Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalan suurin ongelma
10.05.2021 |
Olen paljon pohtinut hoitoalan problematiikkaa.
Yksi kuormittavimmista asioista on kolmivuorotyö (joka on myös terveysriski) ja yhden päivän vapaat, jotka eivät riitä palautumiseen. Joissain paikoissa tilannetta on pyritty korjamaan ergonomisella työvuorolistalla, mutta eipä sekään aina toteudu.
Epätyypillisestä työajasta maksettavat vuorolisät ovat myös liian pienet.
Hoitajia on liian vähän.
Silti suurin ongelma on minusta rakenteellinen ja henkinen. Nykyinen hoitoala on rakennettu sotasairaaloiden pohjalle, jotka olivat puolustusvoimien alaisuudessa ja siten hyvin hierarkisia komentoketjuineen.
Tämä johtamismalli ja organisaatiomalli on säilynyt näihin päiviin asti.
Rivihoitaja on kuin sotilas, joka ei saa kyseenalaistaa mitään, ei vaikuttaa omaan työhönsä eikä tehdä parannuksia. Ehdottaa voi, mutta ei se mihinkään johda, koska on seurattava komentoketjua. Näistä syistä työpaikoilla on myös simputusta ja kiusaamista.
Tämä ei mitenkään ole tätä päivää ja täysi vastakohta hyvälle johtamiselle.
Sote-uudistus olisi hyvä hetki uudistaa koko organisaation rakenteita.
(Toivon, että tähän ketjuun ei tulisi turhia vertailuja muihin aloihin, ellei se liity tähän hierarkkiseen työkulttuuriin. On hedelmätöntä alkaa nokittelemaan "no eipä tuo vielä mitään, kun meillä". Tämä aloitus koskee nimenomaan hoitoalaa. Kiitos.)
Kommentit (51)
Olen pitänyt taukoa hoitoalan töistä, viimeksi n.viisi vuotta sitten ei ergonomista listaa ollut läheskään kaikkialla. Tai oli vain pilottijakson verran.
Tuo management by perkele tosiaan saattaa johtua sotasairaala-menneisyydestä! Eikä tosiaan sovi ihmisläheiselle hoitoalalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdyn täysin siihen, että suurin sote-alan ongelma on huono johtaminen ja jäykät organisaatiot.
Voin uskoa asian olevan juurikin noin. En kuitenkaan ihmettele miksei terveydenhuoltoalalta löydy hyvää johtamista kun ei sitä löydy toisaaltakaan. Suomalainen johtaminen on usein hierarkista ja asiakeskeistä. Autonomiaa on vähän ja määritellyt roolit ovat tarkat.
Ergonominen työvuorosuunnittelu tulee nykyään lain myötä.
Kyllä minäkin sitä johtoa katsoisin, olen kokenut kivoja ja paskoja hoitoalan työpaikkoja, ja kaikissa syy on löytynyt esimiestasolta.
Minulla on ollut hoitoalalla hyvät työvuorot. Ei yövuoroja, toiveet mennyt hyvin läpi. Pitkät vapaat.
Itselleni hoitoalalla on ongelma palkan ja työnkuvan kohtaamattomuus. Palkka on numeroina ihan hyvä, mutta ei kohtaa monessa paikassa työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei tunnu kivalta, kuin laskee euroja, joita saa korvaukseksi omasta kropastaan repimästä työstä ja siitä seuraavasta terveyden menetyksestä ja elinajan lyhenemisestä.
Kun vielä saa haukkuja päälle ja on vaara joutua väkivallan kohteeksi tai työtapaturmaan, tarttuvat taudin ja vuorotyöstä seuraavat terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat.
Poliiseilla on melkolailla samanlaista.
Erikoissairaanhoidossa on ongelmana myös työväen laatu. Tekee mulle sairaanhoitajana kohtuuttomasti töitä, jos pari on lääkeluvaton (opiskelija tai lähihoitaja), perehdyttämätön ja kokematon.
Minne hittoon ne sairaanhoitajat häviää, kun opiskelijoita on harjottelussa koko ajan ja niistä pidetään huolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalla voisi olla lyhyempi työaika, vaikka niin, että kuukaudessa olisi 2 työpäivää vähemmän. Lisäisi jaksamista ja työhyvinvointia kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Erikoissairaanhoidossa on ongelmana myös työväen laatu. Tekee mulle sairaanhoitajana kohtuuttomasti töitä, jos pari on lääkeluvaton (opiskelija tai lähihoitaja), perehdyttämätön ja kokematon.
Minne hittoon ne sairaanhoitajat häviää, kun opiskelijoita on harjottelussa koko ajan ja niistä pidetään huolta?
