Lue keskustelun säännöt.
Kun vanha äitini "turvautuu" minuun jatkuvasti (vertaistukea kaivataan)
10.05.2021 |
Iäkäs äitini jäi leskeksi muutama vuosi sitten. Tämän jälkeen hän on turvautunut minuun aivan tauotta. Hän soittelee useita kertoja päivässä, lähettää jopa sähköpostia, keksii asioita mitä minun pitäisi hänen kotonaan käydä tekemässä viikoittain jne. Olen auttanut häntä todella paljon ja kiltisti kuunnellut pitkiä puheluita. Mutta liika on aina liikaa. Laitoin hänelle jopa sähköpostia, jossa kerroin elämästäni ja sanoin etten pysty jatkuvasti olemaan hänelle läsnä. Minulla on oma elämäkin elettävänä, iso perhe, työ, harrastukset, ystävät jne. Mutta ei mitään tulosta. Huoh. Äitini on varmasti yksinäinen, mutta en voi olla hänelle terapeutti ja ystävien korvike. Onko muilla ollut samanlaista ja oletteko keksineet jonkin ratkaisun?
Kommentit (142)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjasin äitini varamummo toiminnan pariin, kun oli niin "katkera" kun en niitä lapsenlapsia hänellä hommannut.
Mitä hän on sanonut kun olet tästä hänen kanssa keskustellut?
Sama täällä. Jatkuvat yhteydenotot ja samat jutut päivästä toiseen. Muistisairaus etenee ja vaikeuttaa elämää. Uusista jutuista ei ymmärrä mitään. Epälyyloisuus lisääntyy.
Kunnat järjestää kaikenlaista päivätoimintaa vanhuksille. Selvittele tällaisia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas äitini ei pidä mitään yhteyttä meihin🥺 Ei kyläile, ei kutsu kylään, ei soita lapselle, ei hoida lasta, ei mitään. On vain olemassa ja tiedän että on äitini. Lomailee uuden miesystävänsä kanssa.
En ymmärrä, miksi on hankkinut kolme kappaletta lapsia? Ei ole mitään perheyhteyttä, tai luottamuksellista suhdetta. Ole Ap onnellinen. Hommaa mummolle kotipalvelu 1x viikko, lapsenlapsi käymään 1x viikko, joku mummojen harrastus 1x viikko, varamummona oleminen 1x viikko ja tainnuta hänet tekemisillä 😍
Pahin shokki kuolemasta voi kestää useita vuosia. Hänellä siis on todennäköisesti edelleen aktiivinen surureaktio päällä eikä sitä helpota korona. Oma suruni kesti neljä vuotta. Mediassa ei kerrota, ettei suru mene kaikilta vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas äitini ei pidä mitään yhteyttä meihin🥺 Ei kyläile, ei kutsu kylään, ei soita lapselle, ei hoida lasta, ei mitään. On vain olemassa ja tiedän että on äitini. Lomailee uuden miesystävänsä kanssa.
En ymmärrä, miksi on hankkinut kolme kappaletta lapsia? Ei ole mitään perheyhteyttä, tai luottamuksellista suhdetta. Ole Ap onnellinen. Hommaa mummolle kotipalvelu 1x viikko, lapsenlapsi käymään 1x viikko, joku mummojen harrastus 1x viikko, varamummona oleminen 1x viikko ja tainnuta hänet tekemisillä 😍
Mummo luultavasti sanoo kaikkeen muuhun "ei" paitsi lapsenlapsen näkemiseen. Minnekään ei mene ellei oma lapsi tule autolla kuskaamaan mennen tullen ja olemaan koko ajan siinä vierellä. Kumpikaan ääripää ei ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas äitini ei pidä mitään yhteyttä meihin🥺 Ei kyläile, ei kutsu kylään, ei soita lapselle, ei hoida lasta, ei mitään. On vain olemassa ja tiedän että on äitini. Lomailee uuden miesystävänsä kanssa.
En ymmärrä, miksi on hankkinut kolme kappaletta lapsia? Ei ole mitään perheyhteyttä, tai luottamuksellista suhdetta. Ole Ap onnellinen. Hommaa mummolle kotipalvelu 1x viikko, lapsenlapsi käymään 1x viikko, joku mummojen harrastus 1x viikko, varamummona oleminen 1x viikko ja tainnuta hänet tekemisillä 😍
Mummo luultavasti sanoo kaikkeen muuhun "ei" paitsi lapsenlapsen näkemiseen. Minnekään ei mene ellei oma lapsi tule autolla kuskaamaan mennen tullen ja olemaan koko ajan siinä vierellä. Kumpikaan ääripää ei ole hyvä.
