Kysymys sinulle, joka toistuvasti haaveilet kaunottaresta tai komistuksesta, jota et saa
Oletko miettinyt miten te sopisitte yhteen? Millaista elämänne olisi? Oletko miettinyt onko teillä mitään yhteistä?
Vai koetko rakkautesi olevan päätösvaltasi ulkopuolella etkä mahda sille mitään?
Jos haluat kaunottarelta tai komistukselta pelkkää seksiä, niin kysymys ei ole tarkoitettu sinulle.
Jotenkin tuntuu, että etenkin miehet rakastuvat pelkkään ulkonäköön yhtään miettimättä onko naisen kanssa mitään yhteistä. Ei myöskään ole kovin yleistä saada vastarakkautta, jos ei ole mitään yhteistä. Suhteen sisällöksi ei yleensä riitä se, että miehellä on tarjota hienot puitteet tai voidaan keskustella sujuvasti työasioista tai jostain harrastuksesta. Yhteistä pitää olla hyvin paljon ja monissa asioissa, jotta kiinnostusta voi syntyä parisuhteeksi asti.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille lyhytkin aika kaunottaren kanssa on mahtava kokemus. Ei haittaa vaikka se loppuisikin nopeasti.
No jos tarjolla on vakautta ja onnellisuutta pitkään saman naisen kanssa tai hetkellisesti erittäin kauniin naisen kanssa ja loppuaika yksinoloa, niin kumpi on parempi valinta?
Toki nuorempana voi haluta seikkailua ja kokemuksia, mutta entäs sit vaikka neljästäkympistä ylöspäin, onko silloinkin hetkellinen kauniin naisen seura parempaa omalta kannalta?
Riippuu tilanteesta. Eron jälkeen lyhyt suhde kaunottaren kanssa voi olla parempi, mutta jos on pitkään ollut sinkkuna niin silloin pidempi suhde vakaamman naisen on todennäköisesti parempi.
Mistä olet päätellyt, että kaunotar ei ole vakaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Yksi ja sama jankkaajako täällä päivät pitkät jauhaa jostain kaunottarista? Vaihda jo levyä.
Vaihda sitä ketjua, jos aihe ei miellytä. Ap
Kaukorakkaus vois sopia mulle jatkossa.
En kyllä tyytyis vain haaveilemaan.
Mulla on pirun hyvännäköinen miesystävä. Erityisesti kroppa on lähellä kymppiä. Jestas sitä miestä on kiva katsoa. Ja koskea....
Ja tehdä muutakin.... En tiedä tajuaako itse olevansa niin hyvännäköinen, veikkaan että ei.
Kannustan ihan elämään enkä vain haaveilemaan. Aikalailla parempaa näin!
Minulla ja miehelläni ei ole hirveästi yhteistä. Aloin heilastella hänen kanssaan ulkonäön ja seksuaalisen vetovoiman takia, en uskonut että juttu kestäisi kauaa kun olin lähdössä pian vaihtoonkin. Kesäromanssi kuitenkin venähti ja yhdessä ollaan oltu nyt 14 vuotta. Aika nopeasti miehestä tietysti paljastui muitakin hyviä puolia kuin ulkonäkö, kuten lempeys, huomaavaisuus ja eläinrakkkaus. Mutta ei meillä edelleenkään ole ihan hirveästi yhteistä. Eikä minusta tarvitsekaan. Meillä kummallakin on läheisiä ystäviä joiden kanssa voi sitten toteuttaa niitä yhteisiä harrastuksia, keskustella syvällisesti joistain intohimon kohteista jne, kaikkea ei tarvitse saada samalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tyytyis vain haaveilemaan.
Mulla on pirun hyvännäköinen miesystävä. Erityisesti kroppa on lähellä kymppiä. Jestas sitä miestä on kiva katsoa. Ja koskea....
Ja tehdä muutakin.... En tiedä tajuaako itse olevansa niin hyvännäköinen, veikkaan että ei.
Kannustan ihan elämään enkä vain haaveilemaan. Aikalailla parempaa näin!
Kiitos kannustuksesta. Ikävä kyllä minulla ei ole mitään mahdollisuutta elämään kumppanin kanssa, joka olisi edes lähellä kymppiä kropaltaan. Vielä vaikeampaa, olisi satunnainen seksi tämmöisen kanssa. Naisen ja miehen maailma on vähän erilaisia tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni ei ole hirveästi yhteistä. Aloin heilastella hänen kanssaan ulkonäön ja seksuaalisen vetovoiman takia, en uskonut että juttu kestäisi kauaa kun olin lähdössä pian vaihtoonkin. Kesäromanssi kuitenkin venähti ja yhdessä ollaan oltu nyt 14 vuotta. Aika nopeasti miehestä tietysti paljastui muitakin hyviä puolia kuin ulkonäkö, kuten lempeys, huomaavaisuus ja eläinrakkkaus. Mutta ei meillä edelleenkään ole ihan hirveästi yhteistä. Eikä minusta tarvitsekaan. Meillä kummallakin on läheisiä ystäviä joiden kanssa voi sitten toteuttaa niitä yhteisiä harrastuksia, keskustella syvällisesti joistain intohimon kohteista jne, kaikkea ei tarvitse saada samalta ihmiseltä.
