Hoitoalan suurin ongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla toteutetaan myös hajoita ja hallitse-taktiikkaa. Ystäväni työskenteli vuosia lähihoitajana ja jatkoi sitten sairaanhoitaja-opintoihin. Koko opiskelun ajan tuleville sh:lle iskostettiin heidän olevan parempia ja upeampia kuin lähihoitajat.

Kun ammattiryhmien välille luodaan tuollaista kiilaa, ei tarvitse liikaa pelätä hoitajien yhtenäisyyttä.Mihin jäi moniammattillisuuden ajatus?

Hajoita ja hallitse.

Onpa outoa. Tunnen itseni lisäksi kymmeniä, ja olen tavannut varmaan yli sata sairaanhoitajaa urani aikana, eikä kukaan heistä ole puolella sanallakaan vihjaissut olevansa parempi tai upeampi kuin lähihoitajat. Tunnen myös lähihoitajia ja olen tavannut heitäkin kymmeniä/yli sata, ja heistä ehkä neljä lähihoitajaa on jotenkin ilmaissut tuollaista kuvaamaasi kuviteltua sh:n ylimielisyyttä. Tämä on kyllä outo, ja mielestäni ainoastaan

Kokemukseni mukaan pahimmat itsensä muiden yläpuolelle nostajat ja kiusaajat ovat toisia lähihoitajia (joista varmaan moni kuvaa itsensä räväkäksi eikä kunnioita muunlaisia persoonia, kuten hiljaisempia ja rauhallisia ihmisiä). Itse olen lähihoitaja.

Minä olen alaa vaihtanut hoitaja.Työt teetettiin minimimiehityksellä säästöjen vuoksi. Meidän osastolla oli 25 suurihoitoista potilasta ja kolme hoitajaa aamussa, kaksi illassa ja yksi yössä. Tästäkin vielä alettiin nipistää ja sitä mukaa, kun porukkaa irtisanoutui, nämä vakanssit siirrettiin toiseen yksikköön.

Tähän sitten vielä mukaan pomolle kuuluvat hommat, eli poissaoloilmoitusten vastaanotto ja sijaisten hankkiminen. En palaa alalle enää koskaan mistään hinnasta.

Olen sairaanhoitaja. Ikää lähemmäs 50. Kokemusta kertynyt erilaisista omen alan työpaikoista. Nykyisestä työstäni terveyskeskuksessa olen pitänyt mutta tilanne on alkanut mennä siihen että koko ajan on tehtävä vain enemmän. Potilaat eivät saa aikoja koska iso osa ajasta menee puheluiden ja sähköisten asiointien hoitamiseen. Ei tämäkään vielä mutta koko ajan tulee uusia ohjeita, erilaisia vastuualueita eikä kukaan kysy haluatko tehdä. Poissaoloja on paljon, ylitöitä on pakko tehdä. Tai no, ei pakko mutta nahoissasi tunnet jos et tee.

meitä on liian vähän. Avoimia paikkoja ei saada täytettyä, sijaiset eivät jää. Porukkaa on koko ajan enemmän ja enemmän pois. Moni sanoo suoraan että kärsii siitä että ei voi tehdä työtään hyvin. Potilaat kärsivät tilanteesta. Teen työtäni koska haluan auttaa ihmisiä, helpottaa heidän oloaan. Yritän aina  kaikkeni että kiire ei näkyisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alaa vaihtanut hoitaja.Työt teetettiin minimimiehityksellä säästöjen vuoksi. Meidän osastolla oli 25 suurihoitoista potilasta ja kolme hoitajaa aamussa, kaksi illassa ja yksi yössä. Tästäkin vielä alettiin nipistää ja sitä mukaa, kun porukkaa irtisanoutui, nämä vakanssit siirrettiin toiseen yksikköön.

Tähän sitten vielä mukaan pomolle kuuluvat hommat, eli poissaoloilmoitusten vastaanotto ja sijaisten hankkiminen. En palaa alalle enää koskaan mistään hinnasta.

Vastaava kokemus myös minulla. 

- toinen alaa vaihtanut

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä sitä, että miksi työvuorot tehdään aina 3 viikon pätkissä ?

Itse olin tehtaassa töissä ja meillä tiedettiin kaikki vuorot ainakin 3 vuotta eteenpäin. Jos joskus oli pakottava tarve saada vuoro vaihdettua, niin sovittiin työkaverin kanssa.

Terveydenhuollossa menee ihan älyttömästi resursseja työvuorojen suunnitteluun.

Olikohan tämä tehdas joku vankilan työpaja kun työntekijät tiedettiin kolmen vuoden päähän?

Vierailija kirjoitti:

Työn ja perheen yhdistäminen ihan toivotonta. Olen ollut hoitoalalla 15 vuotta ja pari vuotta tein täyttä kolmivuoroa. Sen jälkeen osa-aikaisesti vaihtelevilla tunneilla. En aio palata kokoaikatyöhön varmaan enää ikinä. Ei kertakaikkiaan jaksa. Tämä tietysti ongelma myös muilla vuorotyö aloilla. Hoitoala vaan kuluttaa kovasti sekä fyysisesti että henkisesti. Palautumiseen ei riitä päivä tai pari vapaata silloin tällöin.