Ne menee sellaisiin töihin, joista elannon tienaa helpommalla.
Itse olen törmännyt siihen, että ihan päteviä insinöörejä häipyy yrityksistä esim. ammattikoulun opettajiksi. Sinne pääsee, kun lukee pedagogiset opinnot (noin 1 vuosi). Tällöin pääsee nauttimaan opettajien pitkistä lomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ergnomisista työvuoroista oli juttuja jo 90-luvulla, joko ne on käytössä kaikkialla?
Vai edelleen IAAIAY-tyyliä?
Eipä ole monissa paikoissa käytössä, koska listaa tehdessä huomataan että listassa on viisi iltaa ja kolme aamua jona on liian vähän hoitajia eikä sijaisille sovi ehdotetut vuorot - jos sijaisia edes saadaan, eli Tuijan on nyt pakko tehdä aamuiltaaamuilta, koska vastavalmistunut Pete jäisi muuten ainoaksi sairaanhoitajaksi jne.
Tosin joillain hyvin hektisillä osastoilla voi olla järkevää, että illassa ollut 6 uutta potilasta vastaanottanut tulee myös aamuun että edes joku on kartalla - koska ennen aamupalaa on vartti aikaa lukea näiden tiedot, mutta tietenkin tämä hoituisi sillä että olisi enemmän ihmisiä ja enemmän aikaa.
Eli samaa juttuahan tässä pyöritellään eikä mistään tule valmista eikä mikään tule muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Erikoissairaanhoidossa on ongelmana myös työväen laatu. Tekee mulle sairaanhoitajana kohtuuttomasti töitä, jos pari on lääkeluvaton (opiskelija tai lähihoitaja), perehdyttämätön ja kokematon.
Minne hittoon ne sairaanhoitajat häviää, kun opiskelijoita on harjottelussa koko ajan ja niistä pidetään huolta?
Huomaavat, että ei ole kiva ensin opiskella kolmea vuotta jotain asian vierestä ja tulla heitetyksi sinne "huonolaatuiseksi" perehtymään eli olla kakka housussa koko ajan sattuuko jotain ja tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei osaa mitään. Työssäkin olisi kiva, jos olisi jonkinlainen aika ja tila perehtyä siihen erikoisalaan. Ei se muilta tiedonmurusten kerjääminen ja kerran päältä katsominen ole mitään perehtymistä. Siihen tarvittaisiin aikaa opetella hoitoketjut ja asioiden taustat.
Osa opiskelijoista ja samoiten valmiista, kokeneistakin hoitajista myös ajattelee ihan järjellä ja hakeutuu paikkaan, jossa työtahti ja vaatimukset ovat siedettävämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn ja perheen yhdistäminen ihan toivotonta. Olen ollut hoitoalalla 15 vuotta ja pari vuotta tein täyttä kolmivuoroa. Sen jälkeen osa-aikaisesti vaihtelevilla tunneilla. En aio palata kokoaikatyöhön varmaan enää ikinä. Ei kertakaikkiaan jaksa. Tämä tietysti ongelma myös muilla vuorotyö aloilla. Hoitoala vaan kuluttaa kovasti sekä fyysisesti että henkisesti. Palautumiseen ei riitä päivä tai pari vapaata silloin tällöin.
Lähiesimies saa duunarit joko yltämään mitä ihmeellisimpiin suorituksiin tai kyynistymään koko alaa kohtaan. Molemmista on kokemusta. Iso valta heillä ja surutta sitä myös väärin käyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä hoitoalasta enkä vuorotyöstä paljoa mitään mutta eikö olisi helpompi tehdä monta samaa vuoroa peräkkäin, jolloin rytmi ei ainakaan menisi totaalisesti sekaisin? Miksi pitää vaihtaa A I A I Y A?
Tein aikoinaan töitä sijaispoolissa, kaupungin oma vakituinen sijaisreservi, jossa työpäivä tehdään aina vaihtuvassa yksikössä, jossa sillä hetkellä on tarve.
Työhön houkutti vaihtelevuus ja suuri vaikutusvalta omiin työvuoroihin. Meidän tiimissä oli eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, toiset halusivat tehdä iltaa ja toiset aamua, toiset viikonloppupainotteisesti ja toiset arkipainotteisesti. Tämä sujui ongelmitta ja kaikki olivat tyytyväisiä.
En tiedä kenen kenkää asia hiersi, mutta n.vuoden jälkeen tuli käsky, että kaikkien pitää tehdä tasaisesti kaikkia vuoroja.
Ilmeisesti johtoa v*tutti kun työntekijät olivat tyytyväisiä vuoroihinsa. Uudistuksen jälkeen moni lopetti sijaispoolissa, koska työvuorosuunnittelu oli ollut ainoa konkreettinen etu muuten raskaassa työssä.