Sitten olkoot yksinään jos mikään ei käy. Älä vastaa ja soitat kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas äitini ei pidä mitään yhteyttä meihin🥺 Ei kyläile, ei kutsu kylään, ei soita lapselle, ei hoida lasta, ei mitään. On vain olemassa ja tiedän että on äitini. Lomailee uuden miesystävänsä kanssa.
En ymmärrä, miksi on hankkinut kolme kappaletta lapsia? Ei ole mitään perheyhteyttä, tai luottamuksellista suhdetta. Ole Ap onnellinen. Hommaa mummolle kotipalvelu 1x viikko, lapsenlapsi käymään 1x viikko, joku mummojen harrastus 1x viikko, varamummona oleminen 1x viikko ja tainnuta hänet tekemisillä 😍
Joskus niitä lapsia vaan tuli vaikka ei niitä niin haluttukaan.
Kun vanha ihminen jää leskeksi, elämänmuutos on usein todella raju. Moni vanhempi ihminen on elänyt koko elämänsä muiden ympäröimänä eikä ole koskaan asunut yksin. Ap:llakin on oma elämä, oma perhe, omat ystävät. Ap:n äidille on kova paikka tajuta, että hän ei ole enää kenenkään elämää, kenenkään perhe samalla tavalla kuin koko tähänastisen elämänsä aikana on ollut. Hän on tästä lähtien ylimääräinen, ei kenenkään arjen ytimessä.
Ap vaikuttaa empaattiselta ihmiseltä, kun on auttanut äitiään noin paljon. Kuten moni täällä, en osaa oikein auttaakaan mitenkään. Jonkinlaista tasapainoilua tuo tulee olemaan äidin elämän loppuun asti. Riippuu vähän siitä, missä iässä ja henkisessä tilassa jää leskeksi, mutta moni vanhus ei totu koskaan kunnolla siihen, että 70-80 vuoden perhe-elämän jälkeen ei yhtäkkiä ole enää sitä omaa laumaa. Tietenkään ei ole oikein kuormittaa omia lapsiaan liikaa omilla murheillaan, mutta en minä sitä ihmettele, miksi moni ei pääse yksin jäämisestä koskaan yli. Eikä vanhuksen tarvitse teeskennellä, että yli olisi päästy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas äitini ei pidä mitään yhteyttä meihin🥺 Ei kyläile, ei kutsu kylään, ei soita lapselle, ei hoida lasta, ei mitään. On vain olemassa ja tiedän että on äitini. Lomailee uuden miesystävänsä kanssa.
En ymmärrä, miksi on hankkinut kolme kappaletta lapsia? Ei ole mitään perheyhteyttä, tai luottamuksellista suhdetta. Ole Ap onnellinen. Hommaa mummolle kotipalvelu 1x viikko, lapsenlapsi käymään 1x viikko, joku mummojen harrastus 1x viikko, varamummona oleminen 1x viikko ja tainnuta hänet tekemisillä 😍
Et edes ymmärrä mistä puhut? 24/7 seuraneityis ei oikein toimi kun pitää tehdä omat työt ja hoitaa oma perhe, lisäksi vielä nukkua jossain välissä. Monesti nämä vanhukset myös kieltäytyvät ulkopuolisista kontakteista dementiaa ja harhaluuloisuushäiriötä pukkaa.
Eikä mitään apua aikoinaan lastenlasten hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanha ihminen jää leskeksi, elämänmuutos on usein todella raju. Moni vanhempi ihminen on elänyt koko elämänsä muiden ympäröimänä eikä ole koskaan asunut yksin. Ap:llakin on oma elämä, oma perhe, omat ystävät. Ap:n äidille on kova paikka tajuta, että hän ei ole enää kenenkään elämää, kenenkään perhe samalla tavalla kuin koko tähänastisen elämänsä aikana on ollut. Hän on tästä lähtien ylimääräinen, ei kenenkään arjen ytimessä.
Ap vaikuttaa empaattiselta ihmiseltä, kun on auttanut äitiään noin paljon. Kuten moni täällä, en osaa oikein auttaakaan mitenkään. Jonkinlaista tasapainoilua tuo tulee olemaan äidin elämän loppuun asti. Riippuu vähän siitä, missä iässä ja henkisessä tilassa jää leskeksi, mutta moni vanhus ei totu koskaan kunnolla siihen, että 70-80 vuoden perhe-elämän jälkeen ei yhtäkkiä ole enää sitä omaa laumaa. Tietenkään ei ole oikein kuormittaa omia lapsiaan liikaa omilla murheillaan, mutta en minä sitä ihmettele, miksi moni ei pääse yksin jäämisestä koskaan yli. Eikä vanhuksen tarvitse teeskennellä, että yli olisi päästy.
