, niin kysypä asianosaiselta suoraan itse.
Mitään en niin inhoa kuin tekemällä tehtyjä "syväanalyyseja" jostain ihmisestä, joka ei edes ole paikalla kuulemassa, mitä paskaa taas jauhetaan.
Tulenkin paljon paremmin miesten kanssa toimeen.
Jes! Kiitos ap. Palautit pienen hitusen mun uskoa ihmiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sen verran sosiaalisesti rajoittunut, että en ole tajunnut työpaikan juoruilusta tai skismoista mitään. Hoksasin ne vasta, kun työpaikalle kutsuttiin psykologi selvittelemään henkilöstön tulehtuneita välejä. Olen varmaan autistinen ...
Olen ollut koko työurani naisvaltaisissa opehuoneissa. Ainoa ihminen, josta joskus ikävästi juoruttiin, oli kaikkien vihaama esimies. Muuten en ole moiseen törmännyt ollenkaan. Jos törmäisin, poistuisin paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän työpaikalla oikein juoruilla. Korkeintaan kerrotaan tai kysellään ihan peruskuulumisia, eli että tiedätkö missä se Taina on nykyään töissä, tai että tiesitkö, että Piia on ottanut koiran. Ei mitään salaisia juttuja, eikä arvostelumielellä.
Lähden tällaisista tilanteista aina pois. Eiväthän nuo juoruilijat mitään työtä tee, käyttävät suuren osan työajastaan juoruiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tunnusta juoruilevansa, vaikka monella työpaikalla sitä juoruilua on...
Naiset juoruilee, kun miehet puhuu asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sellaisessa työpaikassa jossa juoruttaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset juoruilee, kun miehet puhuu asiaa.
Pyh, meidän työpaikalla ainakin, jos kerron naispuoliselle kollegalle jotain, pysyy asia salassa. Jos kerron tietyille miehille, niin kohta kaikki tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole sellaisessa työpaikassa jossa juoruttaisiin.
Etkö ole ikinä kohdannut juoruilijoita? Et koulussa, opiskellessa tai aiemmissa työpaikoissa.
Pettämisjutuissa juoksen kertomaan pettäjän vaimolle. Muissakin tapauksissa yritän kertoa juorun kohteelle ja muille asianosaisille että heistä juoruillaan.
Ootte te hienoja ihmisiä 🤗 Jos joku juoruaa minulle, lähden kyllä yleensä mukaan, vähintään taivastelemaan asiaa, jos en mitään uutta asiasta tiedä. Juoruilu on työpaikan suola ja kaikistahan sitä jotain puhutaan. Ei välttämättä aina pahaa, mutta jotain, mikä kiinnostaa.
On osallistu juoruamisiin. Onneksi sellaisia ei ole kohdallen paljon osunut, olen kyllä ollut kohteena usein. :D
Mä luotan siihen, että ihmiset nauttii juoruilusta. Työpaikoilla usein sosiaalista liimaa on sellainen, kun puhutaan jonkun työkaverin pahoista tavoista ("taas se Matti on jättänyt kahvikuppinsa pesemättä") tai ihmetellään jotain asiaa. Itse ymmärrän, että tietyt luonteenpiirteeni voivat kirvoittaa muissa juoruilua.
Itse myös pyrin kertomaan jotain asioita työpaikalla, joista on ihan ok juoruilla. Jos taas en kertoisi mitään, se voisi herättää liikaa spekulaatiota ja salamyhkäisyyttä. Nämä, jotka eivät kerro koskaan mitään, eivät välttämättä ajattele, että tuollainenkin voi tehdä hallaa. Minusta kannattaa antaa ymmärtää pitävänsä työkaverit tilanteen tasalla, vaikka asia on niin, että eivät he kaikkea tiedäkään.
Minkälaisesta juoruilusta tässä on kyse?
En ole ikinä ymmärtänyt, mitä pahaa on muiden asioista puhumisessa. Siis tällaisessa, että kuulitko että Pirkko osti sen kesämökin nyt sitten tai että Raijan tytär oli saanut ylioppilastulokset ja läpi meni... Sehän on normaalia small talkia ja yhteisöllistä liimaa. En ymmärrä, miksi joku paheksuu tätä juoruamisena.
Selän takana pahan puhuminen on sitten taas aivan eri asia ja sellaisesta irrottaudun töissäkin. Olen joskus ihan sanonut suoraan, että en pidä tällaisesta työkaverien haukkumisesta selän takana yhtään, enkä halua osallistua tällaiseen.
En juorua.