Olen nähnyt useamman kerran suhteiden päättyvän eroon sitten, kun sieltä erillisistä harrastuksista löytyykin ihminen, jonka kanssa on enemmän yhteistä. Ulkomaalaisia miehiä olleet, mutta ei se ulkomaalaisuus tuossa kuitenkaan ratkaissut, vaikka osansa oli silläkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni ei ole hirveästi yhteistä. Aloin heilastella hänen kanssaan ulkonäön ja seksuaalisen vetovoiman takia, en uskonut että juttu kestäisi kauaa kun olin lähdössä pian vaihtoonkin. Kesäromanssi kuitenkin venähti ja yhdessä ollaan oltu nyt 14 vuotta. Aika nopeasti miehestä tietysti paljastui muitakin hyviä puolia kuin ulkonäkö, kuten lempeys, huomaavaisuus ja eläinrakkkaus. Mutta ei meillä edelleenkään ole ihan hirveästi yhteistä. Eikä minusta tarvitsekaan. Meillä kummallakin on läheisiä ystäviä joiden kanssa voi sitten toteuttaa niitä yhteisiä harrastuksia, keskustella syvällisesti joistain intohimon kohteista jne, kaikkea ei tarvitse saada samalta ihmiseltä.
Itselläni ei ole ollut yhtään tuollaista suhdetta, ei edes nuorena. Vaikka ne suhteet päättyivätkin siihen, ettei tarpeeksi yhteistä ole eikä sovita yhteen, niin oli kuitenkin esimerkiksi samat harrastukset ja vapaa-aikaa vietettiin yhdessä. Mutta voihan tuokin malli olla sopiva, jos tunteet ovat vastavuoroiset. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tyytyis vain haaveilemaan.
Mulla on pirun hyvännäköinen miesystävä. Erityisesti kroppa on lähellä kymppiä. Jestas sitä miestä on kiva katsoa. Ja koskea....
Ja tehdä muutakin.... En tiedä tajuaako itse olevansa niin hyvännäköinen, veikkaan että ei.
Kannustan ihan elämään enkä vain haaveilemaan. Aikalailla parempaa näin!Kiitos kannustuksesta. Ikävä kyllä minulla ei ole mitään mahdollisuutta elämään kumppanin kanssa, joka olisi edes lähellä kymppiä kropaltaan. Vielä vaikeampaa, olisi satunnainen seksi tämmöisen kanssa. Naisen ja miehen maailma on vähän erilaisia tässä asiassa.
Onko sinulla jotain sanottavaa aloituksen kysymyksiin? Eli rakastutko sinä noihin kympin kropan omaaviin naisiin? Vai sellaisiin, jotka osoittavat sinua kohtaan vastavuoroisesti kiinnostusta ja joihin olet tutustunut paremmin, jotta tiedät millaisia ihmisiä he ovat?
Se vähän hämmentää, kun tällä palstalla olen useamman kerran huomannut miesten valittavan, etteivät he saa naista, jollaisesta olisivat kiinnostuneita, mutta siitä huolimatta vastaukset ovat pääasiassa naisilta, joiden käyttäytymisessä tuollainen on havaintojeni mukaan huomattavasti harvinaisempaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni ei ole hirveästi yhteistä. Aloin heilastella hänen kanssaan ulkonäön ja seksuaalisen vetovoiman takia, en uskonut että juttu kestäisi kauaa kun olin lähdössä pian vaihtoonkin. Kesäromanssi kuitenkin venähti ja yhdessä ollaan oltu nyt 14 vuotta. Aika nopeasti miehestä tietysti paljastui muitakin hyviä puolia kuin ulkonäkö, kuten lempeys, huomaavaisuus ja eläinrakkkaus. Mutta ei meillä edelleenkään ole ihan hirveästi yhteistä. Eikä minusta tarvitsekaan. Meillä kummallakin on läheisiä ystäviä joiden kanssa voi sitten toteuttaa niitä yhteisiä harrastuksia, keskustella syvällisesti joistain intohimon kohteista jne, kaikkea ei tarvitse saada samalta ihmiseltä.
Olen nähnyt useamman kerran suhteiden päättyvän eroon sitten, kun sieltä erillisistä harrastuksista löytyykin ihminen, jonka kanssa on enemmän yhteistä. Ulkomaalaisia miehiä olleet, mutta ei se ulkomaalaisuus tuossa kuitenkaan ratkaissut, vaikka osansa oli silläkin.