Minä myös olen pohtinut hoitoalan surkeutta. Se johtuu mielestäni suomalaisten yleisestä köyhyydestä. Hoitoalalla on paljon köyhiä työntekijöitä, jotka eivät voi äänestää jaloillaan eivätkä uskalla muutenkaan inahtaakaan työpaikkansa surkeudesta, koska pelkäävät senkin onnettoman kapoisen leivän menetystä. Eri asia se on jossain Ruotsissa, missä hoitajatkin on töissä siksi, että ovat itse sen valinneet. Voisivat maata osinkotuloillaan kotonakin, mutta valitsevat käydä töissä. Joten eivät suostu kiusaamiseen, huonoon esimiestyöhön tai jatkuvaan resurssien kiristykseen.
Suomalaisilla hoitsuilla on säästössä korkeintaan vuoden palkka, ei siinä uskalla sanoa mitään, vaikka miten paljon harmittaisi. Lopulta useimmat alkavat itsekin kiusaajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Lähiesimies saa duunarit joko yltämään mitä ihmeellisimpiin suorituksiin tai kyynistymään koko alaa kohtaan. Molemmista on kokemusta. Iso valta heillä ja surutta sitä myös väärin käyttävät.
Saattaa osin pitää paikkaansa, mutta oman kokemukseni mukaan lähiesimiehen virka on koiran virka, jossa olet puun ja kuoren välissä.
Lähiesimies ottaa vastaan kentän kritiikin, sekä asiallisen että asiattoman, voi viedä viestiä eteenpäin ylemmille, mutta se ei johda mihinkään. Toisaalta lähiesimiehen tehtävä on jalkauttaa kentälle uudet toimintatavat, jotka useimmiten ovat joko turhia tai vain lisäävät työtä. Useimmiten molempia.
Vierailija kirjoitti:
Ergnomisista työvuoroista oli juttuja jo 90-luvulla, joko ne on käytössä kaikkialla?
Vai edelleen IAAIAY-tyyliä?
Kaikille ei tuo ergonominen työvuorosuunnittelu sovi, eikä moni siitä tykkää tai sitä edes halua. Sehän syö puolikkaan vapaapäivän kokonaan pois, melkeinpä molemmista päistä. Vapailta joudut tulemaan aamuvuoroon ja vapaille pääset vasta iltavuorosta (kaikki ei tee öitä). Sitä paitsi on myös monia ihmisiä, joiden jaksamiseen auttaa paremmin tuollaisen pitkä työputken pätkiminen niillä ykkösvapailla.
Autonominen lista on oikeasti se kaikkein paras vaihtoehto, ja se tukee oikeasti sitä työssä jaksamista ja lisää työn mielekkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Erikoissairaanhoidossa on ongelmana myös työväen laatu. Tekee mulle sairaanhoitajana kohtuuttomasti töitä, jos pari on lääkeluvaton (opiskelija tai lähihoitaja), perehdyttämätön ja kokematon.
Minne hittoon ne sairaanhoitajat häviää, kun opiskelijoita on harjottelussa koko ajan ja niistä pidetään huolta?
Erikoissairaanhoidon ongelmat:
1) kunnallista puolta huonompi palkka, eikä MITÄÄN työsuhde-etuja paitsi ”koulutukset” joiden toteutus on amatöörimäistä, ja usein syyllistävää sen sijaan, että olisi rakentavaa.
2) hoitajille on sälytetty erilaisia ylimääräisiä vastuita kaikkien hoitotyön vastuiden lisäksi, koska hoitajat tekevät lääkärien töitä. Tämä siksi, koska kirurgit eivät halua tehdä ”tavallisten” lääkärien töitä. Silti hoitajille kuuluvat myös fysioterapeuttien ja laitoshuoltajien työt yhtälailla kuin kunnallisellakin puolella.
3) pitää opiskella omalla ajalla, jotta pysyy kärryillä uusimmasta tiedosta. Tästä ei ole kuitenkaan apua urakehitykseen tai palkkaukseen vaan ainoastaan siihen, ettei syyllisty hoitovirheisiin. Työaikaa ei juurikaan tähän voi käyttää. Eli joutuu toimimaan kuin asiantuntija-ammatissa, ilman asiantuntija-ammatin etuja, kehityspolkuja, palkkauksia, bonuksia tai vapautta.
4) kirurgit ja anestesialääkärit pomottavat hoitajia, kohtelevat alentuvasti ja tiuskivat.
5) keksin paljon lisää kohtia.
Ergnomisista työvuoroista oli juttuja jo 90-luvulla, joko ne on käytössä kaikkialla?
Vai edelleen IAAIAY-tyyliä?