Mitä teet onnittelukorteille? Esimerkiksi äitienpäivänä saaduille

Säästän.

Laitoin tuohon olohuoneeseen koristeeksi.

Säästän. En ole niin köyhä etteikö minulla olisi pikkuisen varastotilaa muistoille.

Äitienpäiväkortit olen säästänyt, ei niitä enää lisää ole tulossa, koska tytär tuo aina kukkia. Muita kortteja sitten sen mukaan miten hienoja ovat.

Mulla on muistojen laatikko, sinne olen niitä kerännyt jo yli kaksikymmentä vuotta.

Samoin kaikkea pientä, millä lapset ovat minua muistaneet.

Luen ja pidän pöydällä sen päivän, illalla heitän roskiin. Sama joulukorteille.

Säästän ne laatikkoon johon olen lapsuudesta asti säästänyt kaikki saamani kortit.

Äitienpäiväkortit pyörii hetken yöpöydällä ja joku vanha saattaa olla yöpöydän laatikossakin säästössä. Synttäri- ja joulukortit on eteisen puolipaneelin päällä koristeena juhlan ajan ja vähän jälkeen. Meidän hää- ja kihlakortteja säilöin muutamia vuosia, mutta eipä niitä oikein tullut katseltua kuin siivoksen yhteydessä. Heitin pois.

Laitan silppuriin. Joistain saatan ottaa kuvan ennen tuhoamista. Olen minimalisti.

Kortit ovat hyvässä tallessa.

Lasten ja lastenlasten itse tekemät kortit olen säästänyt.

Äitienpäiväkortit olen kaikki säästänyt. Joulu- ja synttärikorteista säästän vain kauneimmat.

Iloitsen ja sitten vippaan roskiin. En enää kerää tavaraa, kun siitä on viiden vuoden ajan joutunut hamsterimiehen jäämistön myötä yrittämään eroon. Nyt on vain vähän tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäiväkortit pyörii hetken yöpöydällä ja joku vanha saattaa olla yöpöydän laatikossakin säästössä. Synttäri- ja joulukortit on eteisen puolipaneelin päällä koristeena juhlan ajan ja vähän jälkeen. Meidän hää- ja kihlakortteja säilöin muutamia vuosia, mutta eipä niitä oikein tullut katseltua kuin siivoksen yhteydessä. Heitin pois.

Oi voi, tuo hää- ja kihlakorttien pois heittäminen voi 40 vuoden kuluttua harmittaa.

Toisinaan omien vanhempien ja isovanhempien tavaranhamstraus on tuottanut päänvaivaa, mutta juuri näissä asioissa tajuan, että mielummin tuollaiset vanhemmat ja isovanhemmat kuin jotkut konmarittajat. On ollut aivan ihanaa aikuisiällä pienen lapsen äitinä lukea esimerkiksi omia ristiäiskorttejaan. Niitä liikuttavia ja kauniita ajatuksia, joilla läheiset ovat minua muistaneet, kun olen ollut vastasyntynyt. Erityisesti niiden edesmenneiden lämpimiä toivotuksia, jotka eivät koskaan nähneet minun varttuvan. Myös vanhempien ja isovanhempien korttikätköt sekä mummon vanhat kirjeet ovat täyttä kultaa ja kiehtovaa aikamatkailua.