Puolet avioliitoista päätyy nykyään jokatapauksessa eroon ja taustalla on varmasti monenlaisia syitä. Itse olen nähnyt paljon sitä että kumppanille/parisuhteelle asetetaan ihan yli-inhimillisiä odotuksia. Sitten petytään kun parisuhde ei muutakaan omaa elämää upeaksi, arki ei ole pelkkää seikkailua, pitkiä illallisia, stimuloivia älyllisiä keskusteluja ja rakastelua sen parhaan ystävän kanssa. Arki koostuu kuitenkin paljon (varsinkin lapsiperheissä) ihan vaan kaikesta tylsästä; tiskeistä, laskuista, ruuanlaitosta, leffailloista, lasten hoitamisesta. Itselleni on riittänyt että vierellä on ihminen jonka kanssa nimenomaan nämä tylsät, jokapäiväiset asiat hoituvat helposti, ja johon voi luottaa kuin kallioon. On siinä rakkautta ja vetovoimaakin mukana mutta meidän kohdalla ne eivät perustu yhteisiin kiinostuksen kohteisiin.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tyytyis vain haaveilemaan.
Mulla on pirun hyvännäköinen miesystävä. Erityisesti kroppa on lähellä kymppiä. Jestas sitä miestä on kiva katsoa. Ja koskea....
Ja tehdä muutakin.... En tiedä tajuaako itse olevansa niin hyvännäköinen, veikkaan että ei.
Kannustan ihan elämään enkä vain haaveilemaan. Aikalailla parempaa näin!
Arvosteletko sinä vartaloita numeroin? Senkin olen kuvitellut olevan enemmän miesten juttu... Itseäni ei täydellinen miesvartalo mitenkään innosta edes katselemaan, pitää olla muutakin. Lienen tyypillinen nainen siinä suhteessa, koska naisille suunnatut mieskalenterit ja vastaavat tuotteet ovat marginaalinen ilmiö miehille suunnattuihin vastaaviin verrattuna. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni ei ole hirveästi yhteistä. Aloin heilastella hänen kanssaan ulkonäön ja seksuaalisen vetovoiman takia, en uskonut että juttu kestäisi kauaa kun olin lähdössä pian vaihtoonkin. Kesäromanssi kuitenkin venähti ja yhdessä ollaan oltu nyt 14 vuotta. Aika nopeasti miehestä tietysti paljastui muitakin hyviä puolia kuin ulkonäkö, kuten lempeys, huomaavaisuus ja eläinrakkkaus. Mutta ei meillä edelleenkään ole ihan hirveästi yhteistä. Eikä minusta tarvitsekaan. Meillä kummallakin on läheisiä ystäviä joiden kanssa voi sitten toteuttaa niitä yhteisiä harrastuksia, keskustella syvällisesti joistain intohimon kohteista jne, kaikkea ei tarvitse saada samalta ihmiseltä.
Olen nähnyt useamman kerran suhteiden päättyvän eroon sitten, kun sieltä erillisistä harrastuksista löytyykin ihminen, jonka kanssa on enemmän yhteistä. Ulkomaalaisia miehiä olleet, mutta ei se ulkomaalaisuus tuossa kuitenkaan ratkaissut, vaikka osansa oli silläkin.
Puolet avioliitoista päätyy nykyään jokatapauksessa eroon ja taustalla on varmasti monenlaisia syitä. Itse olen nähnyt paljon sitä että kumppanille/parisuhteelle asetetaan ihan yli-inhimillisiä odotuksia. Sitten petytään kun parisuhde ei muutakaan omaa elämää upeaksi, arki ei ole pelkkää seikkailua, pitkiä illallisia, stimuloivia älyllisiä keskusteluja ja rakastelua sen parhaan ystävän kanssa. Arki koostuu kuitenkin paljon (varsinkin lapsiperheissä) ihan vaan kaikesta tylsästä; tiskeistä, laskuista, ruuanlaitosta, leffailloista, lasten hoitamisesta. Itselleni on riittänyt että vierellä on ihminen jonka kanssa nimenomaan nämä tylsät, jokapäiväiset asiat hoituvat helposti, ja johon voi luottaa kuin kallioon. On siinä rakkautta ja vetovoimaakin mukana mutta meidän kohdalla ne eivät perustu yhteisiin kiinostuksen kohteisiin.
Hmm, itse asiassa minusta arki ei todellakaan ole tylsää (jos ei nyt jatkuvaa upeaa seikkailuakaan). Samantyyppiset kiinnostuksenkohteet tekevät arjen mielenkiintoiseksi omassa elämässäni esimerkiksi juuri mainitsemiesi lennokkaiden keskustelujen takia. Tavallaan sinun näkökulmasi kyllä liittyy keskustelunaiheeseen eli siihen, että miten voi kiinnostua ihmisestä, jonka kanssa ei juurikaan ole yhteistä. Ap
Yksi ja sama jankkaajako täällä päivät pitkät jauhaa jostain kaunottarista? Vaihda jo levyä.