Saako nainen olla herkkä, romanttinen ja runollinen?
Kommentit (37)
Se olisi suotavaa, vaikka ei pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa. Onko ap:lla jokin syy sille, ettei saidi olla?
Pari miestä on kiusannut kyseisten ominaisuuksien takia.
Ei se ainakaan minulle ole onnea miesten kanssa tuonut. Mutta viihdyn kyllä hyvin oman runollisen pääni kanssa, ei sen puoleen.
Ap, jokainen ihminen saa olla sellainen mitä on, ja jos sen takia kiusataan, kannattaa ne kiusaajat unohtaa.
Eikös tuo ole jonkin sortin ihanne miehille ?
Vierailija kirjoitti:
Ap, jokainen ihminen saa olla sellainen mitä on, ja jos sen takia kiusataan, kannattaa ne kiusaajat unohtaa.
Kiusaajia on aika mahdoton unohtaa, jos ne jatkuvasti hyppivät silmien edessä ja tekevät elämästä helvettiä.
Ehkä pitää repiä silmät päästä ja kuurouttaa itsensä että se onnistuisi.
Kyllä miesporukoissa ainakin tykätään kovaäänisistä ja rohkeista kai enemmän, sellaisista jotka osaa vat käkättää ja nauraa kaksimieliselle huumorille. Ja nimenomaan äänekkäästi! Ovat sellaisia kovia mimmejä.
Olen juurikin sellainen hiljainen runotyttö, niin siitä tiedän. Onneksi ovat kuitenkin ne muutamat harvat, jotka eivät dissaa siksi, kun on ujo ja herkkä. Nämä ovatkin sitten painonsa arvoisia kultaa, jos ovat siis kunnon miehiä itsekin.
Mutta ryhmissä ja porukoissa pärjäilee paremmin kovempi tyyppi.
Mielellään! Oma vaimo on valitettavasti puusilmä. Ei herkkyyttä, ei luovuutta, ei innostusta. Näännyn tähän harmaaseen tylsyyteen!
Edellytys jopa. Useimmat miehet eivät päinvastaisista luuloista huolimatta viehäty kiroilevista tatuoiduista weetee-mimmeistä, jotka pokailee lippispäisiä miehiä ja seuraavat temppareita ja muuta roskaa romantiikan ja kulttuurin nälkäänsä.
Voi kun olisikin tuollainen nainen. Kovin proosallista ja käytännöllistä väkeä tuppaa Suomen emännistö olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miesporukoissa ainakin tykätään kovaäänisistä ja rohkeista kai enemmän, sellaisista jotka osaa vat käkättää ja nauraa kaksimieliselle huumorille. Ja nimenomaan äänekkäästi! Ovat sellaisia kovia mimmejä.
Se neiti joka on hauskaa seuraa porukassa ei välttämättä ole se sama jonka haluaisi viedä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miesporukoissa ainakin tykätään kovaäänisistä ja rohkeista kai enemmän, sellaisista jotka osaa vat käkättää ja nauraa kaksimieliselle huumorille. Ja nimenomaan äänekkäästi! Ovat sellaisia kovia mimmejä.
Se neiti joka on hauskaa seuraa porukassa ei välttämättä ole se sama jonka haluaisi viedä kotiin.
Kyllähän sen yhdeksi yöksi voi viedä ja viedäänkin.
Eikös tuo ole paras mahdollinen nainen? Ymmärrän toki että toisten naisten mielestä ei saa olla, vaan pitää olla tatskat ym.
Millainen on runollinen nainen käytännössä?
Olen nainen ja ihmettelen, miksi sinun pitäisi kysyä miehiltä lupaa olla?
Jos olet tuollainen, niin sitten olen.
Minäkin olen herkkä ja runollinen romantikko, ja siihen ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa koska se on mitä minä olen - minullakin on vapaus olla, kuten jokaisella ihmisellä sellainen kuin on.
Parisuhteessa en ole koskaan ollut enkä välttämättä tule olemaankaan, treffailu ja miehiin tutustuminen ei oikein sovi kovin herkälle romantikolle ja muutenkin tuntuu siltä, että parisuhde sopii parhaiten sellaisille aika käytännöllisille, ei-haihatteleville vähemmän romanttisille naisille.
Romantikkonaisena on hyvä elää yksin.
Juurikin runot, estetiikka, kirjallisuus ja oma mielikuvitus tuo sisällön elämään.
Suomessa arvostetaan käytännöllisyyttä, taiteelliset ja runolliset, sensitiiviset ihmiset eivät ole kovin suosittuja.
Jokaiselle kuitenkin saattaa löytyä ottajansa!
Saa olla.
Täällä on paikka vapaana!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miesporukoissa ainakin tykätään kovaäänisistä ja rohkeista kai enemmän, sellaisista jotka osaa vat käkättää ja nauraa kaksimieliselle huumorille. Ja nimenomaan äänekkäästi! Ovat sellaisia kovia mimmejä.
Olen juurikin sellainen hiljainen runotyttö, niin siitä tiedän. Onneksi ovat kuitenkin ne muutamat harvat, jotka eivät dissaa siksi, kun on ujo ja herkkä. Nämä ovatkin sitten painonsa arvoisia kultaa, jos ovat siis kunnon miehiä itsekin.
Mutta ryhmissä ja porukoissa pärjäilee paremmin kovempi tyyppi.
Minun käsitykseni taas on, että miesten mieleen on eniten sellaiset keskiverrot, aika tavalliset naiset jotka ovat sopivan itsevarmoja, mutta eivät äänekkäitä.
Puhuvat, mutta eivät liikaa.
Käytännöllisiä, mutta kuitenkin söpöjä ja oikeissa kohtaa herkkiä.
Sellaiset, jotka sopivat porukkaan eivätkä ole seinäruusuja, mutta eivät niitä porukan keskiössäkään olevia.
Nauravat tosiaan miesten vitseille, eivätkä ole mitenkään outoja tai omalaatuisia eli ovat sitä samaa virtaa mitä muukin porukka.
Itse olen herkkä runotyttö, mutta en hiljainen.
Ujo välillä tai joissain asioissa, mutta en persoonaltani ujo.
Kovia mimmejä en oikeastaan tiedä tai näe missään, enkä ole koskaan kuullut kenenkään dissaavan ujoja ja hiljaisia ihmisiä.
Riippuu siis varmaan paljon elinpiiristäkin.
Kyllä saa. Onko ap:lla jokin syy sille, ettei saidi olla?