Monet ovat kyllä irrottautuneet siitä omasta laumasta lasten muutettua pois kotoa. Siksi onkin niin outoa, kun sinne yhtäkkiä yritetään tulla rytinällä kymmenien vuosien jälkeen takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin shokki kuolemasta voi kestää useita vuosia. Hänellä siis on todennäköisesti edelleen aktiivinen surureaktio päällä eikä sitä helpota korona. Oma suruni kesti neljä vuotta. Mediassa ei kerrota, ettei suru mene kaikilta vuodessa.
Shokki? Osa vanhuksista on ihan tyytyväinen kun jäi leskeksi. Toisaalta yllättäen heittäytyy siinäkin vaiheessa avuttomaksi, kun ei mistään mitään ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Pahin shokki kuolemasta voi kestää useita vuosia. Hänellä siis on todennäköisesti edelleen aktiivinen surureaktio päällä eikä sitä helpota korona. Oma suruni kesti neljä vuotta. Mediassa ei kerrota, ettei suru mene kaikilta vuodessa.
Juuri näin. Oma äitinikin taantui kuin lapseksi, kun isä kuoli. Pohjalla oli hänellä pelko, ettei selviä yksin ja suru ja ahdistus.
Pari vuotta kesti sitä, että soitin monta kertaa viikossa ja kävin todella usein ja autoin ihan hassuissakin asioissa. Sitten alkoi masennus ja suru väistymään ja äiti piristyi. Kymmenkunta vuotta meni kivasti, että osallistui kerhoihin ja kävi jopa ulkomailla ja eli omaa elämää. Nyt ollaan siinä vaiheessa taas, että dementia edistyy ja tarvitsee koko ajan enemmän ja enemmän apua. Eli on taas kuin lapsi, joka tarvitsee apua ja tukea
Joittenkin kohdalla tämä ei tunnu loppuvan ikinä ja omakin vanhuus ja heikkous jo kolkuttelee ovella. Silti on häärättävä ja huolehdittava vielä kohta satavuotiaasta vanhemmasta. Kaikki ulkopuolinen apu on kyllä otettu vastaan, mutta ei niistä ole apua silloin, kun äiti saa päähänsä, et nyt pitää saada sitä ja sitä, ala hommaamaa.
Se että itsellä olisi jo sairauksia, ei ole mitään. On lähdettävä siltä istumalta tutkimaan, mikä siinä kahvinkeittimessä on vikana tai miksi tv- kanava ei näy.
Hopi hopi nyt vaan!
Vierailija kirjoitti:
Joittenkin kohdalla tämä ei tunnu loppuvan ikinä ja omakin vanhuus ja heikkous jo kolkuttelee ovella. Silti on häärättävä ja huolehdittava vielä kohta satavuotiaasta vanhemmasta. Kaikki ulkopuolinen apu on kyllä otettu vastaan, mutta ei niistä ole apua silloin, kun äiti saa päähänsä, et nyt pitää saada sitä ja sitä, ala hommaamaa.
Se että itsellä olisi jo sairauksia, ei ole mitään. On lähdettävä siltä istumalta tutkimaan, mikä siinä kahvinkeittimessä on vikana tai miksi tv- kanava ei näy.
Hopi hopi nyt vaan!
Vitsi, kuinka tuttua. Joillakin on aivan uskomaton taito ja mielikuvitus löytää/keksiä syitä, minkä vuoksi aikuisen lapsen on heti tultava käymään ja selvittämään tilanne. Ei sillä väliä, vaikka on ajoa toista sataa kilometriä edestakaisin.
ala käyttämään häntä erilaisissa harrastuksissa (kun hän löytää mieluisen, löytää sieltä myös kavereita ja "dumppaa" sinut seurustelulistaltaan), kysy jostain paikkakuntansa päiväkeskuksesta pääsisikö hän sinne seurustelemaan ikätöveriensa kanssa ,auta häntä löytämään itselleen uusi kumppani
Kannattaa muistaa, että ilmiö on ikiaikainen. Jossain vaiheessa tulee se oma vuoro.
Miehiltä tämä pitkälti puuttuu. Usea miesvanhus ei pyydä apua, vaikka tarvitsisikin. Ja aikuiset pojat eivät näihin ikääntyneiden huoltohommiin lähde kuin nimellisesti.
Minulla sama tilanne, äiti on 72 vuotias. Tilannetta on helpottanut, kun lapseni on suht iso ja tykkää viettää mummin kanssa aikaa. Tekevät sitten joitakin juttuja kahdestaan ja osa puheluista menee hänelle. Mutta eiköhän tämä tästä pahene vaan ja sitten jonain päivänä loppuu :(
En näe ulospääsyä, ei ole antaa vinkkejä tai neuvoja. Mummojen kerhotoimintaan olen koittanut ohjata, mutta sitäkin vaikeuttaa, kun hän ei koe olevansa "vanhus".