Miten elät osa-aikatyöllä?

Esihenkilöstö ei ole enää kartalla siitä mitä käytännön työ tänä päivänä on. Mitä korkeammalla johtoportaassa ollaan, sitä enemmän pihalla ollaan. 

Tätä ei varmaan saisi julkisesti mainita, että kuormittavin tekijä on nykyään potilaat. Hoitajia ei arvosteta, lääkäreitäkään ei arvosteta - MINÄ tiedän itse parhaiten, koska googletin jne.

Päihteet, huumeet ovat nykyään oma lukunsa. Yleinen vastuuttomuus ja piittaamattomuus, käytöstapojen puute, itsekkyys. Ensihoito ja päivystys elävät jatkuvasti väkivallan uhan alla. Ihan hullua.

Lisäksi ja muut elintasosairaudet, ihmiset ovat fyysisestikin raskaampia hoidettavia. Olisi suuri helpotus terveydenhuollolle, kun ihmiset huolehtisivat terveydestään. Silloin resurssit vapautuisi sellaisille oikeasti sairaille, jotka eivät voi asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tein aikoinaan töitä sijaispoolissa, kaupungin oma vakituinen sijaisreservi, jossa työpäivä tehdään aina vaihtuvassa yksikössä, jossa sillä hetkellä on tarve.

Työhön houkutti vaihtelevuus ja suuri vaikutusvalta omiin työvuoroihin. Meidän tiimissä oli eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, toiset halusivat tehdä iltaa ja toiset aamua, toiset viikonloppupainotteisesti ja toiset arkipainotteisesti. Tämä sujui ongelmitta ja kaikki olivat tyytyväisiä.

En tiedä kenen kenkää asia hiersi, mutta n.vuoden jälkeen tuli käsky, että kaikkien pitää tehdä tasaisesti kaikkia vuoroja.

Ilmeisesti johtoa v*tutti kun työntekijät olivat tyytyväisiä vuoroihinsa. Uudistuksen jälkeen moni lopetti sijaispoolissa, koska työvuorosuunnittelu oli ollut ainoa konkreettinen etu muuten raskaassa työssä.

Ap:n kiellosta huolimatta yhdyn keskusteluun toiselta vuorotyöalalta. Meillä oli vähän tämä sama. Oli ihmisiä, jotka olisi halunneet tehdä myöhemmin alkavaa vuoroa ja nukkua aamulla pitkään, sitten oli ihmisiä, jotka olisi halunnut tulla aikaiseen vuoroon ja päästä kotiin ajoissa. Ja oli heitä, joille kävi mikä vaan. Silti mitään keskinäistä sopimismahdollisuutta työvuoroista ei ollut, vaan kaikkien oli tehtävä kaikkea. Tässä ei ollut mitään järkeä ja heikensi selvästi työssäjaksamista. 

'Se on kyllä kumma, että Suomessa ei ole koskaan rahaa mihinkään kun veronmaksajat pyytävät, mutta kun on kysymys suomalaisten selkänahasta revittyjen rahojen jakamisesta kolmansiin maihin tai EU-paketteihin, meille kerrotaan, että kyllä, koska Suomi on rikas maa. Viime kuussa viimeksi tämän kuulimme.

Täällä poikkeuksellisesti sekä naiset että miehet tekevät täyttä päivää ja viikkoa. (Lukuun ottamatta hoitovapaata lapsista.) Palkat ovat matalia ja veroja maksetaan paljon. Olemme ahkeria ja aikaansaavia töissä, mutta palkaksi kaikesta tästä saamme joka vuosi painaa vaan ahkerammin töitä, vähemmillä resusseilla. 

Jokin mättää pahasti. Johdon palkat ovat nousseet suhteettoman paljon viime vuosikymmenten aikana. Työntekijöitä on enemmistö, mutta olemme vässyköitä, emmekä saa ääniämme kuuluviin. Vaaleissa hajotamme ne liian monelle puolueelle.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi julkisesti mainita, että kuormittavin tekijä on nykyään potilaat. Hoitajia ei arvosteta, lääkäreitäkään ei arvosteta - MINÄ tiedän itse parhaiten, koska googletin jne.

Päihteet, huumeet ovat nykyään oma lukunsa. Yleinen vastuuttomuus ja piittaamattomuus, käytöstapojen puute, itsekkyys. Ensihoito ja päivystys elävät jatkuvasti väkivallan uhan alla. Ihan hullua.

Lisäksi ja muut elintasosairaudet, ihmiset ovat fyysisestikin raskaampia hoidettavia. Olisi suuri helpotus terveydenhuollolle, kun ihmiset huolehtisivat terveydestään. Silloin resurssit vapautuisi sellaisille oikeasti sairaille, jotka eivät voi asialle mitään.

Juu, mutta tämä tulee vain pahenemaan, eihän lääkärit saa enää sanoa potilaalle, että olet liian lihava. Koska kehopositiivisuus. Jessus, että tämä nykymeno ottaa päähän.